Vastustamaton (Harry Styles fan fiction)

Luku 15.

***Harryn näkökulmasta***

Sarah nousi pöydästä ja lähti koko ravintolasta. Juuri ennen kun hän lähti, hän katsoi minua silmiin todella epäuskoisella katseella.. hän oli selvästi järkyttynyt. Niin kuin minäkin. Olin juuri lähtemäisilläni hänen peräänsä.

"Harry, istu alas." Simon sanoi tiukasti. Miksi hän on tuollainen? Istuin takaisin pöytäämme.

"Simon, mitä HELVETTIÄ toi oli!?" kysyin.

"Me olemme yhdessä päättäneet, että näin on paras." hän sanoi viileällä äänellä.

"Me olemme päättäneet... Eiks tää oo MUN ELÄMÄ?!" Kysyin lähes huutaen.

"On, mutta sä oot myös vastuussa bändistä. Olet sen jäsen ja sulla on suuri velvollisuus ja..."

"Mä en tajuu. En vaan tajuu!! Pitäiskö mun muka seurustella pelkästään joittenkin mallien ja julkkisten kanssa?? Eiks TAVALLISET NAISET kelpaa, häh??!" huusin.

"Älä huuda." Simon sanoi tylysti

***Louisin näkökulmasta***

Harry ja Simon kinastelivat keskenään, tai no, he riitelivät. Me muut olimme ihan pihalla mitä juuri oli tapahtunut. En itsekkään ymmärrä miksei Harry ja Sarah voisi seurustella... Näin ikkunasta, että Sarah oli vielä ravintolan edessä. Nousin pöydästä.

"Minne sä meet?" Eleanore kysyi.

"Käyn tuolla." sanoin ja nyökkäsin ulos.

"Aa.. okei." hän sanoi.

Kävelin ruokasalin läpi ulko ovelle ja menin Sarahin luo.

"Sarah.." sanoin ja hän kääntyi. Hänen silmänsä olivat ihan vetiset ja hän itki.

"Voi sua.." sanoin ja halasin häntä.

"Mä en tajuu miten Harry ei puolustellu mua mitenkää...! Ehkä se ei haluu olla mun kanssa.." Sarah sanoi.

"Tottakai se haluu, sähän.. Sä oot maailman upein tyttö ja kuka tahansa haluis olla sun kaa!" sanoin, katsoen suoraan hänen sinivihreisiin silmiin.

"Oikeesti..." hän sanoi ääni vapisten.

"Oikeesti." sanoin hymyillen hänelle. Tuntui pahalta nähdä häntä noin surkeana.

"No mennääks takasin sisälle?" Kysyin. Hiljaisuus.

"Ei. Mä en haluu mennä tonne takas Simonin haukuttavaks. Ja näköjään en saa ees olla Harryn kaa joten, en edes saa mennä."

"Mä en ymmärrä tota Simonia, se osaa olla oikeesti melkonen kusipää jos se vaan haluu.. Mut ei muakaa oikee nappaa mennä enää tonne.. Siellä on nimittäin aikamoinen riita käynnissä, mut mul ois idea." sanoin.

"LOUIS TOMLINSSON!!" Kuulin joidenkin tyttöjen huutavan kadun toiselta puolelta.

"Just näin... tuu mennää, mun auto on tos kulman takana." sanoin ja nappasin Sarahia kädestä.

***Sarahin näkökulmasta***'

"Hei oikeesti Lou, mihin me ollaa menos??" kysyin varmaan viidettä kertaa.

"Malta nyt vähän, kyl sä näät koht." hän sanoi ja piti katseensa tiukasti tien päällä, ajaessaan autoa.

"Noniin, perillä!!" hän sanoi

Näin ison kyltin jossa luki -GO BOWLING-

"Keilaamaan? Toitko sä mut keilaa?" kysyin.

"Just sitä." hän hymyili leveästi. "Tää on niin kivaa, niin ku varmasti tiiät!" Louis sanoi innoissaan astuessaan ulos autosta.

"Itse asiassa en tiiä. En oo ikinä ennen keilannu..." sanoin pamauttaessani auton oven kiinni.

"Mitä, et oo ikinä keilannu?!"

"Nii... ku vielä vuos sitte mä asuin Sheffieldissä, Heeleyn kylässä ni eihän siellä mitään keilahalleja oo. Ja en mä sit viittiny itte  Sheffieldissä keilailla..." sanoin ja mieleeni tuli vanhempani. Juopot..

"Ai nii joo..." Lou sanoi. Olin kertonut hänellekkin vanhemmistani ja syistä miksi muutin Lontooseen yksin, näin nuorena.

"Mut nyt mennää keilaa, tuu!" hän sanoi ja menimme halliin.

"Wow... tää on ISO!!" Sanoin

"Nii on, varmaa yks isoimmista missä mä oon käyny." Louis sanoi

"No sit tää on VALTAVA!!" Sanoin hymyillen.

"Kiva nähä suaki hymyilemässä." Lou sanoi virnistäen.

Varasimme yhden radan meille tunniksi. En osannut YHTÄÄN! Mutta se oli vain hauskaa. Kaaduinkin jopa pari kertaa.. se oli noloa.

"Hei en mä osaa tätä!" Sanoin Loulle, kun jo viides vuoroni oli mennyt enkä ollut saanut yhtään pisteitä.

"Osaat!" Louis sanoi ja keilasi täyskaadon.

"No helppohan se sun on sanoo, ku jätkä on mestari täs!"

"Nyt on sun vuoro Sarah, anna mä näytän." Louis sanoi

"Joo näytä vaa." sanoin ja menin istumaan sohvalle.

"Ei! Ku tuu tänne!" hän huusi

Menin radalle ja Lou antoi keilapallon käteeni. Hän meni seisomaan taakseni ja näytti miten käteni pitää olla ennen kuin heitän pallon.

"Kato näin ja sit pidät molemmilla käsillä kiinni täst." hän selitti

Käänsin katseeni hänen silmiinsä ja punastuin.. "Okei joo, tajusin..." hymyilin hänelle.

Hän siirtyi vähän sivummaksi ja heitin pallon radalle.

"Jes!! Oliks toi hyvä?" kysyin, kun en tiennyt mitä taululla lukeva tulos tarkoitti.

"No oli! Sä sait melkein kaikki kaadettua." Lou informoi.

"WOHOO!! Huusin ja halasin häntä. Ja taisin kirkua hieman liian kovaa, sillä viereisellä radalla keilaavat papparaiset katselivat meitä vihaisesti.

"Nykyajan nuoriso..."  joku vanhuksista sanoi äänekkäästi.

Me vain nauroimme.