Kiss me again

9.

Lukan näkökulma jatkuu nyt aamusta:

En jaksanut nousta sängyltä vaikka olin hereillä jo parikin tuntia. Pohdin asioita vain mielessäni. Lopulta nousin sängyltä. En vaihtanut vaatteita taaskaan. Ketä varten mun pitäis näyttää hyvältä. Hiukseni oli ihan sekaisin ja rasvaiset. En välittänyt siitä. Vedin puhelimeni sängyn alta. Otin sim-kortin sisältä ja laitoin puhelimen syrjään. En haluaisi pitää lähelläni mitään Nylonista muistuttavaa. Otin jostain repusta vanhan puhelimen. Tavallaan se ei ollut vanha. Ostin sen vuosi sitten kuin entinen meni rikki. Nylon ei halunnut että mulla on 20e näppäin puhelin joten hankki mulle kalliin iphonen. En ruvennut käyttää sitä heti aluks. Mutta sit kuitenkin aloin käyttää sitä. Mutten heittänyt tätä mäkeen. Työnsin simkortin siihen sisään. Nyt mä ainakin erakoidun some maailmasta. Päätin viedä Nylonin antaman puhelimen keittiön pöydälle. Sieltä se ainakin löytää sen. Otin sitten puhelimen vierestä ja nousin seisomaan. Vein puhelimen sitten keittiön pöydälle. Onneksi siel ei ollu kukaa muu kun Sakura. Sakurakin näytti olevan allapäin. En kuitenkaan halunnut puhua mitään hänelle. Astelin ylös takaisin huoneeseen. Mulla oli vielä yksi asia Nylonista jäljellä. Aika pieni mutta tärkeä. Meinasin heittää sen jo pois. Mutta en heittänyt. Mutta toisen niistä heitin. Kihlasormus. Nylonin kihlasormus. Pidän sitä piilossa ettei kukaan näkisi sitä koskaan. Tavallaan mä välitän vielä Nylonista. Mutta mä myös vihaan häntä suunnattomasti. Jos multa kysyttäs että palaisinko yhteen... En osaisi vastata. Mahani kurni. Palasin keittiöön ja eiköhän sielä ole ne kaks sylikkäin muhinoimassa. Yritin olla välittämättä mutta tuleehan siinä vähän surullinen olo kun entinen poikaystävä suutelee toista poikaa. Hieman enemmänkin surullinen olo. Otin jääkaapista rahkan. Istahdin pöydän ääreen. Nylon ja Casper vain olivat kiinni toisissaan keittiön seinää vasten. En pystynyt olla katsomatta. Mun ja Nylonin piti olla aina yhdessä. Mutta ei se toiminut. Olikohan vika sitten minussa. Kyynel vierähti poskelle. Heitin rahkan maahan. Nylon ja Casper hätkähti ja katsoivat minuun. Sitten ne jatkoivat. Jätin rahkan siihen. Juoksin pois. En halunnut nähdä heitä enää koskaan. Nyt kun muistelen niin se puhelin oli kadonnut pöydältä. Varmaan Nylon antoi sen Casperille. Menin olkkariin ja siellä oli Brooke. ''Miltäs olla sinkku pitkän ajan jälkeen?'' Istahdin Brookea vastapäähän. ''Ihan ok jos se josta erosin ei ois ollu Nylon. Mä murrun aina kun nään sen.'' Sanoin ja silmiäni poltteli vieläkin. ''Ok. Mut voin sanoo että olin eilen ihan tosissani.'' Yllätyin hieman ja varmastin että mistä se puhuu. ''Ai siitä tote jutskasta?'' En olisi edes halunnut kuulla sitä. ''Joo.'' Yritin näyttää mahdollisimman järkyttyneeltä. ''Tota mä en aijo kyl menos sänkyy sun kaa'' Olin hieman hämmentynyt. En aikonut menettää neitsyyttäni täällä. ''No kukapa mun kaa menis '' En ois jaksanu nyt yhtään tuommosta mutta yritin kestää. ''No kyl sä viel joskus saat kokee sen. Mä vaan oon just eronnu ja haluun olla neitsyt vielä jonkun aikaa.'' Brooke hymähti ja lähti pois. En tajuu miks joku haluais olla mun kaa.. Oon vaan mielisairas hylkiö. Ainoo mitä rakastin on nyt poissa. Elän nyt kirjaimellisesti helvetissä. Tekis mieli vaan mennä viiltelemään.. Mutta oon päässy yli siitä joten en aijo palata siihen