Rauniokaupungin roviot

23. luku

♦

"Kaltereihin ei kannata koskea."

"Mitä niissä on?"

"Nestemäistä vetyä."

"Nerokasta."

"Eikö olekin?"

"Tiedätkö milloin hän palaa?"

"Luultavasti huomenna. Hänellä on paljon asioita hoidettavana."

"Olisiko sinulla vilttiä?"

"Mihin sinä sitä?"

"Hänelle. Täällä on aika kylmä."

"Oletteko olleet pitkään yhdessä?"

"Emme me ole pari."

"Surullista. Yksipuolista rakkautta?"

"Ei nyt ihan niinkään. Asia on hyvin monimutkainen."

"Ainahan se on."

♦

Maailma tuntuu pyörivän ympärilläni. Makaan jollain kovalla ja kylmällä ja tunnen kivun ajelehtivan kehoni läpi loputtomana syklinä. Avaan varovasti silmäni ja näen Alecin makaavan lähelläni. Kivusta huolimatta nousen käsivarsieni varaan ja katselen ympärilleni tarkentamattomilla silmilläni. Harmaa viltti tipahtaa päältäni lattialle.

Olemme huoneessa, jossa ei ole yhtikäs mitään. Näen kalterit, mutta muuten olemme kiven ympäröimiä. Mitä ihmettä on tapahtunut? Miten olemme joutuneet tähän tilaan ja kuinka kauan aikaa olemme olleet täällä?

Räjähdys. Sen minä muistan. Tulta ja kipua. Miten ihmeessä voin olla elossa? Katsahdan käsiini, jotka ovat valkoisen sideharson peitossa. En halua tietää kuinka pahoin olen palanut, mutta sentään tunnen vielä kipua, joten hermot ovat kunnossa.

Ravistan varovasti Alecia, joka makaa sikiöasennossa. Hän säpsähtää rajusti ja tuijottaa minua suu ammollaan. Alec kapuaa istualleen ja pyyhkii silmiään. Hänenkin kätensä sekä kaula ovat siteiden peitossa.

"Heräsit viimein."

"Viimein?"

"Olet nukkunut kolme päivää putkeen. Välillä olet herännyt ja mutissut jotain, mutta nukahtanut saman tien."

"Kolme päivää?" Silmäni suurenevat kauhusta. Meillä on enää kaksi päivää ehtiä sotilaiden luo...

"Niin", Alec sanoo laskien katseensa.

"Missä ihmeessä me olemme?"

"Minulla ei ole harmainta aavistusta. Sen kuitenkin tiedän, että olemme tulidemonien vankina jossain maan alla ja he aikovat kuulustella meitä kunhan Evelyn palaa."

"Evelyn? Kuka helvetti on Evelyn?" Olen kuullut tuon nimen jo niin monta kertaa tietämättä kuka hän oikein on.

Alec huokaisee uudelleen. "Hän on se, joka johtaa Suomea tällä hetkellä ilman, että kukaan tietää hänen olevan tulidemoni."

"Mitä?" karjahdan.

"Ole hiljempaa!" Alec sihahtaa. "Ettei vartija palaa."

"Miten kukaan ei tiedä siitä?"

"Jotkut ehkä tietävätkin, mutta eivät uskalla kertoa siitä." Kuvittelenko vai katsahtaako Alec minuun jotenkin merkitsevästi.

"Evelyn? Miten nimi ei herätä huomiota?"

"Hän esiintyy Eve Isisenä."

Tuntuu, etten saa enää henkeä. Olen tavannut kyseisen naisen ennenkin... mukilointikentällä... hän kuulusteli minua... ja se kohtaus, kohtaukseni johtui siitä, että hän oli tulidemoni ja tiesin sen. Tiesin, että hän kykenisi polttamaan minut hengiltä.