Vannoin, etten aio suhun rakastua - DRAMIONE

11. Ystäviä?

Juoksimme läpi pimeät käytävät ohittaen suuren salin ovet ja sujahdimme tyrmiin sinne menevien rappusten kautta. Draco seurasi kokoajan kartasta ettei kukaan opettaja pääse jäljillemme, kun astelimme Kalkaroksen liemi luokkaan. Keräännyimme yhden pöydän ymmpärille, jonka päällä oli Dracon pata odottamassa meitä. Tyhjensin täyden taskuni vuoruohosta pöydän kulmalle ja Draco haki meille kauhan yhdestä luokan kaapeista, jolla sekoittaa lientä. Haimme vielä liemiaine varastosta pitsiperhosen siipiä, pihatattaren lehteä, friteerattuja iilimatoja, kaksisarvisen sarvijauhetta ja palasen puukäärmeen nahkaa. Huomasimme varastossa myös olevan vuoruohoa, joten keräsimme sitä itse aivan turhaa. Naurahdimme yhdessä asialle, mutta tosin molemmat hieman turhuatuneina turhasta työstä. Mutta ainakaan nyt Kalkaros ei huomaisi sitä vähentyneen, koska sitä oli jo valmiiksi aika niukasti varastossa muihin aineksiin verrattuna. Kannoimme kaikki keräämämme ainekset padan viereen ja Draco oli aikeissa alkaa tiputtelemaan niitä pataansa.

-Älä, ei sitä noin tehdä, huutokuiskasin hänelle, jotta kukaan ei kuulisi meidän olevan luokassa.

-Ensinnäkin aluksi puukäärmeen nahka pitää suikaloida ja liuottaa vedessä, jonka jälkeen sen voi vasta lisätä pataan. Onneksi sentään iilimadot on jo valmiiksi friteerattuja, sanoin ja ohjasin Dracon pilkkomaan puukäärmeen nahkaa.

-Jos minä pilkon nämä ja sinä valmistat liemen siihen asti, että voimme lisätä tämän sinne, Draco ehdotti minulle ja piteli kädessään nahkan palasta.

Suostuin ehdotukseen ja aloitin ainesten siirtämisen pataan. Ei mennyt kovin kauaa kunnes liemi hohti jo kirkkaana ja Draco oli saanut puukäärmeen nahkan pilkottua. Menin auttamaan nahkan liuottamisessa veteen ja hain sitä varten pienemmän kulhon. Laskin kulhon pöydälle ja sysäsin Dracon edestäni pois tönäisemällä häntä hellästi kehollani. Hän jäi vain tuijottamaan, kun siirtelin nahkaa vesikulhoon ja siivusin paloja vielä ohuemmiksi Dracon jäljiltä. Odotimme nahkan liukenemista samalla, kun padan sisällä olevat ainekset hautoivat. Olimme unohtaneet seurata Kelmien karttaa työstäessämme lientä ja käytävästä alkoikin kuulua epämääräisiä ääniä. Joku käveli suoraan oven ulkopuolella ja emme voineet piilottaa pataa ja kaikkia aineksia niin nopeasti. Piilouduimme yhdessä Kalkaroksen pöydän alle ja tukin suuni käsilläni, jotta minulta ei pääsisi hiiskaustakaan. Draco oli rauhallinen, mutta huomasin hänen sisimmässään silti olevan jokin jännityksen kaltainen tunne. Hän kaivoi esille taas kartan ja avasi sen hitain liikkein ja lausui kuiskaten "Vannon pyhästi, että minulla on vain pahat mielessäni", kunnes kartta alkoi näyttäytymään meille. Minä yritin kurottaa päätäni lähemmäs näkeäkseni lukea sitä ja siirryin näin Dracoa entistäkin lähemmäksi.

-Siellä menee vain Norriska... Luulee varmaan, että Kalkaros on jäänyt kehittelemään omia liemiään tai tarkistamaan oppilaiden kokeita, Draco sanoi kuiskauksen voimakkuudella.

Odotimme vielä hetken pöydän alla käsivartemme aivan kiinni toisissamme. Katsahdimme välillä toisiamme päin ja odotimme, että jompikumpi meistä uskaltaisi nousta pöydän alta. Meni ehkä lähemmäs muutama minuutti, kun Norriska oli jo ohittanut käytävän ja meidän oli turvallista jatkaa liemen tekoa. Nousimme molemmat jaloillemme ja siirryimme takaisin pöydän ääreen, jossa kaikki ainesosat olivat valmiina meitä varten. Draco pysytteli hieman etäämmällä vain seisomassa ja odottamassa minun tekevän työn.

-Tiedät kai, että liemen tekeytymisessä menee vielä monia viikkoja, sanoin ja lisäsin samaan aikaa liuoitettuja nahkan suiroja liemeen.

-Sitten meidän on näköjään tultava uudelleen tänne, Draco vastasi.

Draco oli käyttäytynyt tämän illan ihan erilailla kuin normaalisti aina ennen. Se oli yllättävää, mutta minulle tuli hyvä mieli siitä. Eikä hänen kanssaan hengailu ollut muutenkaan yhtään hassumpaa ja jopa hieman toivoin, että hän pyytäisi minulta uudestaankin apua. Nauroimme paljon lientä tehdessä ja nautimme vapauden tunteesta, kun saimme tehdä asioita ilman opettajia tai muiden oppilaiden läsnäoloa. Liemi alkoi olemaana valmista ja sinne piti enää lisätä vain Dracolla oleva hius eli DNA, mutta sitä varten piti odottaa vielä kokonainen kuukausi. Siistimme jälkemme ja jätimme luokan sekä liemiaine varaston siihen kuntoon, jossa sinne tulimmekin lukuunottamatta vähentyneitä aineksia varastosta. Piilotimme liemen ja vaihdomme Dracon padan tilalle, jossa liememme oli Kalkaroksen yhden lainapadoista. Naureskelimme vielä lisää sille kuinka Kalkaros ei huomaisi mitään tai tulisi tietämään, että olimme edes ikinä käyneet luokassa. 

Olin niin innoissani pienestä onnistuneesta tihutyöstämme ja säännönvastaisuudestamme nauraessamme yhdessä, että pinkaisin yllättäen halaamaan Dracoa. Kiedoin käteni hänen hartioidensa yläpuolelle tiukasti kiinni ja takerruin häneen hymy huulillani. Draco ei koskenutkaan minuun vaan piti kätensä visusti alhaalla ja oli aivan hiljaa. Kuulin hänen raskaan hengityksensä pääni painautuneena hänen rintakehäänsä vasten, jonka jälkeen havahduin siihen, mitä olin oikein tehnyt. Pysyimme tovin toisisamme kiinni molemmat hiljaa, jonka jälkeen irrotin otteeni hitaasti hänen kaulaltaan. Käänsin kasvoni häneen päin ja pidimme katsekontaktia yllä ainakin kymmenisen pitkän sekunnin ajan, jonka jälkeen Draco astui askeleen taaksepäin. Hän otti Kelmien kartan käteensä, jonka oli aikaisemmin laskenut pöydälle padan kanssa ja lähti luokasta. Sydämmeni hakkasi ja mietin, mitä oli juuri tapahtunut. Halasinko juuri Draco Malfoyta ja hän ei työntänyt minua pois, irroittanut otettani tai halveksunut minua. Ajatukseni oli aivan sekaisin ja minua kalvasi ajatus siitä, että saatoin pitää Dracoa koulun pahinta kiusaajaa miellyttävänä. Voisimme ehkä olla jopa ystäviä, jos olisin puhdasverinen tai hän ei olisi kuuluttanut jo kaikille sitä kuinka vihasi minua. Koska tällä hetkellä tuntui, että hän ei ainakan vihannut minua niin paljoa sillä siinä tapauksessa hän olisi luultavasti jo torjunut minut. Lähdin itsekin luokasta pois sumeiden ajatusteni kanssa ja yritin vältellä parhaimpani mukaan kaikkia, koska nyt minulla ei ollut karttaakaan mukana sattuneesta syystä. Menin tupaamme ääneti ja kävin lähes heti nukkumaan kaaottisten tunteideni kanssa.