10.

507 41 0
                                    


Enkä aijo yrittää itsemurhaa. Ehkä. No en.. Huomasin itkeväni. Ja sen että Nylon tuijotti minua. Missä välissä se edes tuli siihe. Ja miksi se tuijottaa minua. Ehkä se.. Ei, se alko nauramaan. Menin mahalleni sohvalle ja painoin pääni tyynyyn. Annoin kyyneleitten valua. Mutta kuulin kuin Nylon puhui itsekseen. ''En mä ton arvonen ole että sun pitäis olla noin murtunut.'' Nousin istumaan vaikka kyyneleet valuivat edelleen. Nylon istui vastapäätä. Hänenkin silmät olivat vähän punaiset. Eli kai se vielä edes hiukan välittää.. Ehkä. ''Jos mä en välittäs susta mä oisin toipunu erosta helposti..'' Yritin sanoa jotain. Tuskin se sai mitään selvää. ''Yritä sit toipuu nopeempaa.. Vaikka en koe tunteita suhun niin en mä kuitenkaa haluu nähä sua ton näkösenä aina..'' Nylon sanoi. ''No ei maha mitää.. En mäkää haluu että oot kokoajan Casperin kaa.. Mutta mitä mä sille voin? En mitää.'' Sanoin ja häivyin sitten vessaan. Kuulin Nylonin kiroavan. Annoin olla. Annoin kaiken olla. Yritin pestä mun naamaa. En halunnut olla draama kunigatar. Mutta minusta tuntuu että olen se jo. Tulin sitten pois vessasta. Nylon ei onneksi ollut sielä. Kävelin pokkana omaan huoneeseen. Otin mun puhelimen pöydältä. Lähetin viestiä Lumelle,mun kaksoisiskolle. Selitin että mä ja Nylon ollaan erottu. Mutta turhaan. Ei se edes vastannut. Tuntuu että olisin ilmaa kaikille. Heitin puhelimen seinään. En voinut olla ajattelematta Nylonia. Miksi se eros. Luulin että se puhui totta sanoessaan että oon sen koko maailma. Mulle se ainakin oli. Mutta en pääse yhtään eteenpäin jos jään ajattelemaan sitä. Mua alko kaduttaa. Oisin halunnut sittenkin suudella Nylonia eilen. Mutta menin sitten lyömään häntä. Ja se mitä Casper sanoi mulle.. Ja se että se ylipäätänsä suuteli mua.. En tykkää. En ollenkaan. Joku koputti mun oveen. Hätkähdin mutta päästin sisään. ''Haluutko tulla pelaaa taas totee?'' Alex oli ovella ja kysäis. Nyökkäsin ja lähdin olohuoneeseen. Sama porukka oli taas kasassa. Se sama tyhmä mikä oli eilenkin. Istahdin samalle paikalle mihin eilenkin. Oikeastaan kaikki oli samoilla paikoilla. Paitsi että nyt Casper oli Nylonin sylissä. Pelin aloitti Alex. ''Otan.. Tehtävän'' Minulla oli ollut paljonkin ideoita mutta pysyin hiljaa. Lopulta Leo keksi. ''Tarjoos meille kaikille oluet tai sidukat.'' Muut oli tietenkin heti mukana. Tottakai jos tarjolla on ilmasta bisseen niin on kaikki mukana. ''Okei mut en heti'' Sitten oli Yasmine. ''Totuus'' Yasmine ottaa aina totuuden.. Sitten Nylon töksäytti jotain.. ''Menisitkö vielä suutelemaan Lukaa?'' Paitsi jos ajattelee toisella tavalla. Se haluis että en ois yksinäinen.. ''En'' Mutta epäonnistui. ''Casper to vai te?'' Brooke kysyi. ''Totuus'' Brooke keksi tietenkin myös kysymyksen. ''Onko Luka hyvä suutelemaan?'' En pitänyt siitä kysymyksestä ollenkaan. Onneksi ei kohdistunut kuitenkaan minuun. ''Ei ollut. Enkä uskoiskaan että tommonen onnistuis missään'' Nylon olisi halunnut sanoa jotain. Sen näki sen eleistä. Mutta ei kuitenkaan sanonut. Heti perään oli sitten Nylonin vuoro. ''Nylon to vai te?'' Yasmine kysyi. ''Otan tehtävän'' Tätä mä pelkäsinkin. Tavallaan en. Tavallaan se oli karmivaa. Tavallaan jotain mitä toivoinkin. ''Suutele Lukaa. Ja et sitten lyö sitä.'' Alex heitti kysymyksen

Kiss me againDonde viven las historias. Descúbrelo ahora