Vastustamaton (Harry Styles fan fiction)

Luku 22.

Heräsin Harryn vierestä ja oloni oli mahtava. Muistin mitä viimeyönä tapahtui... Me.. noniin tehtiin se. Jokatapauksessa Harry ei painostanut minua mihinkään, päinvastoin. Hän on niin huomavainen ja lempeä. Katselin häntä kun hän nukkui, mikä näky! hhmm.. Rakastan tuota miestä.

"Huomenta!" Harry sanoi ja avasi yhtäkkiä silmät.

"Hui! Miten sä tollee..." sanoin kummastuneena.

"Haha, mä oon kulta ollu jo hereillä paaljon ennen sua. Kiitti muute viimesest." hän sanoi leikkimielisesti, pyöräytti minut ympäri ja suuteli minua.

Hymyilin punastuneena ja suutelin takaisin. "Kiitos vaa itelles prinssi Harry." sanoin ja pörrötin hänen paksua tukkaansa.

Meillä molemmilla oli vapaapäivä joten vietimme sitä lähinnä Harryn luona katsomalla tv:tä. Makasimme suurella kulmasohvalla olohuoneessa ja katsoimme jotain tositv hömppää. Puhelimeni alkoi soida keittiössä. Menin suurin harppauksin keittiöön ja nappasin puhelimeni käteeni, Näytöllä luki: Lou :)

"Moi!" sanoin iloisesti

"Moi, ehtiksiks sä jutella?" Louis sanoi surkealla äänellä.

"Siis... eks sä oo Doncasteris Eleanoren kaa?" kysyin hämilläni.

"En.. oon viel Lontoon kämpäl. Pystyks sä tulee nyt tänne?" hän kysyi.

Vilkaisin olohuoneen suuntaan Harryyn, joka katsoi huvittuneena tv:tä.

"No.. joo kai mä voin. Oon siel kymmenessä minuutissa."

Suljin puhelimen ja menin olohuoneeseen.

"Kate soitti. Se on jo kotona ni meen kattoo sitä." valehtelin. Olen huono siinä, todella huono, mutta en voinut muutakaan. Harry olisi tullut heti mukaan jos olisin sanonut, että menen Louisin luokse ja en usko, että Lou juuri nyt halusi sitä.

"Aa oke. Mä kyl ajattelin et oltais oltu tää ilta iha vaa kahestaa..." hän sanoi ja väänsi koiranpentukatseen kasvoilleen.

"Harryyyy.....lopeta toi." menin hänen luokseen ja suutelin häntä. "Enkä oo ees kauaa. Lupaan tulla ajoissa takas."

"No.. ehkä mä just ja just pärjään Dr. Whon kanssa..." hän sanoi viennosti hymyillen.

"No hyvä, moikka!"

****30 minuuttia myöhemmin****

"Hei sori oli vähä ruuhkaa ni jumituin sit sinne..." sanoin kun Louis avasi ovensa

"Joo ei mitää, käy sisää vaa." hän sanoi ja meni olohuoneeseen. Seurasin häntä ja istuimme sohvalle.

"Lou onks kaikki hyvin? Missä El on?" kysyin. Hän oli hetken hiljaa ja katsoi minuun.

"Me erottii." hän sanoi ja näytti siltä kuin alkaisi kohta itkemään.

"Eikä!" sanoin ja halasin häntä heti. "Mä oon niin pahoillani... miten se nyt sillee? Miks?!"

"Eleanore sano vaa et se ei pysty enää tähän... sen mielest mä en huomioi sitä tarpeeks..." hän sanoi ja murtui. Pari kyyneltä vierähti Louisin poskilta.

"Miten se ei tajuu kuinka upee sä oot? Sähän oot maailman ihanin, oot ollu sen kaa jo yli kaks vuotta! Ette te voi noin vaa erota!" sanoin vakuuttavasti.

"Ei kyl tää oli tässä. En mäkää voi olla sen kaa jos sen mielest mä en oo tarpeeks hyvä sille tai jos se ei luota muhun..." Louis sanoi ja niiskaisi.

Juttelimme melkein pari tuntia. Lohdutin Louta muistuttamalla, että joulukin on tulossa, ja hänen synttärit. Vakuutin hänelle, että hänellä tulee olemaan mukava joulu + synttärit.

"Ollaa koko porukalla jouluna yhdessä. Ja tietty meet Doncasteriin sun äitin ja siskojen luo!" yritin saada hänet kokoajan hymyilemään ja onnistuinkin pari kertaa. Jossain vaiheessa yritin väkertää jonkun vitsin, mutten osannut ja se vasta naurattikin kun olin niin surkea.

"Mut mun pitäis varmaa nyt lähtee. Kello on jo.. kymmenen?! Harry on lähettäny viestii..." sanoin ja katsoin kännykkääni.

"Hei kiitti Sarah ku sä jaksoit kuunnella." Louis sanoi ja halasi minua eteisessä.

"Joo ei mitää, tottakai mä ystävää autan!" sanoin hymyillen.

Louis katsoi minua kummasti... katseemme kohtasivat ja katsoimme toisiamme suoraan silmiin. Olimme ihan hiljaa, sitten.... hän suuteli minua! Hän otti pääni käsiensä väliin ja suuteli minua nopeasti. Sen jälkeen katsoimme vielä toisiamme silmiin kummastuneina. Olin ihan sekaisin mitä juuri oli tapahtunut.

"Ööh.. mun pitää nyt mennä, moikka." sanoin ja lähdin nopeasti ulos.