Ruudinsavua

Luku 1

Mies veti tärisevällä kädellä huivin naamaltaan ja astui saluunaan. Kurkku oli tunnoton, kieli kuin karkeaa hiekkapaperia. Hänen askeleensa olivat raskaita ja vatsansa niin tyhjä, että tuntui kuin se olisi syönyt häntä sisältäpäin. Hänen hevosensa ei ollut selvinnyt perille vaan oli kaatunut kuolleena maahan noin puolessa välissä matkaa. Mies oli raapinut siitä kaiken lihan mukaansa jonka jaksoi vain kantaa, mutta sekin oli loppunut jo monta päivää tai viikkoa sitten. Hän ei muistanut tarkasti.

Saluuna oli vielä tähän aikaan illasta rauhallinen, iloista puheensorinaa siivitti paikallaolijoiden nouseva humalatila ja yhdessä pöydässä laulettiin hilpeinä juomalauluja.

Kahdeksasta pyöreän muotoisesta puisesta pöydästä oli varattuna kolme. Ne oli sijoitettu vajaan metrin päähän toisistaa, jokaisessa pöydässä oli neljä karkeasti rakennettua tuolia.

Saluunan oikeassa takakulmassa oli tiilestä muurattu takka, jonka sisällä tuli lepatti jo iloisesti. Lattia oli lautaa, sekin karkeasti veistettyä ja tikkuista. Katto oli korkealla, ainakin viiden metrin korkeudessa. Lattiasta kohosi kaksi paksua, tammesta tehtyä tukipilaria kattorakenteisiin. Baaritiski oli suoraa ulko-ovea vastapäätä perällä. Se oli leveä, jykevärakenteinen ja hirrestä tehty, sen takana oli suuri puinen kaappi joka piti hyllyillään monenlaista erilaista juomaa. Miltei kaikki pullot olivat paksun pölyn peitossa, eikä etiketeistä saanut enää mitään selvää. Tiskin ja kaapin välissä seisoi lyhyehkö baarimikko jolla oli paksut, harmaat viikset ja miltei yhtä paksut kulmakarvat. Hän putsasi likaisia laseja ja poltti tupakkaa, kohottaen samalla katseensa mieheen. 

Tällä oli päällään pitkä, mustasta ja kiiltävästä nahasta tehty trenssi joka ylsi melkein polviin. Sen alla oli tumma kauluspaita, housut olivat villakankaasta ja jalassa polven alle ulottuvat nahkasaappaat. Vyötäröllä oli paksu, hopeisella vyönsoljella varustettu nahkainen vyö jossa oli tarvikepussi takana. Rinnan yli kulki pitkä panosvyö joka oli täynnä luoteja.Oikealla puolella lantiota roikkui pitkäpiippuinen hopeanvärinen revolveri. Päässään miehellä oli tummasta nahasta tehty stetsoni jonka alta valui korvien päälle mustat pitkät hiukset joiden seassa oli runsaasti kirkasta hopeaa. Kasvot olivat ovaalin muotoiset, leuka oli jykevä. Silmät olivat kirkkaan siniset, kuin jäätä. Otsassa miehellä oli pyöreä arpi, sen reunat olivat rosoiset ja hieman punaisemmat kuin muu iho. Mies käveli huterasti tiskille ja otti siitä vapisevalla kädellä tukea.

"Viskiä," hän sanoi baarimikolle karhealla äänellä, "parasta mitä löytyy, koko lasillinen."

"Onko sinulla millä maksaa," baarimikko kysyi samalla laskien putsaamansa lasin alas, "olen pahoillani, mutta ajat ovat kovat ja minun on pakko kysyä."

Mies otti taskustaan kultaisen kolikon ja asetti sen tiskille; sillä voisi ostaa pullollisen mitä tahansa viinaa tällaisesta paikasta.

"Viskiä," mies sanoi uudelleen rosoisella ja käskevällä äänellä.

Baarimikko poimi kolikon ja katsoi sitä hetken, silmät kirkastuen. Hiljaa hymähtäen hän sujautti sen taskuunsa ja poimi takanaan olevasta hyllystä paksussa pölyssä olevan viskipullon, kaatoi lasin miltei täyteen ja antoi sen miehelle.

"Aramoorin viskiä, valmistettu puisessa tynnyrissä. Parasta mitä minulta löytyy."

"Kiitos," mies sanoi ja joi koko lasillisen yhdellä mahtavalla kulauksella. "Onko sinulla ruokaakin tarjolla," mies kysyi röyhtäisten ja työnsi samalla lasinsa baarimikkoa kohti. "Sen voi täyttää uudelleen," hän sanoi osoittaen tyhjää lasia samalla suutaan pyyhkien.

"Ruokaa on, riippuu toki mitä halajat," baarimikko vastasi ja kaatoi lasin taas miltei täyteen.

"Onko lihaa," mies kysyi röyhtäisten taas hiljaa.