Vastustamaton (Harry Styles fan fiction)

Luku 29.

Tokavika luku.. toivottavasti pidätte! <3

"Kate älä lähe, mä en tiiä miten pärjään ilman sua..." anelin, kun Kate puki toppatakkia ylleen.

"Eihän tää asia kuulu ollenkaa mulle! Ja ehdottaisin, että selvität sun ja Louisin välit vielä... Mut mä meen nyt, hyvin se menee." Kate halasi minua ja sulki etuoven perässään.

Lähdin samantien harppomaan portaat ylös ja suihkuun. Käänsin hanan kuumalle ja mietin tätä kaikkea... Olen raskaana? Ei voi olla totta... Minä?! On miljoona syytä miksi minun ei kannattaisi olla raskaana. Esimerkiksi Harry on poikaystäväni, eli olemme paljon erossa... toiseksi olen juuri täyttämässä 19, 19 vuotias, liian nuori... ja minulla ei ole kunnon koulutusta, olen vain tyttö joka työskentelee ostarin vaatekaupassa... "EIKÄ!!" huusin ja menin makaamaan ammeeseen.

Ryhdistäydyin ja menin pukemaan. Kuulin oven käyvän ja lähdin alakertaan, se oli Harry. Seisoin vielä portailla ja Harry etuovella.

"Hei." hän sanoi hymyillen ja muistin ensimmäisen kerran, kun tapasimme konsertissa. Yhtäkkiä minulle syttyi valo päähäni, tajusin ettei hänestä saa päästää irti. Menin Harryn luo ja suutelin häntä.

"Mä rakastan sua, nyt ja aina." kuiskasin

Harry katsoi minua vakavana ja tajusi, että tarkoitin jokaista sanaa. "Nii mäki sua." hän sanoi ja halasi minua.

"Haluisiks sä tulla mun luo jokski aikaa, ennen ku me lähetää... kiertueelle. Mä kokkaan sulle ja hemmottelen sua." Harry sanoi

"Joo, se kuulostais kivalta." sanoin, menin pakkaamaan ja lähdimme Harryn kämpälle.

***Harryn näkökulma***

Olimme minun kämpällä ja katselimme huolettomasti teeveetä, otin viimeinkin  lapsi asian esille.

"Mitä me nyt tehää? Tai siis mitä sä oot ajatellu?" Sanoin ja katsoin tarkasti Sarahin reaktiota.

"Harry... mua pelottaa, mitä mun pitäis tehä?" hän kysyi.

"Kulta... ei sun tarvii pelätä mitää, me pärjätää ja mä oon aina sun tukena, aina." sanoin

"Eli sun mielest mun pitäis pitää tää??" Sarah sanoi ja nousi istumaan

"Mun mielestä... no.. tää ei mun mielestä oo ainakaa huono juttu. Mä ehin tavallaa jo haaveilla meistä tai siis meistä kolmesta." sanoin, nousin istumaan Sarahin viereen ja laitoin käteni hänen mahalleen.

"Meistä..." Sarah kuiskasi hiljaa ja hymyili ajatukselle.

"Nii.. Sarah." sanoin, käänsin hänen päänsä jotta hän katsoisi minua silmiin ja menin polvilleni maahan.

***Sarah***

Harry meni polvilleen maahan ja otti vasemman käteni käteensä.

"Sarah Charlotta Burton... tulisitko mun vaimoks?" Harry kosi. Hän kosi! Hymy levisi kasvoilleni ja olin niiiin onnellinen! Harrykin alkoi hymyillä, mutta odotti edelleenkin vastausta.

"No??" hän sanoi paniikissa

"Tulen, tottakai tuun!!" melkein huusin.

"Mä RAKASTAN SUA NIIIIIN PALJON!!!" Harry sanoi ja nosti minut ilmaan, kieritin jalkani hänen lantion ympärille ja suutelimme, piiiiitkäääänn <3

Seuraavana aamuna heräsin mailman komeimman miehen vierestä. Hän veti minua vain lähemmäs, kun olin nousemassa sängystä.

"Eipäs mennä mihinkään!" Harry sanoi ja suuteli minua nauraen

"Haha... Harry tänään on maanantai, mun pitää mennä töihin, niinku sunki... studiolle" huokaisin

"Mul on jotai ihan muuta mielessä.." hän sanoi, suuteli minua ja meni vaatekaapille.

"Heeei mitä sä teet?" sanoin innoissani

"Me lähetää Holmes Chapeliin, nyt." Harry sanoi ja heitti vaatteeni sängylle

"Mitä?? Meillähän on töitä... sitäpaitsi sun kiertue alkaa torstaina!" sanoin hämmentyneenä.

"Joo... mut me olla siihen mennessä takas Lontoossa, haluun että mun perhe ja me vietetää vähän laatuaikaa. Haluun että sä tapaat mun äitin kunnolla." Harry sanoi ja aloimme pakkaamaan.

Eikä mennyt kauaankaan kun laukut olivat pakattuina ja Harry oli hankkinut yksityiskoneen ja jo iltapäivällä olimme Harry Stylesin kotikaupungissa. Menimme asumaan Harryn lapsuuden kotiin jossa hänen äitinsä ja siskot asuvat. Oli ihanaa nähdä heidät kaikki ja jo illalla olimme kertoneet suunnitelmistamme ja siitä, että olin raskaana. He ottivat sen aika rennosti, näkee kyllä, että Harryn perhe on vähintäänkin yhtä rento kuin Harry...

Vietimme rentouttavan ja kotoisan pari päivää Holms Chapelissa, kunnes oli aika palata Lontooseen ja arjen pariin. Sovimme Harryn kanssa, että muutan Harrylle ja minun asuntoni myydään, täyyhän meillä olla yhteinen koti.

Oli keskiviikko ja kerroin Harrylle, että minun pitäisi lopultakin selvittää asiat Louisin kanssa, joten pyysin Louisia Harrylle. Harry tosin ei halunnut olla kuulemassa mitä juttelimme, joten hän lähti studiolle,

Näin ikkunasta, kun Louisn auto kurvasi pihaan ja menin häntä ovelle vastaan.

"Moi Sarah, ihana nähä , miten sä voit?" Louis sanoi ja halasimme.

"Hei, hyvin.." sanoin ja menimme keittiöön. Keitin teetä ja istuimme pöydän ääreen.

"Louis... Mä en oikeesti rakasta sua, tai rakastan voin myöntää sen, mutta ystävänä tai veljenä, en sillee." sanoin vakavissani.

"Mä tiiän.. Ja musta tuntuu, että.... Etta mäkään en rakasta sua sillee." Louis sanoi ja katsoi minua suoraan silmiin. Hän vaikutti olevan tosissaan.

"Voin myöntää, että ihastuin suhun ehkä pikkusen sillon, kun tapasit Harryn... Mutta kun Eleanore jätti mut yritin vaan takertua suhun, ei se ollut todellista. Mä nimittäin edelleenki rakastan sitä..." Louis sanoi ja käänsi katseensa teekuppiin.

"Voi Louis... Sitähän mäki oon kokoajan yrittäny sulle sanoo, Huhhuh..." sanoin.

Louis kertoi, että hän haluaisi vielä yrittää Eleanorin kanssa ja he olivat tavanneet edellisenä päivänä. Minä olin innoissani siitä ja kannustin heitä vielä yrittämään. Minä puolestani kerroin syyn miksi olin sairaalassa. Louis kauhistui alkuksi, mutta alkoi pitää ajatuksesta. Kerroin myös, että Harry kosi minua ja Louis sanoi, että hän tiesi. Kysyin miten hän sai tietää.

"Parhaat ystävät kertoo toisilleen kaiken, eks nii?" Louis sanoi ja vinkkasi silmäänsä.

"Harry kerto!" sanoin ja hymyilin

"Joo. Pyysin siltä anteeks mun sekoiluu ja me sovittiin." Louis sanoi hymyillen.

"Noniin, jes! Jos mä ja Harry kuulutaan yhtee ni, niin kyl teki, sanoin ja tönäisin Louisin leikkisästi tuolilta.