Viimeiselle oppitunnille matkatessani Draco tuli minua käytävällä vastaan ensimmäisessä kerroksessa. Halusin teitää hänen suunnitelmastaa liemien suhteen, joten hidastin kävelyäni ja toivoin hänen pysäyttävän minut. Ja ihme kumma niin tapahtuikin.
-Älä luulekaan, että olisin yhtään enemmän sinun ystäväsi kuin ennen. Sinä vain satut olemaan ainoa, joka osaa auttaa asiassani, Draco supisi hieman tyytymättömän näköisenä.
Olin varmasti viimeinen vaihtoehto keneltä hän pyytäisi apua ja tässä sitä nyt oltiin. Draco katsoi minua suorastaan turhautuneena, kun en heti vastannut hänen pyyntöönsä myöntävästi. Tai jos tuota pystyi edes pyynnöksi kutsumaan. Tuntui nimittäin, että hän oli jo etukäteen päättänyt minun auttavan häntä.
-Jos haluat minulta apua niin saat luvan selittää koko jutun perinpohjaisesti ennen kuin jatkamme yhtään enempää, vastasin vihdoin hetken mietittyäni.
-No ei, kun ajattelin ottaa sinut ihan muuten vaan mukaan hortoilemaan ja pilaamaan koko suunnitelman tietämättömyytesi takia, Draco pilkkasi sarkastillisesti.
-Tule hakemaan minut ikkunaltani, kun olet valmis selittämään koko homman ilman tuota murjottavan näköistä ilmettäsi, vastasin takaisin päättäväisenä.
Iltapäiväni oli hyvin tylsä ja odotin vain, että kuulisin saman hiljaisen koputuksen ikkunani luota. Draco osasi olla hermoille käyvä, töykeä ja vihamielinen, mutta samaan aikaan hän toi elämääni jotain sisältöä. Sen lisäksi Ron ja Harry viettävät nyt niin paljon aikaa huispauksen parissa tulevan ottelun takia, että en ole kerennyt olla heidänkään kanssa hirveästi lähiaikoina. Sitä paitsi liemien kanssa puuhastelu saattaisi opettaa minulle jotain uutta ja pystyisin näyttämään Kalkarokselle tietämystäni. Aika kävi pitkäksi ja yritin pitää itseni kiireisenä työstämällä esseetä, jonka olimme saaneet tehtäväksemme professori Cuthbert Binnsiltä eli taikuuden historian opettajaltamme. Essee oli tylsin kaikista ja oikeastaan koko Binss oli aika syvältä, koska hänen tuntinsa oli kaikista pitkäveteisimpiä. Binns oli aave, joka kuoli opettajienhuoneeseen ja ei edes huomannut tätä vaan tuli seuraavana päivänä aloittamaan tuntia normaalisti. Harmi vain, että hänen ruumiinsa oli jäänyt opettajienhuoneen takan eteen. Sain esseetä suhteellisen hyvin aloitettua, kun kuulin sen mitä olin viimeiset tunnit odottanutkin. Pieni koputus kaksi kertaa suoraan ikkunani lasia vasten. Avasin ikkunan ja Draco hyppäsi samalla sekunnilla sisään niin, että olin melkein kaaduta kumoon niinkuin huispaus katsomossakin. Draco laski jälleen luudan vartensa ja istuutui alas sängyn laidalleni.
-Kuuntelekin sitten tarkkaa, koska en ole selittämässä tätä kahdesti, Draco sanoi kiivaasti.
-Voisit sinäkin vähän varoa. Täällä saattaisi olla kuka vain rohkelikon tytöistä ja se olisi mahdotonta selittää, mitä sinä teet tässä huoneessa, sanoin samalla äänen sävyllä, jolla Draco oli puhunut minulle.
Draco ei vähät taaskaan välittänyt, mitä juuri sanoin vaan halusi kertoa oman juttunsa.
-Yksinkertaisesti minun pitää valmistaa monijuomalientä Pansya varten. Otin eilen illalla jo siihen tarvittavan hiuksen liemen valmistukseen ja minulla on myös resepti liemen onnistumiseksi. Hänellä on jotain minulle kuuluvaa ja minun on saatava se takaisin ja sinä saat luvan auttaa liemen valmistuksessa, koska olet tehnyt sen ennenkin, Draco kertoi ytimekkäästi ja alkoi valmistautua lähtemään ikkunan kautta.
En kysellyt sen enempää mikä se oli minkä hän tahtoi takaisin vaan nappasin takkini matkaan ja seurasin Dracoa ikkunalle. Draco kampesi ulos ikkunasta ja hyppäsi sulavasti luudanvarrelleen. Hän teki tilaa niin, että mahduin myös luudan päälle juuri ja juuri. Suljin ikkunan perässäni ja kiedoin käteni luudanvarren ympärille tiukasti kiinni, jotta pysyisin sen kyydissä. Draco lähti liikkeelle ja ohjasi luutaa mainiosti, mutta minun oli pakko siirtää otteeni Dracoon etten tipahtaisi luudan päädystä. Draco ei reagoinut mitenkään vaan jatkoi lentämistä määrätietoisesti. Täysikuu hohti kirkkaana ja taivas oli kauneimmillaan.
-Meidän pitää ensin löytää vuoruohoa liemeen. En luota siihen, että Kalkaroksen varasosta löytyisi sitä ja nyt on täysikuukin, Draco sanoi neutraaliin äänen sävyyn.
-Tiedän mistä sitä löytää reilusti tai ainakin sitä oli siellä vielä viime vuonna, mutta meidän on ylitettävä järvi itäpuolelta, vastasin hänelle edelleen rutistaen hänen kylkiään.
Me lensimme yli peilimäisen järven, joka hohti kylmää ilmaa kuin se olisi enteillyt jotain pahaa. Onneksi mitään ei kuitenkaan sattunut ainakaan vielä. Päästyämme järven toiselle puolelle Draco laskeutui märälle nurmikolle, jota kuun säteet valaisivat kauniisti. Poimimme yhdessä molemmat omat kouralliset vuoruohoa metsän laidalta ja survoimme ne minun takin taskuuni. Nousimme takaisin luudan varelle ja siitä takaisin ilmaan, josta lähdimme samaa reittiä koulua kohti josta tulimmekin. Pian olimme jo koulun sisäpihalla jonne Draco sitten piilotti luutansa, jonka jälkeen hän alkoi silmäillä Kelmien karttaa. Opettajia ei ollut meidän lähettyvillämme tai matkan varrella tyrmiin ja sieltä liemi luokkaan, joten meidän jo toinen yöllinen hiippailumme tänä lukuvuonna voi alkaa.
YOU ARE READING
Vannoin, etten aio suhun rakastua - DRAMIONE
Fanfiction-"Vannoin, mä vannoin etten aikoisi rakastua häneen. " Hermione aloittaa uuden lukuvuotensa Tylypahkassa ja joutuu lähes välittömästi Draco Malfoyn juoniin mukaan auttajan roolissa. Pikkuhiljaa heistä alkaa tulla läheisempiä, rikoskumppaneita, jois...
