Vastustamaton (Harry Styles fan fiction)

Luku 27.

Joo vihdoinkin sain tän tänne... sori ku kesti. :) <3

Seuraavaksi tunsin kun joku nosti minut jonnekkin. En ole varma oliko se unta vai todellisuutta, mutta kuulin kun ihmiset puhuivat ympärilläni.

"Sarah, Sarah, kuuleks sä mua?" Mies sanoi. Kuulin todellakin, ääni kuulosti Harrylta...

"Harry?" sanoin tai aiakin yritin sanoa.

"Sarah?! Mä oon tässä, ei mitään hätää kaikki on hyvin..."

***Harryn näkökulma***

Harjoittelimme poikien kanssa tulevaa keikkaa varten Lontoon areenalla. Sarah istui katsomossa ja hymyili minulle, hymyilin takaisin, voi kuinka hän on niin kaunis... Louis mulkoili minua ja Sarahia vähän väliä... Mutta Sarah... Pelleilin Liamin kanssa, kun vedimme Rock Me -biisiä ja hän oli juuri repimässä paitaani pois, kun katsoin Sarahiin leikkisästi. Hän nousi penkistä ja kaatui maahan.

"SARAH!!!" Huusin ja hyppäsin lavalta katsomoon hänen luokseen. Niall, Liam ja Zayn tulivat perässä, Louis heti heidän kannoillaan.

"Sarah, kulta avaa silmät!!" sanoin ja pitelin hänen päänsä käsieni välissä.

"Habrry..?" hän sanoi epämääräisesti ja silmät edelleen kiinni.

"Mä oon tässä, ei mitään hätää kaikki on hyvin..." sanoin. Ei vastausta.

"TEHKÄÄ JOTAIN!!!" Huusin muille. Niall katsoi minua paniikissa ja otti kännykän esille ja soitti ambulanssin. Koko muu ryhmä kerääntyi minun ja Sarahin ympärille.

***Nialin näkökulma***

Odotimme ambulanssia ikuisuuden... Harry oli ottanut Sarahin syliinsä ja kantoi hänet stadionin takaoven lähettyville. Vihdoinkin he tulivat!

"Mitäs täällä?" miehet ja nainen kysyivät meiltä.

"Mun tyttöystävä pyörty tai jotai, se ei enää reagoi mihinkää mitä mä sanon ja..." Harry sanoi hermostuneesti ja kertoi tilanteen.

Näin Louisin seisomassa vähän kauempana meistä muista ja hän näytti stressaantuneelta ja pyöritteli päätään. Miehet nostivat Sarahin sairaalasänkyyn ja veivät hänet autoon. Harry meni heidän mukanaan sairaalaan.

"Niall tuu, mennää mun autolla perässä." Louis sanoi. Menin hänen luokseen.

"Louis, must tuntuu et sun ei kannattais näyttää naamaas siellä..." sanoin punastuen.

"Nii..." hän sanoi mietteliäänä.

"Mut me mennää mun autolla," Liam sanoi ja lähdimme Zayn mukanamme sairaalaan.

***Sarah***

Avasin silmäni ja näin kirkkaan loisteputken katossa.

"Ääh..." peitin silmäni käsilläni.

"Sarah?" Harry sanoi.

"Harry?" Sanoin ja näin hänen kasvonsa, hän istui sänkyni vierellä. Sängyn? Missä me olimme??

"Harry... missä me ollaan?" jatkoin ja vilkuilin ympärilleni,

"Sairaalassa, sä pyörryit ja sut tuotiin tänne. Mikä olo?" Harry kysyi hymyillen.

"Onks tää unta?" sanoin varuillani, sillä se tuntui ihan unelta.

"Ei. Kulta... Sut tuotiin tänne pari tuntia sitten..."

"Miks? Kysyin  vieläkin hämilläni.

"Kulta.. sä vaan pyörryit.... Ja lääkärit tutki sua ja ne ei oo viel ihan varmoja mikä sulle tuli, mut lääkäri tulee varmaa ihan koht sanoo jotai...." Harry sanoi hermostuneella äänellä.

"Harry? Jos sä tiedät jotain, ni pliiiis sano mulle!" sanoin.

"Noku ei ne oo vielä varmoja siitä.." Harry sanoi.

"Har..." ehdin aloittaa, kunnes vaalea naislääkäri astui papereiden kera siisään huoneeseen.

Harry otti minua kädestä ja hymyili.

"Hei Sarah! Kiva kun oot heränny, mikä on olo?" hän kysyi hymyillen.

"Ihan hyvä..." sanoin epätietoisena siitä, minkä takia edes olin sairaalassa.

"Asiahan on nyt näin..." Nainen sanoi ja vilkuili papereitaan.

"Katsoin Harryyn ja hän hymyili. Mitä helvettiä?

"Niin? Pliis voiks sä sanoo jo??!" sanoin hermorauniona

"Te olette raskaana. Tai siis sinä olet. Raskaana." nainen sanoi puoliksi hymyillen ja puoliksi hermostuneena nähdäkseen reaktioni...