Ruudinsavua

Luku 5

Stathfordin kaupunki nukkui, taivaalla loistava kuu oli saavuttamassa muutaman yön kuluessa täydellisen pyöreän muotonsa ja jossain kaukana vuorilla ulvoivat sudet.

Rose avasi huoneen ikkunan ja antoi yön viileyden päästä sisälle. Se tuntui hyvältä paljasta ihoa vasten. Hän sulki silmänsä ja hengitti syvään nenänsä kautta, puhaltaen sitten suunsa kautta ulos. Pitkään ja rauhallisesti, se sai hänet rentoutumaan. Huone jossa hän oli sijaitsi kappelin yläkerrassa, kolmannessa kerroksessa. Sen lattia oli kaunista tummaa puuta, seinät vähän vaaleampaa ja katossa oli upeita, paksuja hirsiparruja kannattelemassa tiilistä tehtyä harjakattoa.

Huoneessa oli yksi iso parisänky, pehmeät silkkiset lakanat ja hieno käsintehty matto lattialla. Kirjahylly koristi yhtä seinustaa, tulisija vieressään. Siellä paloi oranssi hiillos ja mukavan lämmön tunsi varpaissa. Puinen kirjoituspöytä oli leveä, massiivinen ja se oli sijoitettu tulisijaa vastapäätä seinustalle. Sen päällä oli vahaa sinettejä varten, mustetta ja sulkakynä, metallinen kirjeveitsi, muutamia kynttilöitä, iso kasa papereita sekä kolme kirjekuorta. Rose käveli kirjoituspöydän ääreen. Hän kääntyi katsomaan takanaan sängyssä sikeästi kuorsaavaa vanhempaa miestä, sängyn vieressä yöpöydällä oli viimeistä pisaraa myöden tyhjäksi juotu kallis viski. Rose ei ollut juonut siitä yhtään, hän ei voinut sietää alkoholia. Se haisi ja maistui pahalta. Hän oli kokeillut muutamia kertoja nuorempana, mutta hyvin pian oli käynyt selväksi ettei se ollut hänen juttunsa: se sai ihmiset käyttäytymään typerästi, sanomaan asioita joita eivät tarkoita ja tekemään asioita joita katuivat myöhemmin.

Sängyssä makaava mies päästi korisevan äänen ja raapi paljasta takamustaan, jatkaen sitten sikeää untaan. Rose poimi yhden kirjekuorista käteensä, veti sisällä olevan kirjeen ulos ja alkoi lukemaan.

Arvoisa Pastori Rickard,

Halusin ilmaista huoleni tämän kaupungin sheriffin suhteen. Hän tuntuu olevan jäljilläni eikä jätä kiveäkään kääntämättä jotta onnistuu tehtävässään. Hän on nuori, innokas ja kaupungin asukkaat tuntuvat rakastavan häntä. Kuten te hyvin tiedätte, niin tehtävämme onnistuminen riippuu suurelta osin siitä, miten saatte puhuttua ihmiset ympäri. Jos ette saa jumalan sanalla tai rahalla taivuteltua sheriffiä puolellenne, pyydän että keksitte toisen ratkaisun mahdollisimman pian. Käytän tällä hetkellä aivan liikaa aikaa sekä vaivaa siihen, että pysyn askeleen hänen edellään. Olen vaientanut jo monta laulavaa lintua, osa on ottanut lahjukset vastaan iloisin mielin kun taas toiset.. noh, sanotaan vaikka niin ettei minulla ole aina ollut muuta vaihtoehtoja kuin eliminoida pyyntöjäni vastustelevat. Ja palatakseni vielä aikaisempaan: mikäli sheriffi osoittautuu liian haasteelliseksi tapaukseksi, toivon että keksitte jonkin tavan jolla hänet saadaan 'erotettua' virastaan. Luotan teihin.

Kunniaa lahkolle, Hänen nimeensä vannoen,

-Rudd

Rose kurtisti kulmiaan ja asetti kirjeen sivuun. Hän poimi seuraavan kirjekuoren käteensä, veti kirjeen ulos ja luki.

Arvoisa Pastori Rickard,

Halusin lähettää teille tämän kirjeen sekä kaksikymmentä kultakolikkoa kiitoksena tekemästänne arvokkaasta työstä. Yhteisöömme on liittynyt paljon uusia ihmisiä ja osa on erittäin innoissaan tulevista tehtävistä riveissämme. Vielä kun keksitte ratkaisun koskien sheriffiä, niin olette täyttäneet tehtävänne. Tältä erää.

Kunniaa lahkolle, Hänen nimeensä vannoen,

-Rudd

Rose pudisti hitaasti päätään ja laittoi kirjeen aikaisemman kirjeen päälle. Sängyssä makaava pastori päästi vaimean murinan ja käänsi kylkeä, pieraisten samalla äänekkäästi. Rosea oksetti. Hän poimi sitten pöydältä viimeisen kirjekuoren, siihen oli painettu kirkon sinetti punaisella vahalla. Rose mursi sinetin hiljaa ja alkoi lukemaan kirjettä kuoren sisällä.