Vähän sen jälkeen tulin sairaaksi
ja nousin sohvalta enää hyvin harvoin.
Aluksi oli mukavaa olla kotona, pimennetyssä huoneessa. Trumpetti soi taustalla kun söin voileipäkeksejä joka aterialla. Hetken tunsin oloni ehjemmäksi kuin ennen.
Värit jotka näin olohuoneen ikkunasta eivät koskaan muuttuneet. Kun televisiota katsoo tarpeeksi kauan, sieltä ei enää tule mitään. Huone kävi pieneksi ja ilma kylmäksi. Tunsin itseni rumemmaksi kuin koskaan.
Jonnekin sohvan uumeniin katosi
hauras
punainen onneni.
YOU ARE READING
IHAN VAAN ETTÄ TIIÄT
PoetryÄidille ja isälle: En oo toivoton vielä. En oo toivoton... enää? Äh, ihan sama, en jaarittele enempää. Kyl te tiiätte. Tiiättehän? (Kukaan ei lue runoja, joten nää runot on operoitu huvittaviksi peräkkäisiksi lauseiksi, joissa on liikaa pilkkuja. Si...
