Rakas. Syöt muroja tähtitaivaalla. En muista miltä näytit viimeksi kun tapasimme. Istut lakanalla peitetyssä nojatuolissa ja katselet sytyttämättömiä kynttilöitä. Sytkäri on taskussasi mutta et saa aikaiseksi koukistaa sormiasi tarpeeksi saadaksesi sen käteesi. En muista mitkä vaatteet sinulla oli silloin päälläsi.
Kukaan ei näe sinun tekevän tyhmyyksiä jos et koskaan tee mitään, eikä kukaan katso sinuun jos et koskaan ole paikalla. Pantomiimileikissä näyttelet pimeyden sulkemalla silmäsi. En muista, miltä näytit silloin, mutta muistan sen päivän.
Olen unohtanut ohuet hiuksesi ja vaaleat ripsesi. Olen unohtanut miltä näytimme kun katsoimme toisiamme peilin kautta. Olimme rakastuneita silloin. Olin unohtaa senkin.
YOU ARE READING
IHAN VAAN ETTÄ TIIÄT
PoetryÄidille ja isälle: En oo toivoton vielä. En oo toivoton... enää? Äh, ihan sama, en jaarittele enempää. Kyl te tiiätte. Tiiättehän? (Kukaan ei lue runoja, joten nää runot on operoitu huvittaviksi peräkkäisiksi lauseiksi, joissa on liikaa pilkkuja. Si...
