Vastustamaton (Harry Styles fan fiction)

Luku 11.

Soitimme ovikelloa ja Liam tuli avaamaan.

"Sarah, moi! Kiva kun sä pääsit tulemaan. Harry kerto puhelimessa mitä on tapahtunut, mä oon tosi tosi pahoillani.." hän sanoi ja halasi minua.

"Hei Liam, kiitti.."

Jätimme takit naulakkoon ja menimme olohuneeseen missä muut pojat jo olivat.

"Sarah!" Louis huusi ja juoksi halaamaan minua. "Oon niin pahoillani! Mut Kate on kuitenki ihan ok?"

Halasimme ja purin huultani jottei kyyneleet valuisi poskilleni. Kun hän katsoi minuun hän näki, että olin itkemäisilläni. En saanut sanaa suustani. Kyyneleet alkoivat valua poskilleni...

Näin kun Harry mulkaisi Louisia.

"Heei, kaikki on ihan hyvin, älä itke." Louis rauhoitteli ja veti minut hänen kainaloonsa ja menimme sohvalle istumaan.

Zayn ja Niall katsoivat viisaammaksi vain sanoa "Heii!" ja puhuivat niitä näitä.

Zayn, Niall, Liam ja Harry pelasivat Fifaa pleikkarilla. Minä ja Louis istuimme sohvalla kylki kyljessä, hän piti kättään selkäni takana rauhoitellakseen minua.  Se ei tuntunut edes kovinkaan oudolta. Louis kertoi perheestään ja Eleanorista ja kaikkea vaan mitä voi kuvitella; ruosta, jalkapallosta, konserteista, kiertueista, Harrysta ja heidän kommelluksistaan... Hän sai muinut jopa nauramaan pari kertaa.

"Niin siis kokataanko me jotain?" Louis kysyi Liamilta.

"Joo! Ajattelin lasagnea? Käykö?"

"JOO!" pojat huusivat yhtä aikaa.

"Tuu mennää kokkaa, mä voin opettaa sua!" Harry sanoi, vinkkasi silmää, otti minua kädestä ja kävelimme keittiöön.

"Miten musta jotenki tuntuu et mä oon parempi kokki ku sä?" Sanoin hänelle

"Hahah! Todellakin oot, Harry on SURKEA!" Louis sanoi. Muut pojat nauroivat äänekkäästi.

Aloitimme kokkauksen KAIKKI 6, yhdessä ja siitähän ei syntynyt mitään. Harry ja Louis aloittivat heti vesisodan (kaatoivat toistensa päälle mukillisia jääkylmää vettä). Sitten Niall ja Zayn menivät mukaan ja pian minä ja Liam saimme myös osaksemme jääkylmää vettä niskaamme. Mutta hauskaa se oli!

"Tän mä kostan!!" Huusin Harrylle ja lähdin ajamaan häntä takaa, täysi vesilasi kädessäni. Hän hyppäsi sohvalle ja sain hänet kiinni siellä. Heitin vedet hänen naamalleen ja nauroimme äänekkäästi. Harry veti minut itseään vasten ja suutelimme.

"Harryyy!! Täältä tulee tooosi iso lasti kylmää vet...." Liam huusi ja juoksi olohuneeseen.

"Oho." hän sanoi.

Käännyimme katsomaan häntä posket punoittaen, hymy korvissa. "Nii..?" Harry sanoi hänelle.

"Ööh.. ei mitää, sori et keskeytin." Liam sanoi nolona ja lähti takaisin keittiöön.

Me menimme perässä ja aloimme siivota jälkiämme. Olimme kaikki ihan märkiä joten kävimme vaihtamassa myös vaatteet. Sain lainata Liamilta hupparin ja collage housuja. Viimeaikoina olin käyttänyt paljonkin poikien vaatteita, no ne olivatkin paljon mukavampia kuin omani.

Pojat ehdottivat pitsaa, mutta sanoin, että voin tehdä lasagnen. Ja vähän ajan kuluttua keittiössä tuoksui lasagne. Kaitoin vielä pöydän kuudelle.

"Syömään!" huusin.

Eipä tarvinnut kahta kertaa huutaa, he tulivat heti.

"Mmm, mikä tuoksu!" Liam sanoi.

"Hirvee nälkä." Harry, Niall, Zayn ja Louis voivottelivat.

Istuimme pöytään ja aloimme syödä. Harry tuli istumaan viereeni. Syödessämme kukaan ei puhunut mitään, kaikilla tosiaankin oli melkoinen nälkä. Harry rikkoi kuitenkin hiljaisuuden.

"Pojat, kuten te varmaan jo ootteki jotain aavistellu, niin mä ja Sarah ollaan yhessä." hän kiersi katseellaan kaikki läpi ja odotteli vastausta.

"Koöh, köh, KÖH!!" Lou alkoi yskiä aivan kuin hänellä olisi jotain kurkussa. Me kaikki katsoimme häntä silmät pyöreinä ja hän vain alkoi nauraa.

"Hah, menitte lankaan!! Hei mut toihan on hienoa, ONNEA!!" hän huusi.

"Hahhah... kiitti." Sanoin hymyillen

Muutkin pojat onnittelivat meitä ja rupesivat heti luettelemaan minulle Harryn huonoja puolia. Sekä kaikkea mitä minun täytyisi tehdä kun asuisin jossain vaiheessa hänen kanssaan; siivoamista, ruoan laittoa, siivoamista, ruoanlaittoa ja lisää siivomista.... Minä vain nauroin heidän jutuilleen ja Harry väitti ettei hän nyt niin kova ole sotkemaan, kai.

Kun istuimme sohvilla ja katsoimme leffaa (tietysti Toy Storya koska Liam sai valita) mietin kuinka paljon olinkaan nauranut tänään. Ja mieleeni tuli Kate... mitenköhän hän voi.. vilkaisin kännykkääni, mutta kukaan ei ollut soittanut tai jättänyt viestiä. Makasimme Harryn kanssa kulmasohvalla ja tunsin hänen sydämen lyönnit ja hengityksen, se oli kiehtovaa. Perhoset lentelivät taas vatsassani. Hän hengitteli niin tasaisesti, että oli varmasti nukahtanut. Kurotin päätäni nähdäkseni hänen kasvonsa ja hänen silmät olivat kiinni. Huomasin myös, että Niall retkotti yhdellä nojatuolilla nukkuen, hän näytti niin hassulta... Zayn ja Liam nukkuivat myös sohvalla. Louis oli näköjään ainut hereillä oleva, sillä hän istui matolla ihan sen näköisenä.

Harry oli kietonut kätensä ympärilleni, joten nostin sen varovasti ja nousin ylös. Kello oli jo yhdeksän illalla, joten minun oli lähdettävä.

"Ooks sä lähös?" Louis kuiskasi, jottei muut herää.

"Joo mun on pakko, ku meen jo huomenna töihin."

"Et kai sä töihin mee! Nythän sun pitäis vaan levätä." hän sanoi ihmetellen

"Nii.. mut eipä mulla oo mitää mutakaan, oikeesti mun on pakko pitää ees jotenki tästä arjesta kiinni, että jaksaisin..."

"No niin kai se on.. Mut hei siel sataa, mä heitän sut mun autolla."  Louis sanoi päättäväisesti

"Se ois tosi kiva, kiitti Lou." sanoin, hän nousi ylös ja kun sanoin sanan "Lou" hän kääntyi hymyillen minuun päin.

"Mitä?" kysyin hämilläni. Enkö mä ois saanu sanoo sitä....? mietin

"Ei ku... ei mitää." hän sanoi ja lähti hymyillen eteiseen.

Seisoin paikallani olohuoneessa ihmetellen. "Tuuks sä jo?" Louis sanoi eteisestä takki jo päällään.

"Ai... joo sori." vastasin ja annoin vielä pikaisesti pusun nukkuvan Harryn poskelle, kävelin eteiseen, nappasin takkini ja laukkuni ja lähdimme Louisin autolle.