Kiss me again

2.

Casper huomasi että alakulostuin. ''Älä välitä enää siitä, se ei tuu koskaan pilaa tätä.'' Näytin teko hymyn. Menin vähän kauemmaks. '' En mä sitä pelkääkkään.. Ku Luka vaa on hyvin haavoittuvainen ihminen.. Yrittäny monta kertaa itsemurhaa pienistä riidoista..'' Vaikka en haluaisi enää suojella häntä tai välittää.. En silti halua että se tekis itsemurhan.. ''Eihän se oo enää vuoteen ollu semmonen..'' Päätin lopettaa Lukan ajattelun. ''Sä puhut totta. Kyl se pärjää.'' Casper heilautti hiuksiaan. Hän vilautti vielä hymynkin. Korjasin vähän hänen hiuksiansa koska ne olivat menneet sekaisin. Casper lähestyi luokseni. Oli juuri suutelemaisillaan kunnes Luka taas pilasi sen. Taas. Hän käveli huoneeseen muttei tällä kertaa vilkuillut meitä. Luka oli todella vihainen mulle. ''Sä tiiät Lukan. Se on naisten mies. Kyllä se löytää jo ilalla jonkun'' Casper yritti lohduttaa. Mutta se tavallaan vain synkisti mua. Jos se on totta niin se mitä meillä oli vaa pikku suhde. '' Nii.. Miksi mä vielä ajattelen Lukaa.. Se on ohi.. Mä oon nyt sun kaa'' Sanoin ja väläytin tekohymyn. Casperin ilme kirkastui. Hän suuteli minua nyt. Onnistuneesti. Muttei kuitenkaan yhtä hyvin kuin Luka. Mitä ihmettä mä oikeen teen? En mä voi enää ajatella Lukaa! Mä oon nyt Casperin! ''Saanko olla hetken yksin?'' Sanoin Casperille iha puskista.. En edes itse ajatellut mitä sanoin. ''Okei?'' Casper vastasi ja häippäs omaan huoneeseen. Vaikeeta ajatella että mä en enää herää Lukan vierestä. Tai että en saa enää koskaan Lukan tekemää aamupalaa.. Oonko mä tehny virheen? Siitä on 30min ja alan katumaan jo nyt.. Mutta mä en enää palaa Lukan kanssa yhteen. Vaikka mä rakastaisin kui paljon.. Käyn hakemassa nyt mun kamat sieltä huoneesta nii voin muuttaa Casperin huoneeseen. Nousin nojatuolista ja astelin huoneen sisälle. Heti oven luona oli kaikki mun tavarat. Luka oli keränny ne ja laittanu ne siihen. Meistä ei taida tulla enää edes kavereita. Ihan hyvä vaan. Ehkä. Luka oli omalla sängyllä. Ja hän itki, kovaan. Oon nähny Lukan itkevän monta kertaa mutta että näin kovaa. Otin tavaroitani. Olisin vain halunnut sanoa että tein ison virheen mutta.. Se oisi ollut jo myöhästä. ''Kiitti että oot keränny mun kamat.'' Sanoin jotain.. ''Mee jo pois mä en haluu enää ikinä nähä sua tai olla sun kanssa!'' Luka huusi mulle. En odottanut tuollaista reaktiota. Odotin että hän anelisi takaisin. Mutta hän.. Huusi minulle.. Luka ei ole melkein koskaan huutanut. Ja nyt se huusi senkin edestä. En sanonut mitään, otin vain tavarani ja lähdin pois. Vein ne Casperin huoneeseen. Silmiäni alkoi poltella mutta en halunnut itkeä Casperin edessä. Jätin tavarat vain siihen oven eteen ja menin vessaan. Laitoin sen lukkoon. Murruin pahasti. Tipahdin polvilleni ja kyyneleet vain vuosivat.