Vastustamaton (Harry Styles fan fiction)

Luku 23.

***Harryn näkökulmasta***

Kuulin kun etuovi avautui ja heräsin. Olin ilmeisesti nukahatanut sohvalle. Vilkaisin kelloa ja se oli jo melkein 11 illalla.

"Mooi!" Huusin, jotta Sarah kuulisi. Ei vastausta. Nousin sohvan pohjalta ja menin eteiseen.

"Moi." sanoin uudestaan. Hän riisui takkiaan.

"Ai moi." Sarah sanoi pieni hymy kasvoillaan.

"No mitäs Kate?" kysyin.

"Hmm.. mitäs se.. Se kerto vaa jotai Emilyn, sen pikkusiskon touhuista ni jäätii sit juttelee vähä pidemmäks aikaa. Sori, en muistanu kattoo kelloo." hän vastasi epämääräisesti ja lähti kävelemään portaita yläkertaan.

"Okei..." vastasin. Outoa.

***Sarah***

Voi ei voi ei... ajattelin kun kävelin portaat ylös. Menin yläkertaan ja nopeasti suihkuun. En pystynyt edes katsomaan Harrya silmiin, koska muuten en olisi voinut valehdella... Hirveän syylinen olo. Toivottavasti hän ei huomannut mitään kovin erikoista.

 Se oli vain pieni pusu, tai suudelma... Oikeastaan aika pitkä suudelma... Miksi Louis teki niin? Ehkä hän vain kaipaa Eleanorea ja.... en tiedä.

Kun olin käynyt suihkussa ja vaihtanut vaatteet, Harry oli jo sängyssä. Menin hänen viereensä nukkumaan.

Aamulla Harry oli ihan oma itsensä, joten päättelin ettei hän ollut huomannut outoa käyttäytymistäni. Hänen piti lähteä poikien kanssa johonkin talkshow ohjelman kuvauksiin ja minä lähdin töihin.

Töiden jälkeen menin Harryn kämpälle ja pakkasin tavaroitani laukkuuni. Harry oli kuvauksissa joten minun ei tarvitsisi selitellä hänelle mitään. Kun olin pakannut, lähdin kävellen kotiin. Lähetin Harrylle viestin hänen kännykkäänsä: "Pakkasin vähän mun tavaroita, ku ajattelin et voisin taas vaihteeks asuu omassa kotona ;) x."

Melkein heti viestin lähettämisen jälkeen hän soitti.

"Miks sä menit sun kotii? Mul ei oo nyt keikkojakaa, ni saatais olla yhes." Harry kysyi kummastuneella äänellä.

"Tottakai me voidaa olla yhes vaik en majailiskaa sun luona kokoajan. Tuli vaa ikävä kotii, mehän asutaa kuitenki samassa kaupungissa, ei meilt oo teille ku joku reilu 3 mailia." vastasin iloisella äänellä.

"Nii... no miten vaa, voinko tulla kuvausten jälkee sun luo?" Harry kysyi.

"Ööh... mul ois vähä hommii, pitäis siivoo ja kaikkee ni en oo parasta seuraa just sillon. Mut pyydä vaik Ediä sun luo tai poikii?" vastasin

"Aa okei, no katotaa, moikka!" hän sanoi ja sulki puhelimen. Kuulin pettymyksen hänen äänestään.

Olin jo kotona. Ja tosiaankin aloin heti siivota, sillä en ollut siivonnut vähään aikaan. Yritin karistaa mielestäni eilis illan Loun kanssa... En pystynyt, se hiipi kokoajan mieleeni.

***Joulu***

Olimme viettämässä joulua Doncasterissa niin kuin olimme porukalla aikaisemmin sopineet. Minä, Harry, Zayn, Perrie, Liam, Danielle Niall ja Louis. Olimme Louisin talolla. Hän oli ostanut uuden asunnon Doncasterista, hänen kotikaupungistaan, jotta hänen perheensä oli lähempänä häntä, vaikka eihän Lou nyt kovin usein edes ehdi asua siellä.

Viime viikot olivat yhtä hulumyllyä. Tuli kiire jouluostosten kanssa.. lievästi sanottuna, mutta sain kaikille kuitenkin lahjat, äiti ja isä ilmoittivat taas vaihteeksi olemassaolostaan soittelemalla ja poikien levy julkistettiin aikaisemmin joten heillä ei olisi kovin pitkää lomaa.

Oli aatonaatto ja olimme juuri saapuneet lentokoneella Harryn kanssa Doncasteriin, muut olivat tulleet jo edellisenä päivänä.  Maassa oli jopa vähän lunta, lunta! Menimme taksilla Loun talolle.

Louis oli vastassa ovella. "Harold ja Sarah tuli!" Hän huusi muille iloisesti.

Minulla oli ainakin tonnin painava matkalaukku ja miljoona eri pussia missä oli joululahjoja ja Louisin synttärilahja.

Halasimme kaikki vuorotellen eteisessä, Liam Niall, Zayn, Perrie, Danielle ja Lou... Kun minä ja Louis  halasimme, se oli jotenkin sähköistä ja kankeaa... "Kiva ku säki tulit." Louis kuiskasi korvaani ja hymyili minulle.

"Hm.. tottakai!" sanoin ja hymyilin hänelle.

Ilta sujui kuusen koristelussa ja ruokien valmistelussa, jonka me naiset hoidimme suurilta osin. Jos ei lasketa poikien pelleilyä ja melkein rikottuja kuusenkoristeita...