messed up • JB

kolmastoista luku

[kuvassa edessä khalil, takana xavier]

mia

Kello on lähemmäs neljä aamuyöllä, enkä mä ole nukkunut silmäystäkään. Kun tulimme Xavierin kanssa kotiin, mä en edes vilkaissut isään päin. Xavier sen sijaan meni syömään keittiön tyhjäksi ja isä varmasti tajusi miehen kärsivän mässyistä, josta vanhus varmastikin riemastui.

Mä en voi ymmärtää kuinka typerä olin ja miten ajattelemattomasti puhuin. En koskaan ole ollut noin varomaton, mutta isä saa mussa sellaisia tuntemuksia aikaan, että mun pitää olla tästä lähtien varovaisempi.

Käännän kylkeä ja huokaisen raskaasti. Puhelimeni näyttö menee päälle ja joku ilmeisesti soittaa mulle - luulisimpa, että Khalil tarvitsee seuraa. Otan sen käteeni ja näen näytöllä Justinin nimen.

"Miksi sä soitat mulle tähän aikaan?" kysyn ihmeissäni.

"Mä voisin tarvita vastapalveluksen", Justin selittää selvästi vahvassa humalassa.

"Mitä sä tarkalleen ottaen tarkotat?" kysyn.

"Sitä vaan, että mut vähän niinku ryöstettiin niin voisitko sä mitenkään tulla hakemaan mua kaupungista?"

"Häh? Ryöstettiin?" toistan ja nousen välittömästi sängystäni. Justin selittää jotain, kuinka mies oli klubilla ja ulos tupakalle mennessään jotku miehet oli vieneet tältä lompakon. Mä puen päälle pikavauhtia ja juoksen Xavierin huoneeseen.

"Anna sun autonavaimet!" käsken ja mies katsoo mua erittäin hämmästyneenä. Selitän nopeasti Justinin tilanteen ja saan avaimet käteeni. Hiivin alakertaan ja vedän maiharit jalkaani. Kun kävelen autolle, satun vilkaisemaan vaatetustani ja suustani pääsee huvittunut tyrskähdys. Paidaksi on valikoitunut normaali umpinainen huppari, mutta jalkojani koristaa pyjamahousut. Siihen kun lisää maiharit niin näyttäisi siltä, että olen karannut hullujenhuoneelta.

Kun pääsen osoitteeseen jonka Justin antoi, pysäytän auton mutten nouse sieltä - ties vaikka paparazzit olisivat paikalla. Hetken kuluttua Justin tallustelee vaaleat reikäfarkut roikkuen autolle ja istuu pelkääjän paikalle.

"Miten sä voit?" kysyn ja voin huomata, kuinka järkyttynyt mies on.

"Ahdistaa", toi huokaisee ja mä käynnistän auton huultani purren.

"Sä voit tulla meille yöksi?" ehdotan ja käännyn katsomaan, ettei takaani tulisi autoja. Kun olen varmistanut tien olevan tyhjä, painan kaasua ja käännyn sitten katsomaan kysyvästi Justinia.

"Sä saat mut kuulostamaan ihan nössöltä", Justin virnistää.

"Kuule, en mäkää uskaltais mennä yksin isoon kartanoon, jos mut olis just ryöstetty", huomautan ja pysäytän punaisiin. Käännyn taas katsomaan miehen ilmettä, enkä oikein osaa lukea sitä.

"Jos musta ei oo vaivaa", mies mutisee erittäin hellyyttävästi.

"Ei tietenkään oo", hymyilen rohkaisevasti. "Mun isä on vaan yks sekopää ja äitipuoli tykkää rahakkaista miehistä. Sitten on yks velipuoli, joka makaa pilviövereissä omassa huoneessaan." Höpöttelyni saa Justinin nauramaan, joten mies rentoutuu hiukan.

Ajan auton pihatielle ja lukitsen ovet. Kävelemme sisälle ja huomaan Justinin tuijottavan vaatetustani huvittuneena. Mä en vaivaudu edes sanomaan mitään, otan vain maiharit pois jaloistani ja lähden kapuamaan portaita ylös.

"Onko sulla nälkä?" kysyn ja saan vastaukseksi pään pudistuksen. Yläkertaan saavuttuamme laitan Xavierin avaimet miehen pöydälle ja kun menen huoneeseeni, Justin makaa sängylläni ristiasennossa näyttäen erittäin harmoniselta.