3.

736 58 0
                                    


Mä.. Mä en tuu enää koskaan olemaan Lukalle kukaan. Paitsi vihamies. Mutta kai tämä vaihe menee kohta ohi. Mähän vaan erosin. Mulla on Casper. Casperin on sitten parasta ollakkin hyvä tässä suhteessa. Muuten tein suuren virheen. Keräsin itseni maasta. Näin peilistä kasvoni. Ne olivat niin punaiset kun olla ja voi. Yritin pestä sitä pois mutta ei se lähtenyt. Avasin oven ja lähdin Casperin huoneeseen. Casper katsoi vähän ihmeissään mua. ''Miks sä itket?'' Casper kysy. ''En mä mitää..'' Casper näytti huolestuneelta. ''Löikö se sua?'' Casper kysyi vielä.''Ei se lyöny..'' Vastasin surullisena ja pelästyneeltä. ''Raiskasko se sut?'' Casper nousi istumaan makuu asennostaan. ''No ei, ei se semmosta tekis.'' Naurahdin vähän. ''No mitä se sitten oikein teki kun sai sut itkee?'' Casper alko vähän hermostua. ''Se vaa huus mulle ja mä vähän järkytyin siitä'' Vastasin ja kömmin Casperin viereen. ''Meen puhuu sille.'' Casper näytti hiukan ärtyneeltä. Tartuin häntä hihasta. ''Et mee..'' Casper hätkähti hieman mutta katsoi minua kysyvästi. ''Tahdon että oot mun vieressä nyt.''Casper sitten väläytti hymyn joka näytti kyllä tekohymyltä ja tuli makaa mun viereen. ''No mut kohta mä käyn'' En haluais että se kävis.. Koska Luka saattaa tehdä itsarin jos sitä vähän loukkaa edes vahingossa. ''Et mene sanoo sille mitään!'' Mäkin aloin hieman hermostua. ''Miks en muka?!'' Casperista näki sen että se ei pitänyt tilanteesta. ''Mä en taho että sä sekotat tätä lisää!'' Casper yritti rauhottua. Mä tiedän että se kuitenkin aikoo käydä siellä. Tuli epämukava olo Casperin vieressä. Päätin nousta istumaan. ''Okei okei.. En mä sit käy siellä..'' Casper sanoi ja otti mun hartiasta kiinni. Lysähdin takaisin makaamaan. Casper oli ihan kiinni minussa. Katsoimme toisiamme silmiin. Casper yritti ''lähestyä'' mutta koska oli kiinni minussa ei onnistunut. Taitavasti onnistuimme suutelemaan kuitenkin. Makuuasennossa se tosin oli vaikeaa. En kylläkään jaksanut olla siinä pitkään joten nousin taas istumaaan. Tällä kertaa Cas ei välittänyt. Lähdin keittiöön. Kävelin portaat alas ja sitten keittön sisälle. Tottakai sielä oli Luka. Käännähdin heti poispäin. Onneksi Luka ei kuitenkaan puukottanut selkään tai sanonut mitään. Lähdin oikeastaan heti takaisin Casperin huoneeseen. Mutta Casper ei tietenkään ollut siellä. Missä välissä se ehti lähteä.. Sitten kuulin keittiöstä kun Casper huusi jotain. Ja Luka myös.. Juoksin alas. Ne huutavat toisilleen. ''SÄ ET KUULU ENÄÄ SILLE JOTEN SUN EI TARVI ENÄÄ YRITTÄÄ!'' Casper huusi Lukalle. Lukan silmät olivat punaisina. ''Mitä se oikee näkee sinussa. Oot pelkkä sika. Se tulee ekana mieleen kun katson sua.'' Luka yrittää sanoa tyynesti. Casper kaataa tuolin maahan. ''MIETIPPÄ ITSE MINKÄ TAKIA SE EROS SINUSTA?'' Lukan silmät alkoivat vuotamaan. ''AIVAN SAAKELIN SAMA! EI ENÄÄ KIINOSTA SE NYLON! JOS SE OIS OLLU NORMAALI SE EI OIS ''RAKASTUNUT'' SUHUN! SAATANAN SIKOJA MOLEMMAT.'' Minulla itselläkin alkoi silmät vuotamaan. Casper lähestyi Lukaa ja otti sen paidasta kiinni. ''Mun poikakaverista ei sanota noin!'' Luka yritti päästä otteesta pois. Astelin sinne sisälle mutte kumpikaan ei huomannut minua. Luka potkas Casperia mahaan ja Casperin ote lipsahti. Luka tömähti maahan. Casper ei välittänyt vaan yritti moukaroida Lukaa. ''NYT RIITTÄÄ!'' huusin niille.

Kiss me againDonde viven las historias. Descúbrelo ahora