At first sight

Luku12=Sanoitukset

*NIKO*

Me käveltiin Joonaksen kanssa yhtä matkaa treeneistä kotiin ja puhuttiin lähinnä biisien sanoitusten eroista englannin ja suomenkielen välillä. Molemmat me oltiin yhtä mieltä siitä että englanti oli huomattavasti parempi moninaisen kielensä ansiosta. Asioita oli helpompi ilmaista niin. Tuntui että saman asian pystyi ilmaisemaan englanniksi kymmenellä eri tavalla ja niistä sitten vain valittiin paras. Suomeksi ne kuulostivat jotenkin todella typeriltä.

Mä olin mennyt myöntämään sille et olin kirjoitellut jo vuosia kaikenlaisia sanoituksia. Mulle ne olivat lähinnä keino purkaa omaa pahaa oloa ja sitä tuskaa jota mä olin tuntenut. Vaikka se siltä saattoi kuulostaakin, ei mun elämä mitään ruusuilla tanssimista ollut. Niissä ruusuissa oli kuitenkin aina piikit...

"Minkälaisia sanotuksia sä oot tehnyt?" Joonas uteli.

Mä en olis halunnut etenkään Joonaksen näkevän niitä. Niin täynnä epäkelpoa rakkaus-soopaa ettei niitä kehdannut kenellekään lukea. Ei tuon rokkari-imago kestäisi herkkäsieluisen räppärin romantiikkaa tulvivia sanoituksia.

"Lähinnä sellasia mitkä kertoo eletystä elämästä" tokaisin ympäripyöreästi.

Se oli harvinaisen monitulkintainen toteamus mutta jos se Joonakselle riitti, mä olin tyytyväinen. Ei mua huvittanut ruveta avaamaan sille biisien muodossa rikkinäistä ihmissuhde historiaani. Ei ainakaan ennen kun mä pääsisin yli tästä epäsopivasta ihastuksesta. Kiinnostuksesta... mistä lie..

"Ihmissuhteista vai mitä?" se kysyi merkitsevästi.

En mä valehdellakaan aikonut. Mutta mistäpä muustakaan. Siitä usein kaikista mehukkaimmat juonenkäänteet sai aikaan. Mikä hitto siinä olikin?

Mä nyökkäilin myöntääkseni sen olevan oikeassa. Hymy tuon huulilla kohosi miltei korviin kun se pysäytti mun matkantekoni. Mikähän kuningasidea sieltä tällä erää pomppasi?

"Mä haluun nähdä!" se hihkaisi.

Se ei tullut kuuloonkaan. Joonas oli viimeinen kenen mä olisin antanut ne lukea. En mä halunnut sen ajattelevan mua minään epätoivoisena romantikkona joka kaipasi kipeästi parisuhdetta. Sydänsuruista tai sinisilmäisyydestäni nyt puhumattakaan. Niistä Joonaksen ei tarvinnut tietää mitään.

"Tuskinpa vaan" naurahdin kuivasti ja jatkoin matkaani.

Ne ei olleet Joonaksen silmille tarkoitettu, piste. Niistä ei koskaan tulisi mitään biisiä tai edes osaa niihin. Ne oli olleet vain mun keinoni purkaa tuskaa ja rikkinäistä sydäntäni kun ei muutakaan ollut. Ne näytti raadollisella tavalla sen kuinka hajalla mä silloin joskus olin ollut.

"Ihan totta Niko! Oo kiltti!" Joonas yritti anella.

Mä halusin edelleen pysyä kannassani. Niissä sanoituksissa ei ollut mitään näkemisen arvoista. Vaikka en mä Joonakselle olisi millään tahtonut sanoa ei. Nyt vain oli kyse sellaisesta asiasta mistä sen ei tarvinnut tietää mitään. Ei ainakaan vielä. Ehkä asia olis ollut eri jos me oltais tunnettu yhtä kauan kun ne Joelin kanssa oli toisensa tunteneet.

"Ei ne oo lainkaan niin ihmeellisiä" huokaisin.

Kai mä pelkäsin Joonaksen ajattelevan että mä olin liian herkkä. Annoin turhaan tunteilleni vallan ja halusin kirjoittaa kaiken ylös siinä luulossa et siitä muka joskus voisi tulla jotain. Mä tiesin sanomattakin kuulostavani todella säälittävältä. Ei musta tainnut olla tällaiseen. En mä osannut luottaa itseeni tarpeeksi. Kuinka mä olisin koskaan voinut esitellä koko maailmalle omin käsin kirjoittamaani tekstiä jos mä en kehdannut näyttää niitä edes Joonakselle...

"Vähät mä siitä! Oo niin kiltti.. mä haluun tietää" tuo sanoi anovasti.

Mä huokaisin syvään ja kävin päässäni nopean laskutoimituksen siitä oliko tässä enemmän plus- vai miinus puolia. Mä päädyin fifty-fifty tilanteeseen ja jouduin antamaan periksi. Ei Joonas kuitenkaan luovuttaisi ennen kun oli saanut lukea ne. Ja kuka tietää, ehkä ne auttaisivat mut myös yli tästä ihastus-tilanteesta. Ei Joonas enää mun kirjoitelmia luettuaan halunnut kuulla musta sanallakaan joten ehkä se oli vain hyvä.

"No hyvä on. Mut mä varotan sua, siel ei oo mitään angstista vitutuksen purkua sitten" tokaisin.

Hymy Joonaksen huulilla kohosi korviin asti kun se sai mut taipumaan tahtoonsa. Mä olin kaikkea muuta kuin tyytyväinen päätökseeni mutta näillä mentiin. En mä lupaustani enää peruakaan voinut. 

***

Sanoja 565

Sanokaas ny ihmiset mitä mielt ootte täst stoorist :)