Vastustamaton (Harry Styles fan fiction)

Luku 18.

***Flashback***

"No Sarah.. mites sä yksin näin myöhään oot Sheffieldiin menos?" Brad kysyi.

"Öö.. muuten vaa." sain sanotuksi.

"Okei... no jos sul ei ois muuta ni, haluisiks sä tulla mun luona käymää??" hän kysyi.

"Kiitti, mut en mä taida." vastasin .

"Hei C mon, iha vähäks aikaa vaa... mul on oikeesti niin tylsää yksin!" hän aneli.

"En mä..." sanoin jo hieman pelokkaasti.

"Mä oon iha kiva poika." hän sanoi ja hymyili minulle enkelinhymyä.

"Tulisit nyt... Sarah..?"

"No ehkä mä vähäksaikaa sit..." myönnyin.

Olimme Bradin yksiössä. Istahdin sohvalle. Hän toi minulle jotain juotavaa, otin sen vastaan ja join. Oli aika voimakasta juomaa... hän tarjosi vielä uuden lasin, tunsin kuinka alkoholi alkoi jo vaikuttaa minuun. Brad tuli viereeni istumaan ja kehui kuinka kaunis olen. Punastuin ja naurahdin. Kysyin hänen ikäänsä ja hän sanoi olevansa 21, sanoin omani, 17.

Vähän ajan päästä hän alkoi ottaa takkiani pois, en edes aluksi tajunnut sitä. Tai tajustin, mutta olin aika kännissä... suutelimme ja hän alkoi riisua minua ja itseään. Kun hän oli ottamassa housujani pois, laitoin vastaan.

"Brad... ei..." sanoin vastahakosesti.

"C mon! Ei tää satuta ketää..." hän sanoi ja jatkoi minun suutelemistani.

Peräännyin ja työnsin häntä pois kädelläni. Hän tuli uudelleen lähemmäksi minua ja piteli minua kaksin käsin kiinni paikoillani. Rimpuilin ja rupesin huutamaan. Se ei auttanut.... lopulta sain potkaistua häntä haarusväliin todella lujaa. Brad kaatui lattialle. Sain nopeasti kerättyä tavarani ja juoksin ulos asunnosta. Laitoin pihalla kengät ja takin päälleni ja lähdin juoksemaan, juoksin ja juoksin ja juoksin.....

******

Kaaduimme sängylle ja suutelimme...

"Sarah... sä oot niin kaunis." Harry sanoi ja siveli tukkaani.

Peräännyin.

"Mitä.. teinks mä jotai väärin..?" Harry kysyi.

"Ei, et..." sanoin isten sängyn reunalla selkä häneen päin.

Harry tuli istumaan vierelleni. "Sori Sarah, mä en tajunnu et sä et haluu vielä..." Harry aloitti

"Ei... ku ei se siit oo kiinni...." sanoin. En pystynyt katsomaan häntä edes silmiin.

"Ooks sä kunnossa?" Harry kysyi huolestuneena

"En..." sanoin. Kerroin hänelle mitä minulle oli melkein tapahtunut noin vuosi sitten Sheffieldissä.

"Toihan on ihan hirveetä!" Harry sanoi ja halasi minua.

"Eks sä oo ilmottanu poliiseille??"

"En... eihän mulle periaatteessa ees tapahtunu mitä...." sanoin.

"Tapahtuhan! Jos mä joskus tapaan sen tyypin ni voit olla varma, et se saa turpaa!!" Harry sanoi vihaisesti.

Aloin itkemään.... taaaas.

"Sarah... ei oo mitää hätää, mä oon tässä..." Harry halasi ja lohdutteli minua.

"Mä rakastan sua." Harry sanoi.

"Nii mäki sua."

Nukuimme sen yön yhdessä, onneksi. Se tuntui niin turvalliselta.