Vastustamaton (Harry Styles fan fiction)

Luku 17.

En saanut juurikaan unta yöllä.. Joten olin todella väsynyt  töissä. Töiden jälkeen ajoin heti Harryn luo. Hän oli lähettänyt viestin, että ei tarvitse koputtaa joten lampsin suoraan sisälle taloon.

"Moi!" huusin eteisestä.

"Heei!" Harry huudahti ja tuli luokseni. "Mä oon väsänny vähän ruokaa, ku ajattelin et sul ois nälkä työpäivän jälkee..?"

"Aijaa, kiitti, ei sun ois tarvinnu. Mut joo, on mul nälkä." sanoin ja menimme suureen keittiöön syömään.

Söimme jonkun aikaa juttellen ihan niitä näitä, miten päiväni oli mennyt jne.. Sitten hän alkoi vakavaksi:

"Sarah..." hän sanoi ja katsoi minua silmiin.

Olin ihan hiljaa ja katsoin hänen vastustamattomia silmiään.. miten pystyisin ikinä luopumaan Harrystä..? Olisin halunnut tutustua häneen vielä lisää... ja hänen perheeseen...

"Mä oon miettiny tätä juttuu mitä Simon sano.. Ja mä tajuun nyt itekki kuinka idiootti mä olin sillon. Enkä mä oo valmis luopuu susta. Mä rakastan sua.." hän sanoi ja piti katseensa yhä silmissäni.

Tuhahdin epäuskoisena ja kosteista silmistäni alkoi vuotaa kyyneleitä. Mikä mussa on?? Oon aika kova itkemään.

"Sarah..?" Harry sanoi otsa kurtussa ja tuli luokseni. Nousin ylös tuolista ja halasimme.

"Ei täs mitää.. mä vaa... Luulin et aiot jättää mut." sanoin yrittäen hillitä änkytystäni.

"Voi sua... Jos mä niin tekisin ni päästäisin timantin käsistäni!!"

"Eikä sua voi kukaan toinen korvata!" hän jatkoi.

Menimme lopulta istumaan olohuoneeseen ja Harry selitti, että hän haluaa nähdä ja tavata minua. Muttemme voisi ainakaan nyt tehdä sitä julkisesti. Meidän pitäisi pitää niin sanotusti matalaa profiilia. Eikä Simon tai tuotanto saisi missään nimessä tietää tästä. Simon oli sanonut Harrylle, että juuri nyt kun uusi levy on tulossa, tälläiset "hässäkät" vievät huomioa pois levystä ja bändistä ja kohdistaa sitä Harryyn ja minuun. Se ei kuulemma ole mitään henkilökohtaista, vain tilapäinen "ero". Mutta minä en pidä Simonista, hän on muutenkin jotenkin kylmä. Harry oli sanonut Simonille, että me pitäisimme vähän etäisyyttä, tai taukoa. Hän kertoi, että he olivat Simonin kanssa riidelleet pitkään sen jälkeen kun minä ja Lou olimme lähteneet ravintolasta.

"Niin ja siitä puheenollen.. Mikä se lehtijuttu oli susta ja Louisista?" Harry kysyi.

"Nii.. no siis ku mä olin iha hajalla sen meijän episodin jälkeen, ni Louis sit lohdutti mua." sanoin.

"Ystävänä." lisäsin nopeasti loppuun.

"Okei.." Harry sanoi.

"Mut varsinki nyt, ton artikkelin takii kaikki teijän fanit vihaa mua! Siinä annettii sellanen kuva, että mä aion vehtailla teijän molempien kaa, julkisuuden takii tai jotai..."

"Ei ne sua vihaa.. mut ne kuvatki vielä. Ärsyttää ku niitten helvetin papsien pitää olla AINA jokapaikassa!!" Harry sanoi vihaisena.

"Nii... anteeks." sanoin hiljaa

"Mitä? Ei sul oo mitään anteekspyydettävää. Mä oon täs se jonka pitäis anteeks pyytää! Joten; Anteeks Sarah, että mä loukkasin sua sillee ja.. mä rakastan sua." hän sanoi vilpittömänä

"Nii, no saat anteeks!" sanoin ja hymyilin hänelle.

Harry tuli minua lähemmäksi ja suutelimme pitkän ajan.

En voinut jäädä Harrylle yöksi, sillä minulla oli töitä seuraavana päivänä. Ja hän ei voinut tulla minun luo, sillä joku paparazi olisi taatusti valmis iskemään linssinsä meihin. Joten lähdin kotiin, yksin.

Seuraavana päivänä olin taaas töissä. Töiden jälkeen kävin jälleen kotona ja pakkasin joitakin vaatteita ja tavaroitani vähän suurempaan laukkuun. Tosin pääsin lähtemään vasta melko myöhään. Otin tällä kertaa taksin ja menin Harrylle. Olimme sopineet, että olisin hänen luonaan koko viikonlopun, sillä One Direction lähtee jo sunnuntai iltana kiertueelle, promoamaan heidän uutta levyään... Kiertue kestää 2 viikkoa...

Kello oli jo lähemmäs yhdeksää illalla.

"MOI! Sori et mä tulin näin myöhää, mut mun työvuro loppu vähä myöhemmin. Ja tulin taksilla, kukaan ei tainnu ees nähä mua." huusin.

"MOI!" Harry huusi ja juoksi luokseni ja nappasi minut syliini.

"Whou!! Mitä sä teet??!"

"Kohta näät!" hän sanoi näsäviisaasti.

Lähestyimme takaovea...

"Harry ei ei eeei!!!!" huusin, kun tajusin mitä hän oli tekemässä. Hän aikoi heittää minut takapihan uima-altaaseen.

"WOHOOO!!!" Hän huusi ja juoksi ovesta ulos ja hyppäsi altaaseen, olin edelleen hänen sylissään...

Vesi oli melko kylmää, muttei niin kylmää kun olin odottanut. Oli sentään jo marraskuun alku.

"Senkin!" huusin ja aloin roiskia vettä hänen päälleen.

"Hahahh!!" hän vain nauroi.

Lopulta menimme sisälle ihan litimärkinä... Vaihdoimme vaatteet ja kuivailimme tukkiamme. Harryllakin oli todellakin kuivaamista, hänellä on melko tuuhea ja pitkä tukka! Menin heti kysymättä hänen vaatekaapilleen ja valitsin sieltä mukavat collage housut ja hupparin, rakastan häntä, mutta myös hänen vaatteitaan!

Ilta sujui hienosti... katselimme Harryn lempi leffaa; Rakkautta Vain ja se osottautui ihanaksi! En ollut edes ennen nähnyt sitä. Ja nyt näin Harryn jopa itkemässä. Hän on niin suloinen.

"Ihana loppu... pitäiskö mennä nukkuu?" kysyin.

"Joo.." hän sanoi vielä pyyhkien silmiään.

"Tuuks sä mun vieree?" hän kysyi viennosti hymyillen.

"Hah, lopeta!"

"Mikä?" hän oli muka ihan pihalla.

"No toi sun koiranpentukatse... vähempiki riittää!" sanoin hymyillen.

"Nomut... tuuks sä?" hän kysyi.

"Joojoo!" sanoin.

Hän suuteli minua pitkään, otti kädestäni kiinni ja johdatteli minut hänen makuuhuoneeseensa.