messed up • JB

kolmas luku

mia

"Sieltähän se meidän päivänsäde saapuu!" Xavierin kimittävä ääni kaikuu korvissani, kun raahaudun alakertaan kahdentoista jälkeen haistettuani paistetun pekonin huoneeseeni saakka.

Mulkaisen häntä toivoen, että katse voisi tappaa tai edes saamaan toisen tukkimaan suunsa ennen kuin käännyn keittiössä touhuilevan kokin puoleen ja otan vastaan hänen ojentamansa lautasen hymyillen pienesti kiitokseksi. Istun pöytään velipuoleni seuraksi ja kierrätän katsettani huoneessa huomatakseni olevamme ainoat tämän talon jäsenistä paikalla, mikä saa kysymyksen nousemaan huulilleni.

"Missä isä tai Sheryl on?" kysyn hörpäten mustaa kahvia vakiomukistani, yrittäen saada turtalta tuntuvan kehoni heräämään uuteen, mahdollisuuksia täynnä olevaan päivään. Ja paskat.

"Faijas lähti hoitamaan sitä miljoonayritystään ja mutsi lähti pikareissulle Las Vegasiin tyttökavereidensa kanssa", hän ilmoittaa tuhoten samalla loput aamiaisestaan ja nousee ylös paikaltaan vieden astiat lavuaariin.

Nyökkään jatkaen ruokailuani samalla puhelintani selaillen ja huomaan vasta hetken ajan päästä Xavierin jääneen seurakseni nojaamaan baaritiskiin virne kasvoillaan.

"Mitä?" kysäisen ajauduttuani melkein hermoromahduksen partaalle saatuani tarpeekseni hänen tuijotuksestaan.

"Sitä vaan, että uskallanko mennä takaisin yläkertaan vai löydänkö sieltä alastoman Khalilin?" Xavier naurahtaa kohottaen kulmakarvojaan ja minun tekisi mieli muotoilla hänen kauniit kasvonsa uudelleen.

"Turpa kiinni, ei ole sun asiasi", tuhahdan samalla kun työnnän tuoliani taaksepäin ja vien miehen tapaan likaiset astiat marmoriselle tasolle odottamaan, että joku isän palkkaamista siivoojista hoitaisi ne pesuun myöhemmin.

"Eli mun ei kannata edes vahingossa kurkistaa sun huoneeseen?" mies jatkaa ärsyttämistäni seuraten minua yläkertaan enkä voi enää estää käsiäni lyömästä tuota käsivarteen.

"Idiootti, ei siellä ole ketään", huokaisen pyöräyttäen silmiäni. "Ja vaikka olisikin, mitä väliä sillä sulle olisi?"

Xavier vain pudistelee päätään huvittuneena ja hymy pakottautuu minunkin huulilleni katsellessani hänen hyväntuulisuuttaan. Voisin ehkä jopa tottua tähän veli-siskopuolikuvioon. Juuri kun olemme erkaantumassa omiin huoneisiimme, miehenalku päättää vaihtaa puheenaihettamme.

"Aiotko sä tulla illalla taas tapaamaan jengiä?" hän kysyy ja kohautan olkiani huolettomasti.

"Toki, jos tarjoot kyydin", asetan ehtoni ja saan Xavierin vain nauramaan ennen kuin tuo katoaa ovensa taakse minun tehdessä samoin.

***

Sytytän röökin huulieni väliin samalla kun nojaan tiiliseinään Xavierin ollessa puhelimessa jonkun jengiläisen kanssa ja puhallan ensimmäiset savut suustani ilmaan. Olemme odottaneet muita jo kahdenkymmenen minuutin ajan ja Xavierin hihat ovat palaa kärsivällisyydestä, kun hän murahtelee sanoja suustaan luurin toisessa päässä olevalle myöhästyjälle. Mahtaa olla rankkaa olla ainoa täsmällinen jengistä, kun muita ei kiinnosta, tulevatko paikalle vartin vai kolme tuntia myöhässä.

"Ai mitenniin ei olla tänään varastolla?" raivostunut Xavier huudahtaa ja tirskahdan huvittuneena hänen kiihtyvyydelleen. Itseäni ei ole koskaan kiinnostanut olla ajoissa missäkään, joten en voi oikein asettua hänen saappaisiinsa.

"No olisitte voinu vähän aiemmin ilmottaa! Me tullaan sinne", mies tuhahtaa kaivaen autonsa avaimet taskustaan ja avaa niillä kiiltävän urheiluautonsa ovet, joten tumppaan tupakkani maahan ja siirryn pelkääjän paikalle odottamaan, että velipuoleni saisi puhelunsa loppumaan.