Takaisin Hermionen nk:
Makuusaliin saavvuttuani simahdinkin melkein heti sänkyyni ja näin ihania unia, jossa kaikki hyväksyivät minut ja Dracon yhdessä. Aamulla herättyäni petasin sänkyni ja valmistauduin lämpimästi huispaus otteluun, joka käytäisiin luihuisten ja rohkelikkojen välillä. Minua jännitti rohkelikkojen puolesta, mutta toisaalta salaa toivoin voittoa myös Dracolle. Harryn osallistumisen jälkeen huispausta ei ole voittanut enää mikään vuosi kukaan muu kuin itse rohkelikko.
Kiskottuani lämpimän villatakin lähdin kulkemaan kohti huispaus areenaa kaikkien muiden katsojien kanssa. Kilpailijat olivat menneet kentälle jo etuajassa valmistautumaan tiukkaa kisaa varten.
Saavuttuani katsomoon kampesin kaikista etummaiselle penkki riville ja jäin siihen odottamaan turnauksen alkamista. Ei mennyt kauaa kunnes juontajan ääni jo kailottaakin kisan alkaneeksi ja kentälle syöksyy pelaajien lisäksi juuri vapautetut ryhmyt ja kultasieppi. Ryhmyt olivat todella ärhäkällä tuulella ehkä hekin vaistosivat, että kyseessä oli finaalipeli. Sieppikin oli kerennyt livistää näkyvistä ties minne, eikä Harry tai Dracokaan näyttänyt havainneen sitä vapautuksen jälkeen.
Vuorotellen kaato sinkoili pelaajilta toisille ja molempien joukkueiden maalisalkojen läpi. Rohkeilikkojen ja luihuisten peli oli aina todella tasaista ja yleensä kisan pystyikin ratkaisemaan vain kultasiepin nappaaminen.
Harryn nk:
Peli tuntui jatkuvan ikuisuuden ja ainoa ratkaisu olisi saada sieppi kiinni. Draco kuitenkin pyöri kokoajan ympärilläni, joten en voinut keskittyä kunnolla sieppiin. Pian kuitenkin havahduin siihen, että kultainen pikku pallo siipineen liisi ohitseni suoraan kasvojeni korkeudella. Lensin täyttä vauhtia tämän perää Draco yhtälailla kannoillani.
Hän oli saanut juuri uuden luudan isältään, joten tiesin hänen olevan minua nopeampi. En siis voisi saada sieppiä kuin vain pelkällä hyvällä ja onnistuneella taktikoinnilla, jos silläkään. En kuitenkaan luovuttanut, vaan jatkoin meidän kahden välistä kamppailua tuosta ärsyttävän pienestä ja Roniakin vikkelämmästä siepistä.
Draco pääsi kuitenkin ohittamaan minut ja tiesin, että peli oli menetetty, vaikka en näyttänytkään sitä ja jatkoin yrittämistä. Draco oli aivan lähellä saada sieppiä ja olimme kavunneet jo pilvien korkeudelle katseiden kantamattomiin, kunnes tapahtui jotain ylättävää.
Draco hidasti selkeästi vauhtiian niin, että pääsin hänen edelleen ja nappasin siepin kämmeneeni tiukasti sormia kiinni puristaen. Draco pysähtyi kokonaan vierelleni ja katsahti minuun päin.
-Toivottavasti tämä todistaa kuinka tosissani olen, Draco sanoi ja liisi alas.
Laskeuduin muutama sekuntti hänen jälkeensä ja jäin miettimään. Draco ei ikinä luovuttaisi huispaus ottelussa etenkään rohkelikolle ja näin menettäisi myös siitä tulevia tupapisteitä. Nyt oli jo lähes varmaa, että rohkeilikot tulisivat voittamaan kaikkien havitseman tupapokaalin.
Laskeuduttuamme alas kentälle rohkelikko julistettiin turnauksen voittajaksi ja kuulin, kuinka Draco sai ikäviä kommentteja joukkuelaisiltaan hävittyään minulle. Minun kävi Dracota jopa jollakin kumman tapaa sääliksi. Jatkoin kuitenkin voitonjuhlia ja tuuletuksia Ronin kanssa, mutta nyt ymmärsin Dracon tarkoittavan olevansa oikeasti tosissaan siitä, mitä oli sanonut.
Takaisin Hermionen nk:
Draco ja harry laskeutuivat alas eikä leijaillut luudillaan enää taivasta vasten. Olin iloinen rohkelikon ja etenkin Harryn puolesta, että he voittivat. Toisaalta minau silti kävi Dracoa sääliksi nimittäin hänelle tekee aina hieman kipeää ottaa tappiota rohkelikoilta. Rohkelikko ja Luihuiset ovat ajautuneet sellaiseen tilanteeseen aikojen saatossa, että he kilpailevat enemmän jopa siitä ettei toinen vain voita missään kuin, että itse yrittäisi voittaa kisat. Se on minun mielestäni typerää, mutta onneksi siitä stereotypiasta ollaan ehkä hiukan pystytty lipsumaan ja alkamaan keskittymään kokonaisvaltaisesti itse kisaan ja oman tuvan edustamiseen.
Ei mennyt kauaa huispaus areenalta poistuttuani, kun Draco juoksi taakseni ja otti kädestäni kiinni. Olin aivan ihmeissään, miten hän sen tekee muiden nähtävillä julkisesti. Otin käteni pois hänen otteestaan pelästyttyäni, mutta Draco silmät näyttivät yhä lempeiltä eikä hän yrittänyt piilotella sitä muilta. Kävelimme yhdessä ilman yhtäkään sanaa sanomatta takaisin linnaan ja sieltä lähemmäs rohkelikkojen tupaa. Lihava Leidi ollut ensin päästää Dracoa rohkelikkojen tupaan sisään, mutta sain hänet ylipuhuttua. Onhan Lihava Leidikin ollut joskus rakastunut, niin kyllä hän ymmärtää. Saavuimme vuoteeni ääreen ja katsoin Dracoa kysyvä ilme kasvoillani.
-Harry todella ymmärtää nyt ja hyväksyy meidät ja niin tekee myös Ron, Draco sanoo laittaen kämmenen omani päälle.
En saanut sanaa suusta, hymyilin vain ja otin Dracon isoon halaukseen ja annoin suukon hänen kaulaansa sivellen hänen hiuksiaan sormieni lävitse. Tunsin kuinka lämpö valtasi minut ja olin niin helpottunut, koska en uskonut sen olevan todellista, että meidät todella joskus hyväksyttäisiin täysin yhdessä. Vaikka meidän pitäisikin olla täysin päinvastaisia ja suunnastaan vihata ja olla toisiamme vastaan veremme nimissä. Olimme rikkoneet kaikkien oletukset ja saamme olla yhdessä, se on tärkeintä. Ehkä jonain päivänä pystymme muuttamaan kaikkien käsityksen rohkelikkojen ja luihuisten välisestä ystävyydestä ja isommastakin.
-Rakastan sinua, sanoin Dracolle pitkän syleilymme jälkeen.
-Mäkin sua, sanoi Draco minulle vilpitön hymy kasvoillaan.
★ & 🗨
YOU ARE READING
Vannoin, etten aio suhun rakastua - DRAMIONE
Fanfiction-"Vannoin, mä vannoin etten aikoisi rakastua häneen. " Hermione aloittaa uuden lukuvuotensa Tylypahkassa ja joutuu lähes välittömästi Draco Malfoyn juoniin mukaan auttajan roolissa. Pikkuhiljaa heistä alkaa tulla läheisempiä, rikoskumppaneita, jois...
