Vannoin, etten aio suhun rakastua - DRAMIONE

4. Näkymättömyysviitta

Päästyäni rohkelikkojen tupaan kaaduin sängylleni ja olin hieman hämilläni, koska ei minua aikaisemmin ollut kiinnostanut Pansyn ja Dracon turhamaiset sanaharkat. Tällä kertaa kumminkin kiinnosti ja halusin saada tietää, mitä väittely koski. Minua raivostutti näinkin suuri kiinnostukseni asiaa kohtaan, mutta ainakin saisin jotain juoruttavaa Harrylle ja Ronille. Tai jos Draco alkaisi taas nimittelemään minua, niin pystyisin iskemään takaisin samalla mitalla. Minun pitäisi vain keksiä, miten pystyn selvittämään asian ilman sen olemista liian ilmiselvää. Koska olin aivan varma, että tässä on jotain kiperää ja päättelin sen siitä kuinka hiljaa ja salaisesti he puhuivat, Pansyn unohtumattomasta ilmeestä ja muutenkin koko heidän tilanteen ilmapiiristä edellisellä tunnilla. Harry ja Ronin ohi on helppo päästä, sillä voin vain sanoa meneväni kirjastoon eikä he seuraa minua. Ongelma on vain se, että en tiedä missä ihmeessä Draco on ellei omassa tuvassaan jonne en tietenkään voi mennä. Pääsisin hengestäni, jos astuisin siihen huoneeseen ja joku näkisi minut siellä. Hyvä ystäväni Neville tuli rohkelikkojen tupaan luokseni kysymään minua syömään hänen kanssaan. Oli lounaan aika eikä hän uskaltanut kävellä yksin juuri nyt käytävillä, koska häntä oltiin taas kiusattu pahemmin ja hän pelkäsi luihuisten pääsevän yllättämään hänen. Tämäkin oli toisaalta minulle hyvä tilanne, koska jos luihuiset yllättävät meidät niin pääsen taas tiedustelemaan lisää heidän väleistään. 

Poistuimme tuvastamme Lihavan Leidin kautta ja jatkoimme kävelyä portaat ylittäen. Vilkuilin ympärillemme ja suorastaan etsin mustaa kaapua, jossa kimaltelisi luihuisten hopea käärmettä kuvaava rintamerkki. Ja niin toiveeni kävivätkin toteen, koska ei mennyt kuin muutama sekunnin sadasosa jolloin Pansyn ja muiden luihuisten naamat tulivat meitä vastaan nurkan takaa. Draco ei kuitenkaan ollut luihuisten mukana, vaikka kuinka yritin vilkuilla olisikohan hän vain piilossa luihuis porukan takaosassa. Luihuiset hetken jaksoivat huudella Nevillelle ja minulla käveltyämme heidän ohi, mutta karistimme heidän huutonsa aika nopeasti. Olisin voinut jäädä kuuntelemaan Pansya, koska hän olisi voinut lipsauttaa jotain ollessaan kiihtynyt. Mutta minulla ei ollut taikasauvaani mukana ja Neville tuskin olisi saanut heitä häädettyä, koska hän ei omaa mitään kaikista parasta loitsumuistia tai muistia ollenkaan. Hän on jo kerennyt kadottaa Trevorin eli hänen lemmikki rupikonnansa yhden kokonaisen päivän aikana kolme kertaa. Mutta aina hän on sen jollain ihmeen kummalla löytänyt elossa ja onneksi niin. Kävimme Nevillen kanssa syömässä suuressa salissa ja palasimme tupaamme. Harrya ja Ronia ei ollut näkynyt sen jälkeen, kun pimeyden voimilta suojautumisen tunti loppui.

Olin taas sängylläni istumassa ilman mitään tulosta yrityksestäni tarkkailla Dracoa ja Pansya. Olin vaipumassa pienee epätoivoon ja kiinnostukseni koko asiaa kohtaan alkoi oikeastaan laskea kunnes sainkin loisto idean. Olin nimittäin tuvassamme, jossa oli minun lisäkseni vain Neville ja hänkin lähtisi kohta Trevorin kanssa ulos. Harrya ja Ronia ei ollut näkynyt jo nyt ainakaan tuntiin, joten he tuskin tulisivat tupaan ennen yrttitiedon tuntia. En normaalisti käyttäsii näin häijyjä keinoja, mutta tämä oli poikkeus niin sanottu hätätapaus. Olen varma, että Harry ja Ron ymmärtäisivät minua. En vain voi vielä kertoa heille, koska he voisivat pilata suunnitelman olemalla ajattelemattomia. En voi ottaa sitä riskiä, koska jos onnistun saamaan Dracosta jotain tietoa mikä estää hänen ilkeät kommentit minulle niin aion tehdä sen. Suunnitelmani oli ottaa Harryn näkymättömyysviitta, jonka hän sai lahjaksi yksi joulu Albus Dumbledorelta. Nappasin viitan nopeasti Harryn lipaston alimman laatikon perältä ja työnsin sen yhtä syvälle yhteen omista lipaston laatikoistani. Minusta tuntui pahalta salata Harrylta ja Ronilta jotain ja etenkin varastaa heiltä, mutta kuvittelin sen enemmänkin jonain pitkäaikais lainana. Palauttaisinhan minä sen kuitenkin kohta ja se olisi juuri siellä mistä minä sen alunperin otinkin lainaan. Lähdin yrttitiedon tunnille, jossa käsiteltiin villiyrttejä ja käytiin keräämässä niitä Pomona Sproutin kanssa. Hän on opettanut yrttitietoa jo useamman vuoden Tylypahkassa ja on myös puuskupuhin tuvanjohtaja. Tunti kului hitaasti, koska jännitin näkymättömyysviitan kähveltämistäni. Onnekseni Harry ja Ron eivät silti tajunneet käytöksestäni mitään erikoista ja pääsin lähtemään tunnilta taas ennen heitä.