Kirjatosta lähdettyäni olin jo taas vauhdissa ja juoksin käytäviä pitkin yrittäen vältellä ystäviäni, jotta he eivät jäisi tenttaamaan minua kysymyksillään. Saavuttuani sairaalasiiven käytävään yritin vältellä myös Poppy Pomfreytä eli sairaalasiiven hoitajaa, koska jos hän olisi nähnyt minut niin hän olisi luultavasti passittanut minut pois potilaiden lepäämisen edistämiseksi. Päästyäni sairastupaan vilkuilin sänkyjä, siellä oli kaksi vuodetta puukattuna. Toinen oli aivan huoneen perällä ja toinen taas lähellä ovea, jossa oli Pansy Parkinson. Kävelin pehmein askelein huoneen perällä olevalle vuoteelle, jonka peiton yläkulmasta pilkotti hopean vaaleat siloitellut hiukset. Kiersin sängyn toiselle puolelle ja kumarruin kyyryyn, se oli Draco Malfoy. Olin tavallaan onnekas löytäessäni Dracon, mutta samaan aikaan se oli inhottavaa nähdä hänen joutuneen sairaalasiipeen.
-Draco, kuiskasin kurottaessani päätä lähemmäksi, jotta hän kuulisi ääneni ja heräisi siihen.
Hän oli syvässä unessa eikä herännyt kuiskaukseeni, vaikka toistin sen uudelleen hieman kovemmalla äänellä. Jouduin heilauttamaan hänen olkapäätään, jotta hän havahtuisi hereille. Hänen silmänsä aukenivat hitaasti ja silmäluomet näyttivät raskailta pitää auki.
-Mitä sinulle kävi, kuiskasin hiljaa Pansya pakoillen.
-Mitä sinä teet täällä, Draco sanoi ja jätti vastaamatta kysymykseeni.
Kysyin uudestaan häneltä mitä oli sattunut ja odotin vastausta Dracon näyttäessä vaivaantuneelta läsnäolostani.
-Se esine, jonka tarvitsin Pansylta takaisin. Yritin nopeuttaa liememme valmistumista, koska en voinut odottaa kuukautta ja no se ei näköjään mennyt ihan nappiin... Se tehosi kyllä aluksi, mutta vaikutus kesti vain muutamien minuuttien ajan. Sen jälkeen mulla ei oo enää mitään muistikuvia, Draco kertoi karhealla ja unisella äänellään.
Hänelle oltiin luultavasti annettu ehkäisylientä, joka poistaa aikaisemmin lyhyessä ajassa nautittujen liemien vaikutukset. Minusta tuntui aika hyvältä, kun hän puhui meidän liemestämme eikä hänen liemestään. Olin surkeana siitä, että Draco ei voinut hyvin. Se tuntui jollain tavalla pahalta nähdä hänet oikeasti huonossa hapessa, koska hän harvoin näytti sitä ainakaan ulospäin kenellekään. Ajatukseni olivat jälleen aivan sekaisin enkä tiennyt edes, mitä sanoa. Halusin vain jäädä hetkeksi Dracon viereen katsomaan, että hän pärjää varmasti.
-Entä miksi Pansy on myös täällä, kysyin jatkokysymyksen, koska en osannut vastata Dracolle mitään muutakaan.
-Siis se vaan säikähti sitä niin paljon, kun yhtäkkiä näki oman itsensä seisomassa hänen edessään. En ajatellut, että hänkin olisi noin heikkohermoinen, Draco sanoi väheksyvästi.
Olin vain hiljaa, koska vaikka vihasin Pansya, niin en halunnut nyt näin lähteä mollaamaan häntä. Olihan hän nyt muutenkin puolustuskyvytön ja se olisi ollut minulta vain säälittävää, jos olisin ruvennut haukkumaan häntä tällaisessa tilanteessa. Mutta periaatteessa alkuperäinen suunnitelmani lukuvuoden alussa siis lopulta onnistui, joka oli saada Dracosta ja Pansysta jotain tietoa niitä vastaan käyttämiseksi epätoivoisessa tilanteessa. Nyt nimittäin tiesin jotain, mitä sanoa Pansylle sen kiusatessa esimerkiksi Nevilleä tai sen lemmikki rupikonnaa Trevoria. Koska olin varma, että hän nolostuisi perinpohjaisesti kuullessaan pelästyneensä näin paljon vain monijuomaliemen aiheuttamasta pikku muutoksesta.
Minua kuitenkin mietitytti se, että aikaisemmin minulla sentään oli jokin pätevä suunnitelma. Nyt olin edelleen täällä, vaikka olin jo suorittanut tavoitteeni. Pohdin sitä, miksi enää edes olin Dracon seurassa voidessani lähteä sieltä pois. Minulla ei ollut enää mitään tehtävää tai päämäärää, mutta jokin vain käski minua jäämään vuoteen vierelle syystä jota en itsekään tiennyt. Draco sulki silmänsä ja käänsi kylkeä, kun minä istuin lattialla pää sairaalatuvan kolkkoa seinää vasten. Katselin Dracon peittoa, joka meni ylös ja alas vuorotellen hänen hengityksensä mukaisesti. Oloni oli jälleen levollinen, kunnes Harry ilmestyi sairaalatuvan oville ja näki minut vuoteen vieressä lattialla. Hän katsahti minuun todella pölmistyneellä ilmeellä ja käänsi sitten suuntansa juuri päinvastaiseen, jonne oli alunperin matkalla.
-Harry odota, huusin matalalla äänellä niin, että Harry kuulisi sen, mutta niin etten herättäisi siltikään Pansya ja juuri nukkumaan käynyttä Dracoa.
ČTEŠ
Vannoin, etten aio suhun rakastua - DRAMIONE
Fanfikce-"Vannoin, mä vannoin etten aikoisi rakastua häneen. " Hermione aloittaa uuden lukuvuotensa Tylypahkassa ja joutuu lähes välittömästi Draco Malfoyn juoniin mukaan auttajan roolissa. Pikkuhiljaa heistä alkaa tulla läheisempiä, rikoskumppaneita, jois...
