At first sight

Luku23=Mun vuoro

Me käveltiin pitkin kävelytietä hiiren hiljaa. Kumpikaan ei osannut sanoa yhtään mitään ja vaikka mua tuo hiljaisuus hieman ahdistikin, mä yritin silti pitää suuni kiinni. En mä kuitenkaan mitään järkevää saanut ulos suustani joten parempi niin. Huomenna mä olisin kuitenkin saanut taas katua omaa käytöstäni. Ja juuri nyt mua ei huvittanut katua vähääkään.

"Kiitos vielä et lähdit mukaan. Mulla oli ainakin kivaa" Niko rikkoi hiljaisuuden.

Se pysäytti meidän matkanteon ja jäi seisomaan musta vähän matkan päähän. Mä tunsin palavani sen katseen alla. Luojan kiitos mun takana olevasta seinästä sai tarpeen tullen tukea jos alkoi liikaa heikottaa.

"Niin mullakin oli. Kiva että pyysit" vastasin jotta hiljaisuus ei kasvaisi liian suureksi.

Nikon valitsema elokuva oli osoittautunut hyväksi valinnaksi. Siinä oli ollut sopivassa suhteessa sekoitus komediaa, draamaa ja toimintaa. Mä pidin niistä kaikista joten vaikea arvata että mulle lopputulos oli aika mieleinen.

"Ja kiitos karkeista" lisäsin hymyillen.

Niko naurahti nyökkäillen ja katsoi hetkeksi muualle. Sen kanssa mä tunsin oloni hyväksi ja pakko mun oli myöntää et olin harvinaisen pettynyt jos ilta meidän osalta päättyisi jo nyt. Olis varmaan ollut mun vastuulla ehdottaa jatkoa mutta ihme ja kumma, mä en keksinyt yhtään mitään järkevää tähän kohtaan.

"Ole hyvä vaan" se sanoi hymyillen.

Nikon kohteliaisuus teki muhun heittämällä vaikutuksen. Se halusi mun viihtyvän sen seurassa ja onnistui siinä kieltämättä melko hyvin. Mä viihdyin sen seurassa vähän liiankin hyvin.

"Oisit sä halunnu lähtee vielä kahville tai jotain?" kysyin toiveikkaana.

Mä olin varmasti jo niin ilmeinen että se näkyi sokeillekin. Pääasia että Niko tajusi mun vihjeeni. Ei se muille ollut tarkoitettukaan.

"Mennään ihmeessä" se vastasi.

Lähdin johdattelemaan sitä kaupunkia kohti vievälle tielle. Tästä oikopolku kahvilalle veisi meiltä vain viitisen minuuttia. Meillä oli vielä hyvin aikaa. Kello oli vasta varttia vaille seitsemän ja tuo kahvila menisi kahdeksalta kiinni. Meillä oli pyöristetysti tunti aikaa. Eiköhän se riittänyt tähän hätään oikein hyvin.

Viimeksi eilen mä olin käynyt Joelin kanssa kahvilla ja nyt oli Nikon vuoro. Mä saisin varmaan kohta huoran leiman tuolla kun seuralainen vaihtui vähästä väliä. Ehkä niillä oli muutakin tekemistä kuin vahtia sitä kenen kanssa asiakkaat milloinkin kahvitteli...

Hermostuksissani mä napsin käteeni jämähtäneestä karkkipussista suklaarusinoita suuhuni jotta en olisi taas alkanut puhua olemattomia. Tämä tuntui jollain tapaa masokistiselta toiminnalta kun kuitenkin toisen lähelle teki kovasti mieli mutta sitten se läheisyys aiheutti tämän. Sai mut miltei hyppimään seinille. Ulkona se ei onneksi ollut mahdollista...

"Onks sulla jotain suosituksia?" Niko kysyi.

Se riippui pelkästään siitä mistä tykkäsi. Mutta kyllä mä kokeilemisen arvoiseksi olisin sanonut ainakin lemon-passion-jääteen. Ja siihen kylkeen mutakakku kermavaahdolla, jos vain makeasta piti. Eipähän tarvinnut sen jälkeen ainakaan viikkoon edes ajatella mitään makeaa. Oli siinä sen verran ytyä. Jos taas halusi olla maltillisempi, mä suosittelisin ehkä mustikkapiirakkaa vaniljakastikkeella tai sitten perus cookie. Ne oli aina yhtä hyviä. Olihan tarjolla myös paljon kaikenlaista suolaista jos siitä piti enemmän.

"Mistä sä tykkäät?" heitin kysymyksen vastapalloon.

Vaikea mun oli suositella mitään jos en oikein edes tiennyt toisen mieltymyksiä. Turha mun oli sille vihreää teetä tyrkyttää jos se piti espressosta. Kai mun tämäkin olis pitänyt selvittää ennen tätä...

"Latte ja kaakao kelpaa aina" tuo tokaisi hartioitaan kohauttaen.

Latteihmisiä.. sopi siis mitä parhaiten mun seurakseni kahvilaan. Mun vakiotilaukseni oli aina salted caramel latte. Kesäisin mä otin siitä jäälatte version. Ja silloin kun teki mieli herkkuja, mä otin siihen kylkeen aiemmin mainostamani mutakakun.

"Sit mä sanoisin salted caramel" kerroin asiantuntevasti.

Niko nyökkäili vakuuttuneena. Meidän päästyä perille se avasi mulle kohteliaasti oven ja mä astuin kiitollisena sisään. Johdattelin sen perässäni tiskille ja vaadin saada tällä kertaa olla se joka maksoi. Tuo oli hoitanut leffaliput ja herkut joten mä halusin kustantaa tämän.

"Sillä mennään sitten" tuo sanoi hymyillen.

"Mee sä katsomaan paikat niin mä maksan nämä" kerroin.

Niko pudisteli päätään kieltäytyäkseen mutta mä sain sen vaikenemaan pelkällä katseellani. Se tuntui yllättävän mukavalta. Mä tilasin meille kaksi salted caramel lattea ja hätistin Nikon hakemaan meille paikat valmiiksi. Sen jo mentyä istumaan mä lisäsin meidän tilauksiin tuplasuklaa keksin ja omena-kinuski pullan. Nyt oli minun vuoroni yllättää. 

***

Sanoja 646

Yllätyksellinen Porko (: