At first sight

Luku11=Tokat treenit

Koulun jälkeen mä olin tullut pyörimään Joelin luo kun ei muutakaan tekemistä ollut. Silloin oli oltava todella tylsää kun tuon miehen seuraan vapaaehtoisesti jäi... samoin se varmasti ajatteli minusta joten samoilla viivoilla tässä oltiin.

Sitä paitsi meillä oli määrä alkaa treenit viideltä joten hyvin se tähän aikatauluun sopi. Joka tapauksessa mä olisin tänne joutunut raahautumaan. Pitikin sopia kahdet treenit viikkoon...

Niko ja Tommi olisivat liittymässä meidän seuraan mutta Olli oli sanonut jättävänsä välistä. Sillä oli hoidettavana joku tärkeä projekti koulun varjolla joten se annettiin anteeksi. Olisi mullakin ollut vaikka mitä mutta onneksi niiden deadline ei ollut ihan vielä huomiselle. Helposti mä olisin muutenkin voinut keksiä jotain koulujuttujen tilalle.

"Enää vajaa kuukausi joululomaan!" Joel iloitsi.

Luojalle kiitos... tuskin mä olisin jaksanut yhtään enempää. Mä olin selvästi stressannut koulujuttuja aivan liikaa. Minkä mä itselleni mahdoin... sellainen mä vain olin. Aina stressaamassa joka asiasta. Ihan siitä turhimmastakin.

"Mitä sä aattelit tehdä lomalla?" kysyin.

Vaikka mä tiesinkin ettei sillä koskaan ollut sen suurempia suunnitelmia kuin kotona lojuminen. Toisaalta se kai olikin paras tapa nollata päätä. Ellei se sitten aikonut vetää kännejä joka ilta... jos juomista ei missään kohtaa lopettanut, sopi olla pienessä sievässä koko loman ajan. Ei tarvinnut darraakaan pelätä.

"En yhtään mitään! Paitsi treenejä tarvii pitää" Joel huomautti.

Meidän perheen sisällä ei ollut vielä pienintäkään ajatusta siitä mitä joulun suhteen tehtäisi mutta kuten aina, kai me kierrettäis kolmessa päivässä koko suku läpi. Ihan kuin mä en olis halunnut olla ihan rauhassa kotona.. pois kaikkien kysymysten luota. Mä en jaksanut enää tenttausta siitä mitä mä aioin tehdä lukion jälkeen tai missä mun tyttöystävä viipyi. Sitä saittekin odottaa... ehkä mä voisin tarjoilla niille pienen shokki yllätyksen ja hypätä ulos kaapista joulun kunniaksi. Painajainen ennen joulua.. ja varsinkin sen jälkeen.

"Lähdet sä taas mummojen tentattavaks?" tuo kysyi huvittuneena.

Siinä sitä hauskaa olikin kerraksi. Hyvä Joelin oli sanoa kun ei sen tarvinnut peitellä yhtään mitään. Ja eiköhän kaikki sen suvusta tienneet ettei tuo mies tulisi ikinä olemaan vakavassa parisuhteessa. Perheen perustamisesta puhumattakaan.

Mä taas olisin halunnut tuon kaiken... sitä oli vaikea tavoitella ilman suunnatonta paheksuntaa. Asiaa olis ehkä auttanut jos mä olisin itse ollut sinut sen kanssa. Mutta jokin pieni osa musta ajatteli että ehkä mä joskus vielä tulisin järkiini ja rakastuisin naispuoliseen tyyppiin. Ihan kuin sillä olis järjen kanssa ollut mitään tekemistä. Tunteet ne oli jotka sen määräsi.

"Huhuu!" kuului jostain eteisen suunnalta.

Sitä seurannut sujuva puheensorina kertoi että loput kaksi meidän seurueesta oli saapuneet. Ellei Tommi sitten jostain syystä ollut ruvennut puhumaan itsekseen... se kuulosti enemmän siltä mitä mä olisin saattanut tehdä. Iltaisin, yksin pimeässä huoneessani oman itseni juttukaverina. Ainakin sai mieleisensä vastauksen! Luoja miten säälittävää...

"Me ollaan keittiössä!" Joel vastasi.

Pian tuon kutsuhuudon jälkeen meidän luo saapuivat pitkä ja pätkä. Yleensä Tommista ja Ollista oli käytetty tuota nimitystä mitta vielä paremmin se sopi Nikoon. Se kun oli vielä Olliakin lyhyempi. Saavutus jo sekin...

"Täälläkö me nykyään treenataan? Jo on alkeelliseks menny jos tarvii kattiloita ruveta hakkaamaan et saa rummut" Tommi tokaisi. Juuri sitä vartenhan me täällä oltiinkin... taisi lempeällä jätillä olla hyvä päivä kun noin hauskalla tuulella tuntui olevan.

"Sullehan se käy" Joel totesi hartioitaan kohauttaen ja lähti virnistellen kohti autotallia. 

Sen oli sitten aina keksittävä jotain olevinaan nokkelaa... oppikohan se koskaan pitämään suutaan kiinni?

***

Sanoja 519

Lokakuu on täällä, jeejee :3 Meille tuli töissä joulu jo paikalle.. don't know what to say..