At first sight

Luku6=Väärässä

Keräilin kamojani pöydältä, lyöden jalalla tahtia betonilattiaan. Slipknotin Duality oli jäänyt soimaan kajareista kun me oltiin vihdoin maltettu lopetella.

Kello oli lähemmäs kahtatoista kun porukka alkoi vasta liueta pois pelipaikalta. Suurin osa ajasta meillä oli oikeasti mennyt vain puhumiseen. Lähinnä musiikista ja siitä kuinka suuri voimavara se saattoikaan olla. Miten siitä sai niin paljon irti ja kuinka siistiä oli luoda sitä ihan itse. Juuri oman näköiseksi.

Aluksi mä olin pelännyt etten sopeutuisi näiden joukkoon. Ne oli kuitenkin olleet jo monta vuotta kimpassa. Mutta hetken vietettyäni niiden seurassa, musta tuntui kun me oltais tunnettu aina. Se kuulosti hullulta mutta totta se oli. Meidän kemiat vain osui yhteen. Se ei ollut ihan tavanomaista..

Pikkuhiljaa mä olin vapautunut myös omista estoistani ja uskaltautunut liittymään ahkerasti mukaan keskusteluihin. Vaikka mulla olikin räppäri-tausta, silti meillä oli pelottavan paljon samoja ajatuksia musiikista. Me arvostettiin samoja juttuja, me ihailtiin samoja tyyppejä... me haluttiin luoda samanlaista musaa.

Paljosta mä olisin jäänyt paitsi jos en olis tullutkaan tänne. Vaikka niiden kaoottinen sekoilu säikäyttikin mut ensin, oli meillä silti ollut helvetin hauska ilta. Oli lohdullista huomata että mun outo huumorintajuni iski muihinkin ihmisiin. Ei yksin minuun.

Joonaksenkin kanssa mä olin uskaltanut puhua illan mittaan jo vaikka mistä ja saanut sen vielä nauramaankin. Sitä oli kieltämättä hauska kuunnella. Sillä oli erikoinen nauruääni.. mutta söpö!

Sitä oli huvittanut mun vertaukseni Joelista Kurt Cobainiin. Vasta mun sanottua muutkin oli tajunnut niiden yhdennäköisyyden. Musta siinä ei ollut mitään epäselvää.

"Millä se sut oikein lahjoi?" kauempaa kuulunut kysymys sai mun keskittymiskykyni palaamaan jälleen tähän hetkeen. Nostin katseeni pois tavaroistani ja käännähdin äänen suuntaan. Joonas nojasi oven pieleen kädet puuskassa. Sen huulia koristi hullunkurinen virne. Mä olin jo ehtinyt unohtaa miten hyvältä se näytti...

"Kuka?" kysyin huvittuneena.

Se asteli mua lähemmäs ja sai jo pelkästään tuolla mitättömällä eleellä mun sydämeni ylikierroksille. Kauankohan vaatisi että se räjähtäisi lopullisesti? Tällä menolla ei varmasti kovinkaan kauaa...

"Joel" tuo tokaisi.

Eipä se muistaakseni mitään sen erikoisempia keinoja ollut käyttänyt. Kysynyt vain olisinko mä kiinnostunut tulemaan edes käymään niiden treeneissä. Mä olin sen enempää ajattelematta vastannut myöntävästi ja tässä sitä oltiin. Muutaman kerran mä tosin ehdin tuossa välissä jo katua päätöstäni...

"Ei yhtään millään" vastasin hartioitani kohauttaen.

Se oli tosin kuvaillut Joonasta lähes täydelliseksi ja sen mä aloin pikkuhiljaa uskoa. Ihan kuin tuon ulkonäössä ei olisi ollut jo tarpeeksi kestettävää, se oli vieläpä älyttömän lahjakas soittamaan kitaraa. Mä olin aina kuvitellut nuo naisten heikkouksiksi...

"Millä muullakaan se muka olis saanut sun kaltaisen tyypin meidän messiin?" Joonas kyseenalaisti. Mitä ihmeellistä minussa muka oli? Nämä kaikki olivat taitavia siinä mitä tekivät joten ihan yhtä hyvä tuuri mullakin oli sitten käynyt.

"Se vaan kysyi haluanko mä tulla mukaan ja mä nyt kerrankin päätin olla spontaani" tokaisin. Nimenomaan kerrankin. Yleensä mä en suostunut mihinkään ennen kuin olin harkinnut asiaa kaikista mahdollisista näkökulmista. Lähes joka asiaan mun vastaus oli automaattisesti ei.

"Aiot sä tulla viel uudelleen?" Joonas kysyi kiinnostuneena.

En mä ollut ajatellutkaan mitään muuta vaihtoehtoa. Kaikesta päätellen ne halusivat mut tänne vielä uudestaan ja halusinhan minäkin. Joel oli vieläpä ehdottanut että pidettäis treenejä useammin kuin kerran viikossa. Näin ollen meillä oli sitten keskiviikkonakin tapaaminen Joelin porukoiden autotallissa.

"Jos te vaan mut vielä huolitte" vastasin hartioitani kohauttaen.

Nappasin puhelimen farkkujeni taskusta ja vilkaisin kelloa. Se näytti varttia yli kahtatoista. Mitä parhain ajankohta lähteä kotiin kun herätyskello soi jo reilun kuuden tunnin päästä. Välillä mä kyseenalaistin elämänvalintojani hyvin vahvasti...

"Älä viitsi! Joel oli ihan oikeassa susta!" se sanoi innostuneena.

Minustako? Kyllä mä olin kiinnostunut kuulemaan mitä minusta oli puhuttu ennen kuin mä olin ehtinyt näyttäytyäkään täällä.

"Sä oot ihan vitun mahtava" tuo jatkoi.

Sen sanat sai tahtomattakin hymyn nousemaan mun huulille. Niinkö se oli sanonut? Vain yhden illan perusteella. Eihän me oltu ehditty juttelemaan kuin muutama tunti. Kaikesta päätellen Joonas ajatteli musta samoin ja se jos mikä oli ihan vitun mahtavaa...

"Lopeta nyt" naurahdin vaivautuneena.

Vedin nojatuolilla olevan reppuni vetoketjut kiinni ja aloin vetää takkia päälleni. Ulkona oli kylmä ja pimeää joten varustus oli oltava kunnossa.

"Kai säkin tuut kyydillä? Mä heitän Porkon himaan" Joel ilmestyi ovelta ilmoittaen asiansa. 

Ihan yhtä hyvin mä olisin voinut kävellä. Ei tästä ollut kuin parin kilometrin matka kotiin. Enköhän mä siitä selvinnyt.

"Mä voin kyl kävellä! Vaan pari kilsaa himaan" huomautin laittaen repun selkääni.

Siinä näitte... mun oli aina ensimmäisenä kieltäydyttävä jostain ehdotuksesta. En mä voinut sille mitään. Se oli vain kovin helppoa.

"Siellä tulee räntää ihan vaakatasoon" Joel huomautti ihmetellen.

Siitä mä en tiennyt mitään.. kai mä olin keskittynyt liian kovasti jutusteluun Joonaksen kanssa huomatakseni ulkona vallitsevat sääilmiöt. Myöntäkää vaan että mulla oli parempaa seurattavaa...

"Ai.. kai mä sitten tuun" vastasin hyväksyvästi.

Joel sammutti valot olohuoneesta ja lähti ohjastamaan meitä kohti eteistä. Joonas nappasi sieltä tavarat mukaansa ja alkoi riuhtoa kenkiä jalkaansa. Mä nappasin omani telineestä ja istahdin kynnykselle laittamaan niitä.

Kenkätelineessä olevat mustat crocsit päätyivät Joelin jalkaan ja sitten tuo ohjasi meidät jo ulos ovesta. Se oli näemmä oikeassa... räntää tuli niin et hyvä kun edes eteensä näki. Mulla olis mennyt puolet yöstä löytää himaan... kyllä mä kieltämättä kaipasin jo omaan sänkyyni. Uni tulisi varmasti aika vauhdilla.. tai sitten mun ajatukseni harhailisivat vain Joonaksen kauniiden kasvojen ympärillä... 

***

Sanoja 823

Jiko day again! (::