At first sight

Niko..

"Se on ihan mahtava. Ihan. Vitun. Mahtava!" Joel selitti innoissaan.

Kyllä sen mahtavuudet tiedettiin... milloin se selitti mulle jostain yhden yön jutuiksi jääneistä tyypeistä, jotka puolestaan olivat kuvitelleet saavansa siitä seuraa muihinkin aktiviteetteihin... milloin sitten taas jonkun luokkakaverin hienosta uudesta autosta joka kulki kolmeasataa... toisin kuin tuon oma audin rotisko.. se oli aina arvoitus pääsikö sen kanssa edes seuraavasta risteyksestä läpi vai sammuiko se siihen paikkaan.

"Kerro ihmeessä" sanoin edes yrittäen esittää kiinnostunutta.

Siinäkin oli välillä ihan tarpeeksi... ojensin sille mustan kahvikupin eteen ja istahdin sitä vastapäätä jääden odottavalle kannalle.

"Se on kuulemma meidän koulussa enkä mä oo ikinä ennen nähnyt sitä missään" Joel sanoi ihmetellen. Ei se nyt niin suuri uutinen ollut. Meidän koulussa oli paljon ihmisiä.. väkisinkin jonkun kasvot unohtuivat vaikka sen olisikin käytävällä joskus nähnyt. Se oli kiinni siitä kenet halusi muistaa..

"Niko.. jotain.." hyvä että muisti edes etunimen.

Hämmentävää sinänsä että Joel oli jäänyt vain juttelemaan ja varsinkin miesoletetun seuraan... yleensä vastakkainen sukupuoli kiehtoi sitä huomattavasti enemmän.

"Hold on.. oot sä vaihtanut miehiin?" kysyin pokkana.

Joel katsoi mua turhautuneena ja pudisteli päätään. En mä olis uskonutkaan... eihän sitä kenenkään ulkonäön perusteella voinut sanoa mutta mä kuitenkin tunsin Joelin paremmin kuin omat siskoni.. ei se pystyisi salaamaan multa sellaista.

"Joo, pantiin sen luona ihan huolella. Siks en tullu tänne yöks" tuo heitti takaisin.

Mä tuhahdin huvittuneena ja jäin odottamaan vastausta illan todellisista tapahtumista. Tuo olis kieltämättä ollut vähintäänkin mehukas juonenkäänne mutta mieluummin mä kuulin totuuden.

"Se kirjottelee sanotuksia ja räppää pirun hyvin" se kertoi.

Mistä lähin se oli mieltynyt millään tapaa räppiin? Yleensä sen autossa oli aina soinut Asking Alexandria, Slipknot tai Linkin Park.. okei oli niissäkin jotain räppiin taittavaa.. ainakin paikottain.

Mutta siihenhän se nykyään oli mennyt. Ei ollut enää yhtä tiettyä sceneä jota vain orjallisesti noudatettiin. Totta kai muista oli otettava vaikutteita voidakseen luoda jotain uutta ja kiinnostavaa. Kuka vuosikymmenestä toiseen jaksoi kuunnella Metallicaa tai Panteraa?

"Tuonko sä sait selville yhden yön perusteella?" Joel näytti turhautuneelta mun tylsiin vihjauksiini. Myönnetään, sitä oli hauska kiusata. Siltä tosin sai lähes poikkeuksetta vähintään yhtä nokkelan vastauksen. Se hallitsi vittuilun jalon taidon.

"Tee sä seuraavana yönä lisäselvitys. Mä nimittäin kutsuin sen maanantaiks treeneihin" tuo huomautti. Mistä lähin se oli ollut Joel joka päätti siitä kuka meidän treeneihin oli tervetullut? Sen faija tosin omisti meidän hienon treenikämpän joka kulki myös nimellä autotalli. Coolia vai mitä?

"Millä meriitillä?" kyseenalaistin.

Mä olin kuvitellut että tällaisista asioista päätettiin yhdessä. Mehän haluttiin perustaa nimenomaan bändi.. bändi jonka pohjana oli vahva yhdessä tekeminen. Ei niinkään se että muut oli taustalla ja kaikki pyöri keulakuvan ympärillä.

"Jos sä olisit kuullut sen taidonnäytteen, sä et olis kahta kertaa miettinyt" tuo sanoi. 

Mutta enpä vain kuullut. Tämä oli periaatekysymys. Mä osasin olla tiukka omista periaatteistani. Joskus hieman liiankin...