Vannoin, etten aio suhun rakastua - DRAMIONE

12. Levoton vai kenties allapäin

Nousin aamulla sängystä varhain ja olin nukkunut parhaimmat yöunet pitkästä aikaa. Poistuin kirjojeni kanssa makuusalista oleskeluhuoneeseemme muiden vielä nukkuessa ja jäin lukemaan kirjoja siellä olevalle leveällä sohvalle takan ääreen. Kerkesin hyvän tovin päästä taikaesineitä käsittelevässä kirjassa eteenpäin kunnes Ginny Weasley heräsi myös ja tuli luokseni. Juttelimme hetken hänen kanssaan ja hän kertoi poika huolistaan. Halusin niin kovasti kertoa itsekin hänelle Draco Malfoysta, mutta en voinut sillä hän olisi järkyttynyt pahanpäiväisesti. Hän oli kuulemma kuullut Dean Thomasin olleen edelleen ihastuneen häneen palavasti, mutta oli vastannut kieltävästi. Ginny piti Thomasia kyllä komeana ja urhollisena, mutta hän ei pystynyt unohtamaan Harrya. Hän oli jo pitkään suorastaan kuolannut Harryn perään ja roikkunut hänen kimpussaan, mutta se oli semmoisella söpöllä tavalla eikä niinkuin esimerkiksi Pansy roikkuu kokoajan Dracossa. Yritin kuunnella Ginnya ja ymmärtää hänen murheitaan, mutta aina hänen mainitessaan Thomasin mietin vain Dracoa. Olin edelleen ihan hämmentynyt eilisen tapahtumista ja siitä, mitä mieltä oikein olin Dracosta. Minun oli itsekin vaikeaa tulkita ajatuksiani siitä pojasta. Minä en tykännyt hänestä, mutta aina ollessani hänen kanssaan oloni oli silti hyvin rauhantahtoinen. Pian Harry ja Ron kipusivat alas vuoteistaan ja tulivat keskeyttämään minun ja Ginnyn keskustelun, jonka jälkeen me lähdimme kaikki yhdessä maittavalle aamiaiselle.

Aamutunnit menivät normaaliin tapaan ansaitsemassa pisteitä rohkelikolle ja palautin muun muassa esseen Binnsille, jonka olin saanut tehtyä loppuun ensimmäisellä tunnilla muodonmuutoksessa. Oli pian lounaan aika ja kuljimme ruokalaan jälleen kerran Harry ja Ronin kanssa, jotka olivat tuuttuun tapaansa huispaus keskustelun ytimessä. Kävellessämme keskeltä salia pitkien ruokapöytien välistä yritin vilkuilla luihuisten pöytään nähdäkseni Dracon siellä. Hän ei kuitenkaan ollut paikalla vaan Crabben ja Goylen välissä oli vain tyhjä tila. Yritin olla miettimättä eilistä, mutta se oli vain mahdotonta. Onneksi Fred ja George saivat ajatuksiani hieman muualle, kun he paljastivat viime päivien aikana asettamiansa piloja muille. Heidän uhreikseen oli tällä kertaa päässyt muun muassa Cedric Diggory, professori Lupin, Argus Voro ja Seamus Finnigan. Luvassa oli esimerkiksi ilotulitteiden räjähtelyä, melutus loitsu, joka tekee loitsitun äänestä mikrofonimaisen sekä kielilukkoa, jonka avulla loitsitun kieli tarrautuu kitalakeen eikä hän pysty puhumaan moneen tuntiin. Itseasiassa kieli loitsu on professori Kalkaroksen keksimä loitsu höpiseville oppilaille hänen tunneillaan. Kielilukko meni Argus Vorolle, joka suuttui pystymättä tekemään mitään sillä olihan hän surkki. Hän ei myöskään sattuneesta syystä pystynyt kantelemaan kaksosista muulle koulun henkilökunnalle ja kuulemma Kalkaroskin oli vain suuttunut tälle, kun Voro oli tullut mumisemaan hänen eteensä käytävällä. Oli hauskaa pitkästä aikaa kuunnella jonkun muunkin tarinoita, vaikka oli hiven lannistavaa jättää kertomatta minun viimeaikaisista puuhasteluistani.

Lounaan jälkeen oli jästitietoa ja ensimmäistä kertaa elämässäni se oli tylsää. Olen puoliksi jästi, mutta minua on silti aina ennen kiinnostanut opetella jästeistä näin taikamaailman näkökulmasta. Tällä kertaa kuitenkin olin pakahtua tylsyydestä eikä jästeistä opettelu voinut kiinnostaa minua lainkaan. Oppitunnin jälkeen kipitin tupaamme ja yritin upota fantasiakirjaani loppu päivän ajaksi. Se kertoi muukalaisista, jossa kaksi heistä rakastuivat kipeästi toisiinsa ilman ulospääsyä. Iltapäivä kului rauhallisesti kirjaa lukiessani, mutta en pystynyt oikein keskittymään siihenkään. Päätin mennä loppuillasta Fredin ja Georgen seuraan oleskeluhuoneeseen, koska he olivat ainoat tänään ketkä olivat onnistuneet saamaan minun aikani kulumaan edes hieman reippaammin. Puhuimme uusista tempauksista, joita he aikoisivat järjestää muille oppilaille. Fred kertoi innoissaan myös siitä kuinka oli viime perjantaina yrttitiedon tunnilla nostanut alruunan ruukustaan ja jahdannut sillä Georgea koko tunnin taukoamatta. Kaksoset olivat saaneet siitä jälki-istuntoa Versolta, joka oli ottanut heiltä myös viisi pistettä pois molemmilta erikseen. Minua nauratti, kun edes yritin miettiä miltä Fred näyttää juostessaan ympäri luokkaa alruuna kädessään ja vahingoniloinen ilme naamallaan. George parka juossut varmaan niin nopeasti, mitä jaloista vain sattui lähtemään. Minulla oli niin kauan hauskaa veljesten kanssa ja sain pidätellä nauruani monta kertaa, kunnes he vaihtoivat puheenaiheensa luihuisiin ja yritti keksiä heille uusia kepposia. Kun joku mainitsi luihuiset niin ainut asia, jota pystyin miettimään oli Draco Malfoy ja hänen kohtaamisensa. Livahdin kesken keskustelumme omaan vuoteeseeni ja yritin unohtaa kaiken, mitä ajattelin. Suljin yövaloni ja paketoin jalkani peiton alle samalla, kun vetäisin peiton korviini asti ja yritin alkaa saamaan unta.