Irrottauduin Dracon syleilystä yhä pitäen tämän käsistään kiinni, koska en halunnut irrottautua hänen otteestaan. Draco katsoi minua hieman haikeamaisesti hymyillen ja kyseli päiväni kulusta pitäen katseensa silti minussa. Olin itsekin alakuloinen tietäessäni tämän olevan viimeinen kerta, kun näemme niin ettei Harry ja Ron tiedä meistä mitään. Minun oli pakko kertoa heille nyt, kun Dracokin pääsi sairaalasiivestä pois ja jatkaa arkeaan. Tuntui kuin meille olisi alkamassa uusi luku yhteisessä tarinassamme. Kohta kaikki saisivat kuulla minulta, että olen hairahtanut ihmiseen, jota aikaisemmin eniten vihasin. Ja Draco puolestaan saastaiseen kuraveriseen, jota oli halveks unut kovaan ääneen niin pitkään kuin muistan. Emme itsekään olleet varmoja, mitä välillämme oli tapahtunut, mutta molemmat vaikutti nauttivan siitä.
Havahduimme johonkin ympäristön ääneen ja lähdimme kulkemaan pois kohti sairaalasiivestä, jossa Pomfrey oli siistimässä nyt Dracon sairaalavuodetta. Toisaalta oli vapauttavaa ja tietyllä tavalla myös helpottavaa Dracon päästessä pois sairastuvasta, mutta samaan aikaan näkemisemme tulevina päivinä ei ollut enää yhtä varmaa. Minun oli kerrottava kaikilla ystävilleni mahdollisimman nopeasti. Enkä usko, että Dracollakaan tulee olemaan sen helpompaa kertoa Pansylle minusta.
Kuljimme kohti suurensalin aulaa, josta Draco lähti portaita alaspäin tyrmiin omaan tupaansa ja minä sen sijaan portaita ylös omaani. Olin kauhusta kankeana kävellessäni vuoronperään liikkuvia portaita ja ajatuksissani käväisi kaikenlaisia tapahtumia siitä, kuinka Harry, Ron ja kaikki tulisi ottamaan vastaan minun tuoreimmat uutiseni. Minusta tuntui aivan siltä kuin silloin, kun aikaisemmin syksyllä jouduin kertomaan Ronille puuhasteluistani tyrmissä ja liemiluokassa.
Lihavan Leidin avatessa muotokuvansa tupamme näkymä avautui minulle oven suusta, jossa Harry, Neville ja loputtoman tuntuiset punapäiset Weasleyt istuivat oleskeluhuoneen sohva-asetelman keskellä. Jänistin tilanteesta uskaltamatta kertoa mitään kenellekään, mutta astelin silti muiden jo%ME_PASTEBIN%ukkoon sohvan reunalle. Katsahdin Frediä päin ja hän katsoi minuun puolestaan hitusen kysyvä ilme kasvoillaan. Hän nimittäin tiesi, mistä olin tulossa.
Emme kerenneet kauaa olla takkatulen ääressä kunnes Ron jo paukahti muotokuva aukon kautta tupaan. Hän oli poissaolevan näköinen ja jatkoi vain matkaansa aina poikien makuusaliin asti. Harry meni hänen peräänsä ja katosi pian hänkin näkyvistä.
Ronin nk:
Olin kävelemässä sairaalasiiven lähettyvillä kunnes kuulin Hermionen äänen ja päätin mennä katsomaan, mitä hän puuhasi. Kukiessani kohti hänen ääntään saavuin sairaalatuvalle ja näin jotain yllättävää. Hermione oli Dracon ja hänen käsivarsiensa välissä pää nojatuen hänen kehoansa vasten. Jäin hetkeksi seisomaan oven viereen nurkan taakse ja mietin, mitä juuri näinkään. Pian mieleeni välähti, mistä tässä oli kyse ja tajusin tämän olleen ilmiselvää jo pidemmän aikaa. Hermione oli pysytellyt Dracon seurassa aikaisemminkin ja pyrkinyt salaamaan sitä minulta ja Harrylta useampaan otteeseen.
Olin turhautunut ja ärsyyntynyt kunnes päätin lähteä paikalta, koska en halunnut jäädä enää todistamaan tapahtumaa. Onnistuin vielä lähes kaatumaankin pois lätiessäni, joka aiheutti voimakkaan ryhmähdys äänen. Olin varma, että Hermione ja Draco kuulivat ryminän sairaalatupaan, joten lähdin kiireen vilkkaa kohti toisia käytäviä. Jäin odottamaan hieman kauemmas kunnes kuulin ja näin nurkan takaa heidän juuri poistuvan koko sairaalasiivestä.
Yritin miettiä, mitä tekisin tietoni kanssa. Huutaisinko Hermionelle naama yhtä punaisena kuin tukkapehkonikin vai kertoisinko ekana Harrylle ja pohtisimme yhdessä miten aiomme toimia. Kulutin useita minuutteja kyseisllä käytävällä omissa ajatuksissani kunnes päätin palata omaan tupaammes, jossa tiesin Harryn ja sisaruksieni loikoilevan. Laahustelin tupaan päin yhä yhtä mietteliäänä kuin äskenkin ja yritin keksiä viisainta ratkaisua. Päästyäni Lihavan leidin ohitse hänen avatessaan reitin minulle, kiiruhdin äkkiä kaikkien ohitse poikien makuusaliin. Olin pettynyt näkemääni eikä minun tarvinnut kauaa odottaa, kunnes Harry saapuikin jo perässäni makuusaliin kysellen kiivaasta olotilastani.
★ & 🗨
YOU ARE READING
Vannoin, etten aio suhun rakastua - DRAMIONE
Fanfiction-"Vannoin, mä vannoin etten aikoisi rakastua häneen. " Hermione aloittaa uuden lukuvuotensa Tylypahkassa ja joutuu lähes välittömästi Draco Malfoyn juoniin mukaan auttajan roolissa. Pikkuhiljaa heistä alkaa tulla läheisempiä, rikoskumppaneita, jois...
