Vannoin, etten aio suhun rakastua - DRAMIONE

1. Tylypahkan pikajuna

Syyskuun ensimmäinen päivä ja koulu alkaisi pian. En ole nähnyt Harrya tai Ronia koko kesänä, mutta onnekseni sain kirjoittaa heille joka kuun viimeinen päivä pitkän pergamentti käärön täyteen ajatuksiani. Ron vastasi kyllä jokaiseen kirjeeseeni, mutta ne tulivat perille vasta monien päivien jälkeen postityyhtysen eli Ronin pöllön takia. Pöllö on niin pieni, että se ei kestä yhtään rajua ilmaa ja se menettää kurssinsa jo pienestä tuulen viimasta. Yksi kuukausi jouduin odottamaan postityyhtystä melkein viikon ja se oli aivan loppu, kun saapui perille. Annoin sen levätä hetken meillä, jonka jälkeen se lähti takaisin kotikoloon Sakkonummen kylään eli sinne missä Weasleyt asuvat. Harry taas ei voinut vastata, koska hänen kamala setänsä Vernon ei antanut Harryn päästää Hedwigiä hetkeksikään ulos. Mutta se riitti minulle, että tiesin Harryn varmasti lukevan jokaisen kirjeeni ja odottavan taas jälleen näkemistämme koulun alkaessa.

Pian Tylypahkan kirkkaan punainen pikajuna lähtee King's Crossin asemalta ja minulla oli jo kiire. Juoksin asema laituria pitkin painavan matkalaukkuni kanssa, joka oli täynnä Kalkaroksen antamia kesällä tekemiäni läksyjä ja uuden lukuvuoden kirjoja. Tänä vuonna meillä alkaa taikaolentojen hoito, jota Hagrid opettaa meille. Odotan sitä kaikista eniten Harryn ja Ronin näkemisen lisäksi tietenkin. Saavuin pikajunan viereen aivan hengästyneenä ja ampaisin nopeasti ovista sisään ennen kuin se ehtisi lähteä. Juuri päästyäni junan käytävälle, jossa näin kaikkien asettuvan omiin loosseihinsa juna lähti liikkeelle. Kävelin käytävää pitkin jälleen aivan hengästyneenä painavien matkatavaroideni kantamisen seurauksena, jolloin kuulin tutut äänet. Se oli Ron ja Harry aivan lähellä jossain edellä olevissa loosseissa. Lähdin iloisesti kulkemaan ääntä kohti kunnes törmäsin keneen muuhunkaan kuin Draco Malfoyihin. Hän oli kasvanut kesän aikana pituutta ja hänen normaalisti limainen taakse vedetty tukkansa oli nyt jaettu keskeltä kahtia. Hän katsoi alas suoraan silmiini mulkoilevalla katseella ja kailotti oikein kovaan ääneen kuinka olin astunut hänen eteensä. Minua raivostutti, miksi hänen piti aina olla tuollainen kiusankappale. Hän oli aina siellä, missä häntä ei todellakaan kaivattu. Nostin matkalaukkuni, joka oli kaatunut kumoon törmäyksen aikan ja lähdin suutuspäissäni kävelemään pidemmälle käytävää pitkin.

Silloin näin sivullani ikkunan läpi punaiset hiukset ja leveän hymyn pisama naamaisella pojalla, se oli Ron Weasley. Avasin loossin ja siellä he istuivat, parhaat ystäväni ja vihdoin olin taas heidän kanssaan. Istahdin Harryn viereen Ronia vastapäätä ja sujautin matkalaukkuni penkin alle, jossa oli myös Harryn matkatavarat. Harry halasi minua ja kertoi kuinka kirjeet, joita olin lähettänyt kesän aikana olivat tuoneet iloa Harryn tylsään kesään setänsä luona. Ron taas hymyili edelleen leveästi suupielet ylhäällä ja toivotti minut tervetulleeksi takaisin kouluun. Matka Tylyahon asemalle meni nopeasti, söimme omia eväitämme, ostimme herkkuja ainakin kymmenellä kaljuunalla ja kerroimme vuorotellen kesästämme. Olin kaivannut tällaisia hetkiä sanoin kuvailemattoman paljon ja se nosti mielialani taas hyvin korkealle sen jälkeen, kun Draco oli sen hetkellisesti laskenut inhottavalla käytöksellään aikaisemmin. 

★ & 🗨