Vannoin, etten aio suhun rakastua - DRAMIONE

9. Kimaltelevat silmät

Olin saanut lainaamani kirjan pimeyden voimilta suojautumisesta luettua loppuun, joten aloitin uuden kirjan nimeltä harvat taikaesineet ja niiden käyttö. Kirja sisälsi muun muassa aukeaman Kelmien kartasta, jonka minä olin piilottanut tyynyni alle. Aloin lukemaan aukeamaa ja päästyäni sen alkuun ei mennyt kauaa, kun kuulin vaimean koputuksen. Luulin sen tulevan ovelta, mutta kun menin tarkistamaan siellä ei ollut ketään. Kuulin saman koputuksen uudelleen ja tajusin sen tulevan ulkoa ikkunani takaa, jonka olin lukinnut. Avasin narisevan ikkunan ja siellä odotti jotain yllättävää. Luudanvarsi, jonka päällä istui poika jonka vaaleat silkkiset hiukset heiluivat tuulen viimasta ja silmät kimmelsivät kuusta heijastuvan valon ansiosta. Hän oli Draco malfoy, joka ensimmäistä kertaa näytti siltä kuin hänen sisällään olisi jotain muutakin kuin kerskuileva teinipoika. Katsoin hetken niihin kimmalteleviin silmiin sanomatta sanaakaan, mutta hiljaisuus rikkoutui nopeasti. Hän kapusi ikkunan läpi ja nosti luudan perässään, jonka sitten asetti seinää vasten.

-Se kartta, Draco totesi.

-Minähän sanoin, että en aio antaa sitä sinulle, vastasin takaisin.

-Anna se tai etsin sen, Draco ilmoitti ja alkoi katsella ympärilleen.

En tiennyt mitä vastata, koska en tosiaan halunnut antaa karttaa kenellekään vaan halusin pitää sen itselläni. Draco jatkoi etsimistään ja vilkaisi minua aionko antaa sitä. En näyttänyt mitään vasta elettä hänelle, joten hän alkoi penkoa tavaroitani. Seisoin vain tikku suorassa kädet puuskassa ja annoin hänen jostain syystä koskea tavaroihini. Pian Draco kuitenkin mylläsi petivaatteeni ja löysi niiden alta kartan ja istahti sitten sängyn laidalle sen kanssa. Hän silmäili karttaa ja minä puolestaan ovea, ettei joku pääse yllättämään meitä.

-Et sinä voi olla täällä, jos joku tulee ja näkee sinut täällä..., lopetin lauseeni kesken ja jäin katselemaan Dracoa.

-Mikä on näin tärkeää, että sinun pitää tännekin murtautua, kysyin tylysti.

-Sinähän itse päästit minut sisään. Näetkö, hän osoitti Kelmien karttaa sormellaan.

Minun oli tarkoitus katsoa karttaa, mutta pystyin keskittymään vain hänellä olevaan leveään kirkkaan hopeiseen sormukseensa. Istuin Dracon viereen sängyn kulmalle ja kiinnitin sitten itsekin katseeni karttaan. Hän osoitti professori Kalkarosta, joka oli poikkeavasti kielletyllä käytävällä kuudennessa kerroksessa. Olin hämilläni, miten professori Kalkaros tähän liittyi. Luulin, että Draco olisi tarvinnut karttaa suunnilleen johonkin Nevillen kiusaamiseen tai esimerkiksi yöllä hiippailuun käytävillä Pansyn kanssa.

-Minun on päästävä liemi luokkaan ja oikeastaan myös liemiaine varastoon, Draco selitti.

Nyt minuakin alkoi kiinnostamaan, vaikka tuollaisesta toiminnasta ilman lupaa lähtisikin tupa pisteistä ainakin puolet pois.

-Mitä sinä siellä, kysyin tiedonjanoisena.

-En mitään mistä sinun täytyisi tietää, Draco töksäytti.

Hän nousi ylös sängyltä, kätki Kelmien kartan taskuunsa, nappasi luutansa seinän vierestä ja poistui taas paikalta ilman, että sanoi minulle mitään. Nousin itsekin sängyltä sulkemaan ikkunan ja yritin vielä tiirailla sitä kautta näkyikö Dracoa enää lähettyvillä. Kerkesin nähdä vain vilauksen hänen vaaleista hiuksistaan yötaivasta vasten, jonka jälkeen hän katosi yhden linnan tornin taakse. Minua toistamiseen turhautti tällainen säätäminen ja kaiken tämän ohella opintoni kärsivät, kun Draco vei aikaa lukemiseltani yhä uudelleen ja uudelleen. Olisin halunnut mennä katsomaan, mitä Draco todella puuhasi liemi luokassa. Se ei kuitenkaan ollut nyt mahdollista, koska minulla ei ollut enää näkymättömyysviittaa, Kelmien karttaa tai mitään muutakaan jonka avulla olisin pysynyt turvassa. Pyörin yöllä vielä pitkään sängyssä enkä saanut unen päästä kiinni millään.

Pian oli aamu ja minusta tuntui kuin en olisi nukkunut silmänräpäystäkään ja minua väsytti niin, että melkein pyörrytti. Oli aamupalan aika ja kiiruhdin sinne jälleen rättiväsyneenä ja silmät aivan turvoksissa. Juttelimme Harryn ja Ronin kanssa vielä kerran eilisen huispausottelun voitosta ja kauhistelimme kisaa, joka rohkelikolla olisi vielä vastassa luihuisia vastaan. Fred ja George yhtyivät myös keskusteluumme ja jatkoimme juttuamme vielä aamiaisen jälkeenkin kunnes meidän piti mennä jo seuraavalle oppitunnillemme. Meillä oli taikaolentojen hoitoa Hagridin kanssa kielletyn metsän reunassa, jossa käsittelimme kentaureja ja he tulivat jopa tervehtimään meitä. Se oli paras tunti hetkeen, vaikka se pidettiinkin yhdessä luihuisten kanssa. Draco oli poissaoleva ja vilkuili luultavasti kelmien karttaa, jonka jälkeen hän lähti tunnilta ennen muita. Hän väitti saaneensa luvan McGarmiwalta, mutta olin varma sen olevan pelkkää valetta. Taikaolentojen hoidon jälkeen meillä oli lounas ja sen jälkeen jästitietoa, jonka olin ottanut yhdeksi valinnaiseksi. Tunnit menivät nopeasti, koska käsittelimme niillä minua kiinnostavia aiheita ja ansaitsin meille tupa pisteitä ainakin kuuden oppilaan edestä.