Päätin käydä vielä sairaalasiivessä ennen kuin palaisin tupaamme ja kävisin yöpuulle. Minua oli jännittää Dracon näkeminen melkein yhtä paljon kuin silloin, kun jouduin kertomaan Ronille hiippailuistani ja muista toimistani esimerkiksi näkymättömyysviitan kanssa. Sairaalasiipeen johtavalla käytävällä olin jo lähellä kääntyä pois päin ja jättää vierailuni välistä, mutta sivuutin ajatukseni ja jatkoin matkaani sairaalan perimmäiselle vuoteelle asti. Draco makoili sen päällä lukiessaan kirjettä, jonka oli saanut äidiltään siinä olevien nimikirjaimien perusteella. Laskeuduin taas vuoteelle, mutta tällä kertaa nostaen jalatkin sen päälle rennosti risti-istuntaan.
-Onko tuo äidiltäsi, kysyin lievä hymy kasvoillani.
-Joo, Draco vastasi edelleen silmäillessään kyseistä kirjettä.
-Saanko katsoa, utelin samaan tapaan kuin Fred oli udellut minulta tietoja hetki sitten kirjastossa.
Draco ojensi äitinsä lähettämän kirjeen, joka oli sinetöity tumman vihreällä sinettivahalla. Sinetissä oli käärme eli sama kuvio kuin Dracon sormuksessa, jota olin katsellut viikkoja sitten hänen tullessa hakemaan Kelmien karttaa huoneestani. Muistan kuvion urat hopeisessa sormuksessa täydellisen kirkkaasti mielessäni. Heillä oli kai tapana käyttää sitä kuviota kirjeissään useinkin. Kirje sisälsi lohdutus viestin ja toivomisia paranemiseen, jonka lopussa luki sydämmellä äiti. En ollut ikinä ennen nähnyt Dracon äitiä tai oikeastaan kuullutkaan hänestä sen suuremmin. Hänen isänsä on taas tullut hyvinkin tutuksi, sillä hän on useampaan otteeseen naljaillut Ronin isälle Arthurille.
-Miksi sinun äitisi ei ikinä vieraile koululla, kysyin varovasti.
-Ei hänellä ole ikinä asiaa tänne sillä isä hoitaa kaiken, Draco vastasi.
En ollut varma miten reagoida uutiseen, joten olin vain hiljaa ja katsoin häntä silmiin haikea ilme kasvoillani. Dracosta vaistosi sen, että hän olisi halunnut äitinsä käyvän joskus hänen luonaan. Draco näytti alakuloiselta ja poissaolevalta samanaikaisesti ja se tuntui minusta vieraalta, koska hän ei yleensä ollut sellainen ainakaan muiden läsnäollessa. Asetin kämmeneni hänen kehonsa päälle peiton ollessa silti yhä välissämme ja yritin näyttää myötätuntoiselta. Draco ei noteerannut elettäni sen kummallisemmin vaan katsoi vain tyhjällä katseella jonnekin huoneen taka-alalle. Käteni levätessä hänen päällään minulle tuli pakostikin mieleeni aikaisempi keskustelumme Fredin kanssa. En kuitenkaan edelleenkään tiennyt, mitä ajatella asioista vaan tyydyin vain tähän hetkeen.
-Pärjäätkö, kysyin lämminhenkisesti Dracon silmien jo melkein vetistyen.
Draco ei vastannut minulle mitään, joten päätin jättää hänet rauhaan omien ajatustensa kanssa ja lähdin huoneesta vakuuttaen tulevani käymään taas huomenna. Tuntui ikävältä jättää hänet yksin, mutta en halunnut myöskään tuppautua hänen seuraansa hänen sitä itse pyytämättään. Poistuttuani menin rohkelikkojen tupaan, jonka oleskeluhuoneessa Harry ja Ron viettivät yhdessä iltaa.
-Olitko sairaalasiivessä, Harry kysyi neutraaliin sävyyn.
-Draco on kunnossa, mutta yhä heikkona, sanoin katsoen Harryyn ja Roniin päin.
-Juoniko hän mitään, Ron kysyi tympeänä.
-Ei ja, jos juonisi niin ilmoittaisin siitä teille, vastasin takaisin yhtä tympeään sävyyn kuin Ron esitti kysymyksensä.
Poistuin oleskeluhuoneesta tyttöjen makuusaliin lähes samanaikaisesti kuin sinne saavuinkin, sillä en jaksanut kuunnella Harryn tai Ronin irvailua Dracosta. Valmistauduin joutuin nukkumaan menoa varten, mutta jäin vielä lukemaan toviksi melkein loppuun saamaani kirjaa taikaesineistä. Nukahdinkin kesken kirjan viimeisen aukeaman, joka jatkui unessani seikkailun muodossa. Se kertoi ilmiskoopista eli esineestä, joka syttyy ja alkaa pyörimään epäluotettavan henkilön ollessa lähettyvillä. Unessa se teki tismalleen niin, mutta lähelläni oli Draco Malfoy pahamainen ilme kasvoillaan. En ollut pitkään aikaan nähnyt painajaisia, mutta tämä oli sellainen johon heräsin tuskallinen hiki otsallani. Minua ärsytti, koska kaikki puhuivat ja varoittelivat kokoajan hänestä. Minä silti olin aivan varma, että hänellä ei olisi pahoja mielessään. Koska kuinka voisi edes olla samaan aikaan, kun hän on juuri näyttäytynyt minulle omana itsenään ja antanut itsensä olla heikkona rinallani. Jäin pohtimaan unen tarkoitusta vielä aamuyöhön asti, jolloin olin vaipunut huomaamattani takaisin uneen kunnes jo heräsinkin auringonsäteisiin vasten kasvojani.
★ & 🗨
YOU ARE READING
Vannoin, etten aio suhun rakastua - DRAMIONE
Fanfiction-"Vannoin, mä vannoin etten aikoisi rakastua häneen. " Hermione aloittaa uuden lukuvuotensa Tylypahkassa ja joutuu lähes välittömästi Draco Malfoyn juoniin mukaan auttajan roolissa. Pikkuhiljaa heistä alkaa tulla läheisempiä, rikoskumppaneita, jois...
