Vastustamaton (Harry Styles fan fiction)

Luku 10.

Istuimme Harryn kanssa käytävällä, odottamassa, että joku tulisi kertomaan jotain, että missä mennään.. Pelkäsin pahinta.

"Mä en kestä jos mä menetän Katen, Harry mulla ei oo ketään muuta.. Mulla ei oo vanhempia, tai on mut ne nyt on sellasia alkoholisteja... Mulla on vaan Kate." itkin

"Hyssh.. Onhan, sulla on mut.. ja pojat. Sarah mä oon sun tukena kävi miten kävi, me selvitään tästä, yhdessä." Hän sanoi rohkaiseva hymy kasvoillaan ja suuteli otsaani.

Hetken päästä lääkäri tuli huoneesta. Me molemmat nousimme heti ylös tuoleiltamme.

"Katen sydän pysähtyi...." mies lääkäri sanoi ja aloin taas itkemään.

"Eikä..." sanoin.

"Mutta saimme pulssin takaisin. Hänen tilansa on nyt melko vakaa, eli ette valitettavasti voi mennä katsomaan häntä. Me ilmoitamme heti kun jotain uutta ilmenee." mies sanoi.

Olin niin helpottunut. Kate oli tarpeeksi vahva, tiesin sen. Lähdimme Harryn kanssa hänen asunnolleen.

Seuraavana aamuna heräsin Harryn vierestä. Muistin kaikki edellisyön tapahtumat ja voihkaisin kun tajusin ettei se ollutkaan vain pahaa unta...

"Huomenta kaunokainen." Harry sanoi hymyillen kun näki, että olin hereillä.

"Huomenta, ooks sä jo kauanki ollu siinä hereillä?" kysyin.

"En, just heräsin. Miten sä voit?" hän kysyi

"En mä tiedä... vähän sekava olo..." vastasin hämmentyneenä.

"Hei kyllä kaikki järjestyy, usko pois." hän sanoi ja suuteli minua. Perhoset lensivät vatsassani, kun suutelimme.

Vasta aamupalalla tajusin paljon kello jo oli. Se näytti 9.45. Soitin nopeasti pomolleni ja sanoin, että olen kipeä. En jaksanut alkaa selostaa koko juttua.

"Mitäs jos me mentäis tänää jonnekkin? Saisit sun ajatukset jonnekki muualle. Vaikka poikia kattoo?" Harry kysyi.

"Joo, itse asiassa, se ois tosi kivaa." hymyilin jopa vähän kun sanoin sen.

Harry soitti pojille ja he sopivat, että menisimme kaikki Liamin luo. Kävin nopeasti suihkussa ja meikkasin. Sain lainata Harryn hupparia, joten puin sen ja omat farkkuni. Harry oli jo valmis ja odotteli alakerrassa.

 Kun kävelimme autolle huomasin pari paparazia kadun toisella puolella.

"Harry..." sanoin

"Ääh.. aina tiellä... Tällästä tää tulee olemaan.." Harry sanoi.

Kun olimme autossa matkalla Liamin taloa sanoin Harrylle: "Hei... mä en oo ihan vielä valmis tähän julkisuuteen, tarkotan just nyt. Siis sitä vaan, että jos et viittis sanoo missään haastatteluissa, että sä seurustelet tai mitään sellasta..."

"Joo mä tajuun. Se nyt tästä vielä puuttuiskin, että ne alkais ahdistelee sua. Sanon vaikka, et sä oot mun kaveri, mut kai me sentää pojille kerrotaan?" hän kysyi

"Tottakai! Niiltähän ois ihan mahdotonta pitää salassa tätä meijän juttuu, varsinkaan Louisilta." sanoin.

"Hah, niimpä!" Harry sanoi nauraen.

Olimme jo perillä.