Vastustamaton (Harry Styles fan fiction)

Luku 8.

***Harryn näkökulmasta***

"Mitä me nyt sit ollaan toisillemme?" Sarah kysyi vakavissaan.

Laitoin takin naulaan ja menin olohuoneen sohvalle istumaan. Sarah teki samoin ja tuli viereeni istumaan.

"Sarah... Ensimmäisen kerran, kun mä näin sut siellä konsertissa, mun sydän pomppas kurkkuun. Oot niin kaunis, hauska ja upea nuori nainen. Ja mitä enemmän oon tutustunu suhun, sitä enemmän oon alkanu pitää susta. Rakkaus on vahva sana.. mutta ainakin nyt mä pidän susta niin paljon ettei tässä oo mitään  järkeä." hymyilin lopuksi.

Katsoin häntä koko sen ajan silmiin kun puhuin, hänelläkin oli vihreät silmät, niissä oli enemmän sinisyyttä kuin minulla. Ne loistivat. Sarah oli punastunut kun kerroin, että pidän hänestä.

"Voi Harry.. Mäkin tykkään susta." Sarah sanoi katsoen minuun, alta kulmien.

Kohotin hänen päätään niin, että katseemme kohtasivat. "Haluisiks sä Sarah olla mun tyttöystävä? Kokeillaa, että mitä meist tulis.. Mut jos me edetää liian nopeesti nii..."

Hän katsoi minua hämmästyneenä ja alkoi hymyillä. "Se ois ihanaa!"

 Hitaasti lähestyin häntä ja painoin hellästi huuleni hänen huuliaan vasten.

**Sarah**

Suutelimme yhä uudelleen ja uudelleen. Se tuntui niin ihanalta, Harryn huulet olivat niin pehmeät ja hän suuteli minua hellästi, pidellen päätäni käsissään. Lopulta irrottauduimme toisistamme ja hymyni ulottui varmasti Afrikkaan asti. Hän hymyili yhtä leveästi. Painauduin häen rintaansa vasten ja makasimme siinä hetken.

"Mitäköhän pojat sanoo?" Kysyin häneltä, kun makasimme sohvalla.

"Louis on ainakin ihan täpinöissään ja niin on varmasti muutkin." Harry vastasi.

"Tiiätkö.. en voi uskoa tätä todeksi.." nousin istumaan. "Tarkotan meitä, sä ja mä. Vielä Perjantaina mä vaan haaveilin, että saisin tavata teidät ja sut.." Ja nyt me ilmeisesti seurustellaan." Hymyilin hänelle onnellisena.

"Mä oon niin onnekas, kun sain tavata sut." Harry sanoi ja nousi istumaan suudellen minua uudelleen.

"Kello on jo 12, haluisiks sä jäädä yöks?" hän kysyi.

"Nii.. mulla on kyl huomenna työpäivä, mut meen vasta kymmeneen... voisinhan mä jäädä." vastasin.

"No hyvä. Yläkerrassa on vierashuone, voit nukkuu siellä jos haluut.. ja onhan munki sängyssä tilaa. Ihan miten haluut." Harry sanoi

En halunnut nukkua tätä yötä yksin. Katsoin häntä hymyillen. "Oisko se ihan ihmeel..." aloitin.

"Ei, ei tietenkää, tottakai sä voit nukkuu mun vieressä!" Harry sanoi tosissaan.

Söimme iltapalaa samalla kun katsoimme jotain leffaa teeveestä. Harry antoi minulle lainaksi omia vaatteitaan, koska minulla oli vain tiukat farkut ja glittertoppi. Puin ylleni hupparin ja kolitsi housut. Katsoin kännykästäni kelloa, se näytii 1.15. ja 6 vastaamatonta puhelua, Katen siskolta. Viimeisin oli noin puoli tuntia sitten.

"Mitä nyt?" Harry kysyi.

"Outoo.. mun pitää soittaa takas, tää on Katen siskolta."

Menin keittiöön ja soitin Emilylle. "Moi Emily, sä olit yrittäny soittaa monta kertaa. Sori mun kännykkä oli äänettömällä. Onks joku hätänä??"

Ihan kuin hän olisi itkenyt. "Kate... mä oon sairaalassa mun vanhempien kanssa." Hän sai sanotuksi.

"Mitä? Mitä tapahtui? Onko Kate kunnossa?" hiljaisuus. "EMILY, ONKO KATE KUNNOSSA?!" korotin ääntäni ja tunsin kuinka kyyneleet alkoivat valua poskilleni.