Vastustamaton (Harry Styles fan fiction)

Luku 13.

Pystyin huokaisemaan helpotuksesta vasta sitten kun olimme asunnollani. En pidä paparazeista.. tai uskon ettei kukaan heistä oikeastaan pidä, mutta oloni tulee jotenkin ahdistuneeksi kun he huutelevat ja kyselevät.. Vietimme rauhallista iltaa Harryn kanssa tv:tä katsellen ja pitsaa syöden.

"Huomenta kultaa..." kuulin jonkun sanovan.

"Häh?" avasin silmäni ja näin Harryn hymyilemässä. Olimme nukahtaneet illalla sohvalle ja ilmeisesti hän oli herännyt aikaisemmin, sillä paistettujen munien ja pekonin tuoksu leijaili nenääni.

"Onks sulla nälkä? Mä tein vähä aamiaista, sitä ois tuol keittiös." Harry sanoi

"Joo on!" Sanoin ja pinkaisin heti keittiöön.

Istuin alas ja aloin lapata ruokaa lautaselleni. Hän oli tehnyt tosella mahtavan aamiaisen.

"Harry ei sun ois tarvinnu... ja mä en tienny et sä osaat kokata näin hyvin." hymyilin hänelle.

"Tottakai mä teen sulle mitä vaa. Nii.. no mulla on piileviä kykyjä." hän sanoi irvaillen.

"Ja muuten.. sun äiti soitti sulle. Mä vastasin, ku en halunnu herättää sua."

"Ai..." sanoin pitäen katseeni visusti lautasessa.

"No mitä se sano? Tai mitä se haluu?" kysyin Harrylta

"Öö.. no se sano et se tulis tänään käymää täällä."

"MITÄ?!" Et kai sä suostunu?? Millon??!" sanoin pala kurkussa, puoliksi huutaen.

"Tota.. Se sano et se olis tääl kymmenen maissa, eli vajaan tunnin päästä." Harry sanoi punastuneena.

"Oikeesti! Harry... et ois antanu sen tulla!! Mä en vaa kestä sitä, se ei... Okei. Mä käyn nyt nopee suihkus, ni mitä jos sä vaik väähän siivoisit täällä." sanoin ja lähdin samantien juosten portaat ylös ja suihkuun.

Kun tulin alakertaan hiukset kuivina ja pukeutuneena äiti.. tai siis Lisa oli jo tullut. Hän ja Harry istuivat sohvalla rupatellessa ja katselemassa vanhoja kuvia. Lisalla oli melko siistit vaatteet päällään, eikä hän vaikuttanut olevan kännissä... Harry nauroi ja hymyili Lisan jutuille, kun hän kertoi jostain matkasta jonka olimme tehneet lapsuudessani Lontooseen. Silloinkin hän ja Patrick (isäni) taisivat olla kännissä...

"Sarah kulta, moi!" Lisa sanoi kun menin heidän luokseen. Halasimme ja istuin heidän kanssa sohvalle.

"Sarah.. mä tiedän, että mä en oo ollu hyvä äiti tai me kummatkaan ei olla oltu isän kanssa. Mutta me halutaan muuttua, sun takia." Lisa sanoi

"Joo, niimpä niin..." sanoin.

Lisa katsoi minua haikeasti. "Mutta sun poikaystävä tuntuu oikeen mukavalta mieheltä, Miten sä tälläsen julkkiksen oot onnistunu löytämään?" hän sanoi ja nauroi.

Harry naurahti myös. Minä katsoin heitä molempia, naama peruslukemilla. "Just joo... se on tullu tänne hakemaan vaa rahaa." mietin.

Juttelimme pari tuntia ja äiti yritti kysellä jotain mitä minulle kuuluu. Vastasin melko tylysti, en vain kestä katsoa häntä... Keitin meille teetä.

"No missäs sä aiot yöpyä vai ootko sä heti lähös isän luo takas, bussilla tai jollai?" kysyin Lisalta

"No en mä oikeen tiiä.." hän vastasi.

"Kyllähän sä tännekki varmaa voit jää...." Harry aloitti, mutta katsoin häntä oikein pahasti."Nii tai siis sitä mä vaa, että onhan Lontoossa monia hotelleja." Harry sanoi hymyillen Lisalle.

"Niin kai.. melko kalliita vaan.." hän sanoi

"Voi helvetti! Et kyl ala!! Mehän EI sulle MITÄÄN RAHAA ANNETA!!!" Aloin huutamaan.

"Sarah..." Harry sanoi, yrittäen rauhoitella minua.

"No? Eks sä huomaa Harry? Se tuli tänne vaan sen takii ku se haluu RAHAA. Ja varsinki nyt, kun sä oot mun kaa!!"

"En tietenkää." Lisa sanoi, yrittäen näyttää jotenkin vakuuttavalta.

"ETPÄ!! KOKO MUN LAPSUUS ON PYÖRINY PELKÄN ALKOHOLIN YMPÄRILLÄ. JA VÄKIVALLAN JA PELON!!  TÄÄLTÄ SÄ ET RAHAA SAA!!!!!!" huusin mikä keuhkoistani lähti, kyyneleet virtasivat poskiltani ja olin noussut seisomaan. He molemmat katsoivat minua ihmeissään.

"Mä meen nyt ylös ja kun mä seuraavan kerran tuun tänne takas, mä en haluu nähä sua!" sanoin Lisalle ja lähdin yläkerran makuuhuoneeseen, itkien.

**********

"kop kop" kuulin kun makkarin oveen koputettiin.

"Nii..?"

"Sarah, sun äiti lähti jo. Annoin sille pari taalaa bussilippuun.. Voinko mä tulla sisään?" Harry kysyi.

"Joo, tuu vaa." vastasin.

Hän tuli istumaan vierelleni sängylle ja halasimme. Itkin häntä vasten..

"Anteeks Sarah, mun ei ois pitäny kertoo sun äidille mis sä asut ja antaa sille lupaa tulla tänne... Mä en tienny, et tää juttu on NÄIN paha." hän sanoi

"Nii... no ei se oo sun vika. Mä en vaa... no, kestä nähä sitä. Se kaikki mitä äiti ja isä teki... ja tekee..." itkin.

Harry otti kasvoni käsiinsä ja pyyhki kyyneleeni. "Hyssh.. ei oo mitää hätää, mä oon tässä."

Tuntui hyvältä olla siinä, turvalliselta.

"ring ring, ring ring..." Harryn kännykkä alkoi soida.

"No mitä Louis?!" Harry sanoi töykeästi.

"Oon Sarahin kaa.. nyt on vähän huono hetki..." hän jatkoi

"Ainii joo... no ehkä mun si pitää tulla. Monelta? Okei, nähää." Harry lopetti puhelun

"Oliks se Louis?" kysyin

"Joo, me oltii sovittu yks lounas tänää poikien ja tuotannon kaa, siitä ens viikol alkavasta kiertueesta."

"Aijjaa, okei.." sanoin

"Hei mut enhän mä voi sua yksinkää jättää, tuut mukaa!" Harry sanoi

"Mut teil on varmaa kaikkii salaisia juttuja mitä mä en saa kuulla..."

"Hah, no ei ne nyt niiin salasii oo." Harry sanoi hymyillen "Ja Eleanore taitaa tulla kans, sähän voisit tutustuu siihen vähä lisää." hän jatkoi

"Aa, okei. Monelt se on?" kysyin.

"Itse asiassa... tunnin päästä."

"Apua! Mun pitää viel valita jotkut vaattet ja meikata ja..."

"Hah, rauhotu vähän Sarah. Ei sun tarvii mitää vaikutusta niihin tehä, siellähän on vaa Simon ja.."

"SIMON??! Oikeesti... no tarvii!" huudahdin ja rupesin penkomaan vaatekaappiani.

"Hahah. No mitä jos sä jäisit tänne miettii sun vaatetusta ni mä hoidan omani kotona. Tuun hakee sua 45 minuutin päästä, okei?" Harry käveli luokseni, kietoi kätensä lanteilleni ja suuteli niskaani

"Joo joo.. Harry... mä en pysty keskittyy jos sä teet noin" sanoin hymyillen.

"Sä hymyilet!" hän sanoi voitonriemuinen ilme kasvoillaan.

"Mee jo.." sanoin ja suutelin häntä vielä nopeasti.

"40 Minuuttia!!" Kuulin hänen huutavan alakerrasta ennen kuin ovi sulkeutui.