Vastustamaton (Harry Styles fan fiction)

Luku 20.

Soriii, ei oo pitkään aikaan tullu uutta osaa. Mut tässä ois yks, enjoy! <3 :)

Juttelimme Katen kanssa pari tuntia ja hän kertoi, että oli vasta toissapäivänä herännyt. Joten hän on vielä muutaman päivän sairaalassa tarkkailun alla. Sovimme, että menen heti seuraavana päivänä, töideni jälkeen sairaalalle tapaamaan häntä.

"Sarah! Tää kuorma pitää purkaa NYT eikä huomenna!" Mike huusi pää punaisena minulle.

"Joo joo... sori." Sanoin ajatuksissani ja menin avaamaan vaatteita pahvilaatikoista.

Päivä meni niin kuin muutkin nykyään. Jotkut fanit tunnistivat minut ja halusivat saada nimmarin. Harry oli kertonut eräässä lehtihaastattelussa, että hän seurustelee, kun haastattelija oli sitä kysynyt. Hän oli saanut kysymykset etukäteen ja olimme sopineet, että eiköhän tämä voisi olla jo julkista. Joten jotkut fanit aina silloin tällöin tunnistavat minut ja haluavat nimmarin tai yhteiskuvan.

  Vihdoinkin työpäiväni päättyi. Poikkesin kukkakaupan kautta ja ajoin sairaalalle.

"Kate!" huusin ja juoksin heti halaamaan häntä, kun pääsin Katen huoneeseen.

"Sarah ihana nähä!!" Kate kiljaisi riemusta.

"Aaw.. ei sun ois mitää kukkia tarvinnu ostaa." hän sanoi.

Kate kertoi kuulumiset ja minä omani. Hän alkoi tietysti heti pommittamaan minua kysymyksillä Harrysta. Hän oli ilmeisesti ollut paljon netissä ja nähnyt meidän kuivia siellä. Kerroin kaiken mitä sillä aikaa oli tapahtunut, kun hän oli ollut tajuttomana. Lähdin vasta iltamyöhään kotiin.

Kotona soitin heti Harrylle ja kerroin ilouutiset. Hänkin sanoi, että oli käynyt vanhempiensa luona Holmes Chapelissa. Hän lupasi, että tapaan hiedät pian. Puhuin hetken myös Louisin kanssa. Hän kuulosti jotenkin apealta.

"Louis mikä on? Sä kuulostat jotenki... apeelta." kysyin.

"Ootas..." hän sanoi ja käveli ilmeisesti toiseen huoneeseen.

"No??" odotin kärsimättömänä.

"Sarah mä en tiiä mitä mä teen... Eleanore on mulle vihanen.. on ollu siitä asti kun se näki ne meijän halauskuvat sillon ku sä ja Harry olitte riidoissa.." hän selitti.

"Mitä?? Miks.. siis eihän siin ollu mitää! Sä vaan lohdutit mua ystävänä." sanoin.

"Nii... ja sit se... ääh ihan sama."

"Lou, mitä? Mitä se sano??" kysyin.

"No sen mielestä aina ku hengaillaa porukalla, niin mä katon sua  jotenki ihailevasti tai jotai..."

"Mitä...?! Oikeeesti... Louis teijän täytyy puhuu. Te ette saa erota! Ootte niin hyvä pari!!!"

"No luuleks sä etten oo yrittäny puhuu sen kaa mutku aina ku sanon jotai ni se...." Louis lopetti puheen kuin seinään.

"Lou?" kysyin hämilläni

Hiljaisuus.....

"Sori. Harry tuli. Se ihmetteli miks mä puhun niin pitkää. Sil on viel jotai sulle, ni nähää, moikka!" hän sanoi nopeasti.

"Louis oota!" sanoin nopeasti.

"Mitä te oikein juttelitte ku kesti niin kaua?" Harry kysyi huvittuneena.

"Eei mitää ihmeellistä. Louis kertoi jostai hullusta fanista." vastasin pokkana, sillä en tinnyt oliko Lou kertonut pojille hänen ja Eleanorin tilanteesta.

"Aa okei." Harry vastasi.

Juttelimme melkein tunnin veilä Harryn kanssa, kunnes sanoin, että minun on pakko mennä nukkumaan. Lopetimme puhelun, kävin suihkussa ja söin ja painuin pehkuihin.

Heräsin aamuyöllä hiki valuen. Olin nähnyt jotain kummallista unta. Siinä oli Louis, minä sekä Eleanore ja Harry. Minä ja Louis seurustelimme. Olimme onnellisia. Harrya ja Eleanorea ei haitannut se ollenkaan, se oli todella outoa. He vain hymyilivät. Outo uni... en saanut sen jälkeen enää unta, joten menin keittämään teetä ja valmistauduin töihin lähtöön.