Vastustamaton (Harry Styles fan fiction)

Luku 3.

Olimme autossa matkalla poikien hotellille. Mukana oli meidän lisäksi pari turvamiestä ja auton kuljettaja. Kate istui Liamin ja Louisin välissä, minä istuin Harryn vieressä ja Zayn ja Niall istuivat vielä taaempana. "Perillä ollaan:" Autonkuljettaja ilmoitti. "Kiitti Joe!" pojat kiittivät häntä vuoron perään.

Istuimme hotellin hienossa ravintolassa. Tunsin itsen hieman alipukeutuneeksi poikien ja Katen rinnalla. "Ois vaan pitäny laittaa joku koru.." Mietin syödessäni. Pojat nauroivat kun Kate kertoi hänen viime kesäisestä yrityksestä päästä heidän keikalle ilman lippua. Minäkin nauroin välillä mukana, mutta katseeni ajautui jatkuvasti Harryyn joka istui vastapäätäni. Hänen kiharat hiukset ja valkoinen v aukkoinen t- paita näyttivät niin upeilta, hän näytti upealta. "Sarah, kerro sä nyt jotain itestäs." Zayn sanoi. "No siis... Kuten jo aikasemmin sanoin, oon töissä vaateliikkeessä ja asun Lontoossa, omassa kämpässä.." vastasin. "Ooks sä saman ikänen ku Kate?" Niall kysyi. "Niall! Ei naiselta saa kysyä ikää." Harry sanoi naurahtaen. "Hah.. siis joo, oon 18." sanoin. "Mites jälkkärit?" Niall ja Zayn kysyivät aivan samaan aikaan ja aloimme kaikki nauraa.

Kun söimme jälkkäreitä oloni oli jotenkin kipeä.. "Sarah, sä näytät vähän kalpeelta, onks sulla kuumetta?" Harry kysyi. Muut pojat ja Kate sanoivat samaa. "Joo.. must tuntuu vähän, et oon tulossa kipeeks.." vastasin. Oloni oli tosiaan aika kipeä. Harry kurotti kätensä pöydän yli ja painoi sen otsalleni. "Sun otsa on ihan kuuma! Sun pitäis varmaan lähtee lepäämään." hän sanoi. Katsoin kateen kysyvästi. "Lähe sä kotiin Sarah lepäämään, jään vielä vähäks aikaa tänne." Kate vastasi. "Joo, otan taksin tosta kadulta" sanoin. "Mut eihän sun tarvii. Onhan meilläkin auto käytettävissä." Harry sanoi. "Ei ku se taksi on ihan okei." vakuutin. Otin laukkuni ja poistuin pöydästä hyvästellen pojat ja Katen. "Oli ihana vihdoinkin tavata teijät. Tää oli ihana ilta, kiitos ja menestystä teille! Nähään Kate." Sanoin. "Voin tulla saattaa sut ulos jos sopii Harry nousi päydästä ja kysyi. "Joo tuu vaa." vastasin hymyillen.

Seisoimme hotellin edessä ja lähdimme kävelemään  katua eteenpäin etsien taksia. Oli syyskuun loppu ja kello oli yli 12, pihalla oli kylmä. Minulla oli vain neule päällä, joten palelin. Harry huomasi sen ja antoi minulle hänen nahkatakkinsa. "Kiitos, ei sun ois tarvinnu. Kohta säkin tuut kipeeks, ku kuljet täällä pelkällä t- paidalla" sanoin huolissani. "Enköhän mä pärjää." hän vastasi hymyillen. Hänen hymynsä on niin ihana, puhumattakaan hymykuopista! Löysimme taksin ja avasin sen oven ilmoittaen kuskille osotteen  johon olin menossa. Seisoin vielä kadulla. Aloin riisua takkia. "Älä. Sä voit pitää sitä. Oot muutenki kipee." Harry sanoi. "Kiitos, mut täytyyhän sun joskus tää saada takas" vastasin. "No sithän mä varmaa tartten sun numeron.." hän vastasi hymyillen. Kirjoitin numeroni hänen kännykkään. "Öitä Sarah, pidä huolta." Harry sanoi. "Öitä." vastasin ja menin taksiin. Hän sulki oven ja jäi vilkuttamaan pimeään yöhön.