Kiss me again

18.

LUKA NÄKÖ aamusta

Olin nähnyt jotain ihanaa unta. Tai sitten se oli ihan totta. Suutelin Nylonia eilen illalla. Ja sain tietää että hän välitti vielä sittenkin. Toisin sanoen ilman Casperia kaikki olisi nyt hyvin. Oispa täällä mun isän haulikko. Okei ei ehkä nyt kuitenkaan tapeta sitä. Annan niitten olla kahdestaan. Ehkä. Jos se tapahtui kerran niin ei se viimeiseksikkään jäänyt. Mutta on sekin mahdollista. Jos jompikumpi vaikka sattuis kuolla. Ihan sattumalta vaan. Ihan vahingossa vaikka puukko viiltää kaulaa. Ei kukaan välittäs. Okei no pari tyyppii vois olla vähän säikähtänyt. Mutta ei vakavasti. Mun piti päästä yli näistä jutuista. Mutta ehkä.. En... lupaa mitään sinulle maailma. Miksi mun pitäis elää täällä. Minusta on vain haittaa. Nousin pediltäni ja otin molemmat kihlasormukset käsiini. Laitoin Nylonin sormuksen sormeeni ja omani toisen käden sormeen. En tiedä miksi. Minun nyt on vain pidettävä ne esillä. Ainakaan kukaan ei enää yritä iskeä mua. Otin kamman hyllyltä ja uudet vaatteet repusta. Tänään mulla on ihminen ketä varten panostaudun. Revin sängyn alta pyyhkeen. Kaikkine tavaroiden kanssa lähdin tallustamaan suihkuun. Kokeilin oven kahvaa. Varattu. ''Kestääkö pitkää?'' Kysyin. ''Ihan just'' Oven takaa vastattiin. Ovi avautui. Nylon tuli sieltä. Ilman paitaa, harmaat shortsit ja hiukset märät. Hetken tuijotimme toisiamme silmiin. Mutta Nylon rikkoi jään. ''Vihdoin sä alat pitää itsestäs huolta'' En sanonut mitään. Tunsin punastuvani. Menin sisälle. Väläytin vielä hymyn ja suljin oven. Laitoin oven lukkoon ja nojasin siihen. Hymyilin vain. Tunsin että joku muukin nojasi oveen. Mutta en kuitenkaan uskonut että se olisi kukaan. Vainoharha vain kolkuttelee. Okei kyllä siellä joku oli. Lopetin nojaamisen ja kurkistin lukon reijästä kuka se olisi. Sieltä ei näkynyt mitään. Päätin kuitenkin alkaa peseytymään. Otin vaatteeni pois ja menin suihkuun. Peseydyin ja hiukset pesin huolellisen hyvin. Tulin pois suihkusta ja kuivasin itseni. Puin maasto shortsit ja jonkun vaalean hihattoman t-paidan. Kampasin hiukseni. Vanhat vaatteeni laitoin pesukoneeseen. Katsoin itseäni kerran peiliin ja lähdin sitten pois. Ketään ei ollut siinä. Ja jos siinä olisi aluksi ollut joku, niin ei se siinä kokoaikaa olisi ollut. Häippäsin omaan huoneeseen viemään pyyhkeen. Sitten lähdin alakertaan keittiöön. Keittiössä oli Casper ja Nylon. Tällä kertaa he kinastelivat keskenään. Jostain aika oudosta aiheesta, minusta. Jäin ovelle kuuntelemaan. ''Sä sanoit pääseväs yli siitä!'' Casper korotti ääntään. ''Niin oonkin!'' Nylon vastasi hieman murtuneella äänen sävyllä. ''Miks sä sit eilenkin häiriinnyit siitä jutusta!?!!'' Casper alkoi jo ärtyyntyä. ''Nokun.. Mulla saattaa vielä kuitenkin olla tunteita.. Mutta suhun enemmän!! Mä haluun elää sun kanssa!!'' Nylon sanoi ja minä hieman järkyttyi. Astuin sisään. Molemmat katsahtivat minuun. Nylon peitti käsillään suun. ''Mä en oo mikään riidan aihe'' Sanoin ja menin jääkaapin luo. Otin sieltä jonkun jugurtin. Nylon ja Casper pysyivät hiljaa. Lähdin keittiöstä mutta jäin vielä katsomaan oven takana tilannetta. ''Sori..'' Casper sanoi Nylonille. Nylon näytti helpottuneelta ja meni Casperin viereen. ''Kai sä tajuut että ainoo ketä mä rakastan nyt on sä. Sun ei kannata olla mustasukkainen.'' Nylon sanoi ja lähestyi Casperia. He suutelivat. Siinä vaiheessa lähdin pois.