Vastustamaton (Harry Styles fan fiction)

Luku 30 - Rakkaus on...

//Viimenen luku. :) Toivon, että tykkäätte. Kiitos kaikille lukijoille! Enjoy <3 xx. //

3 vuotta myöhemmin

Kukkakaupan myyjä yritti tyrkyttää minulle jotain puskan kokoista kimppua, vaikka yritin selittää, että haluaisin vain kolme ruusua.

"Tässä olisi tälläinen kaunis ja uniikki asetelma joka sopii..." rouva selitti innoissaan.

"Kyllä rouva, mutta haluan 3 ruusua, kaksi isoa ja yhden pienen. Meillä olisi vähän kiire..." sanoin, kunnes jokin särkyi.

"Emily..." huokaisin ja lähdin kävelemään äänen suuntaan. Heti hyllykön takana hän seisoi pieni nalle kädessään.

"Äiti... katso, nalle!" hän sanoi ja kurkotti nallea minua kohti. Ilmeisesti hän oli halunnut saada hyllyltä pienen nallen ja oli sitten rikkonut kukkavadin...

"Emily, sä rikoit vadin!" sanoin ja hän vain tuijotti minua vihreillä silmillään.

"Ääh.. unohda." sanoin, otin hänet syliin ja menin rouvan luokse selittämään vahingon.

"Äiti, nalle, mun nalle." Emily sanoi ja halasi nallea iloisena.

"Ooi.. onko tyttö löytänyt nallen, siellä olisi isompiakin, tuo maksaa 10 puntaa, mutta..."

"Joo, me otetaan tää nalle ja ne ruusut, kiitos ja meillä tosiaan on kiire." sanoin tiukasti päällekäyvälle rouvalle.

"Aivan avian... no se teksisi 23 puntaa, kiitos." rouva sanoi ja vihdoinkin sain ruusuni. Maksoin ja lähdimme pikapikaa parkkipaikalle.

Laitoin Emilyn takapenkin turvaistuimeen samalla kun hän lauleskeli jotain One Directionin biisiä... Yhtä huoleton kuin isänsä, mietin.

"Milloin isi tulee?" Emily kysyi varmaan viidettä kertaa.

"Me ollaan just matkalla hakemaan isiä lentokentältä. Isi tulee tänään, ihan kohta." sanoin ja lähdin ajamaan kohti heatrowin lentokenttää.

Vihdoinkin olimme kentällä. Nappasin Emilyn ja ruusut syliini. Vielä pitäisi löytää se tyhmä henkivartija... Kävelin lentokentän pääovista sisään ja musta pukumies, ilmeisesti Josh tuli meitä vastaan.

"Päivää rouva Styles ja Emily." hän sanoi ja hymyili meille iloisesti.

"Hei Josh, kiva nähä." sanoin huolettomasti. Emily oli tavallisesti ihan pihalla ja ihmetteli kuka tuo vieras mies oli.

"Ja tänne pain, heidän lentonsa laskeutuu avian tuota pikaa." Josh sanoi ja näytti tietä portille.

Kävelimme pitkän matkan... kunnes vihdoinkin olimme portilla. Taululla luki: 205, PRIVATE, New York, Saapuu 19.40. Kello oli jo sen verran ja menimme istumaan penkeille. Josh tuli istumaan viereemme. Eihän me nyt mitään henkivartijoita oltaisi tarvittu, mutta Harry vaati... Istuskelimme penkillä ja Emily vaati päästä jaloittelemaan, joten laskin hänet maahan. Hänen ruskeat kiharat hiuksensa hulmusi kun hän yritti juosta, mutta kaatui vähän väliä.

"ISI!!!" Emily huusi ja lähti juoksemaan portille, josta Harry ja pojat olivat tulossa.

"Vihdoinkin..." sanoin ja menin myös heitä vastaan.

Harry nappasi Emilyn syliinsä ja pyöritti häntä pari kertaa ympäri. "Emilyyy! Terveisiä Amerikasta!" Harry sanoi ja asetteli Emilyn päähän pienen, vaaleanpunaisen cowboy hatun.

"Louis, Liam, Niall, ZAYN SETÄ!!!" Emily huusi ja kurotti käsiään heitä kohti. Harry luovutti Emilyn Zaynin syliin ja tuli minun luokseni.

"Hei!" Harry sanoi ja tuli luokseni.

"Hei." sanoin ja suutelin häntä.

"Oli ikävä," Harry sanoi ja siveli poskeani kädellään

"Nii mullaki sua..." sanoin ja halasin häntä tiukasti.

Menin moikkaamaan muita ja huomasin, että faneja ja paparazeja alkoi kerääntyä vähän matkan pääähän.

"Meidän pitäis varmaan mennä." Josh ja muut hänen kolleegansa sanoivat ja lähdimme ulko ovia kohti.

**ILLALLA**

"Harry, tuu alas!!" huusin keittiöstä.

"Shhh! Emily nukkuu!" Harry sanoi takaatani.

"Hups.. luulin, että oot yläkerrassa." sanoin punastuen

"Miten sä aina jaksat punastua? Ihana...." Harry sanoi, kiepautti kätensä lantioni ympärille ja suuteli minua.

"Harry, ruoat..." sain sanotuksi

"Ai nii, tarviiks sä apuu?" hän kysyi

"Joo! Ne tulee iha just, enkä mä oo viel ees pukeutunu..." sanoin paniikissa

"Haha... Emily on kyllä tässä nyt pääosassa, sillähän ne synttärit on ja se vaan nukkuu..." Harry sanoi naurahtaen.

"Nii.. Mut mä meen ny pukee ja meikkaa ja herätän Emin, ni tee sä nää loput ruoat, Chef Harry." sanoin vinkaten silmää hänelle ja lähdin ylös. Puin kesäisen mekon, vaikka olikin jo alku syksy, mutta ulkona oli lämmin ja aurinko paistoi. Meikkasin vielä jonkun aikaa ja laitoin valkoiset korkokengät jalkaan. Hiukset saisivat olla auki.

Menin vielä herättämään Emilyn, sillä vieraat olivat jo tulossa. Puin hänellekkin kesäisen mekon ja hänen ruskeat kiharat hiukset laitoin kiinni. Nappasin Emin syliini ja menimme katsomaan mitä Harry oli saanut aikaan...

"Mites täällä sujuu?" sanoin ja näin jo itsekkin. Pöytä oli täynnä cupcakeseja ja muita leivonnaisia.

"Sain just vikat cupcacket valmiiks." Harry sanoi leveä hymy naamallaan, jauhoa poskissa ja essu päällä.

"Vitsi näytätte molemmat niin kauniilta, mun tytöt."

"Kiitti kulta, mut sust ei voi sanoo samaa, mee nopee vaihtaa puku päälle!" Sanoin ja hoputin Harrya.

Päästin Emilyn jaloilleen ja ovikello soi. Menimme avaamaan yhdessä oven.

"Louis setä!!!!" Emily huusi heti kun näki Loun.

"Em! Tuuppas tänne päivänsankari, oot jo 2 vuotias!" Louis sanoi ja nappasi Emilyn syliinsä.

"Hei kiva ku pääsitte tulemaan." Sanoin ja hymyilin Louisille ja Eleanorelle.

"Tottakai me tultii, vai mitä Em?" Louis sanoi ja he menivät yhdessä olohuoneeseen.

Seuraavaksi tulivat Niall, Zayn, Perrie ja Liam. Sitten Kate ja hänen perhe ja minun äitini. Olimme nyt jonkinlausessa sovussa. Myös Harryn äiti, isä ja siskot tulivat.

"Paljon onneeaa Emily, paljon onneeaa vaan!!" Lauloimme kaikki ruokapöydän äärellä. Harry 'auttoi' Emilyä puhaltamaan nuo kaksi kynttilää kakyn päällä. Em oli todella innoissaan vieraista, kakusta ja lahjoista. Ja kaikilla muillakin oli todella kivaa. Emily oli kaiken huomion keskipiste ja siitä hän nautti.

Illan viimeisenä numerona pojat lauloivat Emilylle biisin, jonka he olivat sanoittaneet häntä varten. Eihän Em siitä niin paljoa tajunnut, mutta kaikki muut sitäkin enemmän ja se oli kaunis kappale!

Lopultakin kaikki lähtivät. Laitoin Emilyn nukkumaan, vaihdoin rennommat vaatteet pälle ja menin Harryn viereen terassin sohvalle katselemaan auringon laskua.

"Upee päivä." Harry sanoi ja katseli taivaalle.

"Mm.." Sanoin ja painoin pääni hänen lämpimään rintaansa

"Nyt kaikki on hyvin, kumpa me voitais olla täs aina." sanoin hiljaa.

"Nii, te ootte mun perhe ja sä mun vaimo.. Ja sä tiiät tän jo, mut Sarah, mä rakastan sua. Nyt ja ikuisesti." Harry sanoi ja katsoi minua suoraan silmiin.

"Mäki rakastan sua, aina." sanoin ja suutelimme.