Klubi on täynnä hullusti bailaavia ihmisiä, ilmassa leijuu imelä alkoholin ja hien haju. Vedän etuhiukset korvan taakse jännittyneesti ja hyvin tietoisena huumeista, jotka tuntuvat hohkaavan kuumuutta pikkulaukkuni sisällä. Henkivartija nyökkää meidän porukalle ja astelemme arvokkaasti sisään, kameravalojen räpsyessä ympärillämme.
"Kaikki ok?" Khalil varmistaa ja mä henkäisen enemmän jännittyneenä. Nyt olisi taas aika. Päässäni pyörii mielikuvia siitä, kuinka epäonnistun ja kytät raahaavat mut mukaansa. Ryhdistäydyn ja kävelen Justinin perässä nurkkapöytään. Istun alas ja tarjoilija tuo välittömästi meille juomia.
"Et sä voi vaan sanoa, että se on ohi", Justin tuhahtaa yhtäkkiä ja mä käännän katseeni yllättyneenä väkijoukosta miehen ruskeisiin silmiin. Ja ainoa asia mitä tunnen, on ylpeys. Nähdä nyt, kuinka itse Bieber ei pysy kärryillä. Mä en edes vaivaudu vastaamaan, vaan käännän katseeni takaisin väkijoukkoon ja nostan jalan toisen päälle.
Pari asiakasta istuu pöytäämme ja hoidamme myynnin nopeasti. Sen jälkeen asiakkaita alkaa satelemaan kun ilmeisesti huhut meidän läsnäolosta lähtee liikkumaan. Tavaraa menee vauhdilla ja rahaa tulee vain kokoajan lisää.
"Tää alkaa näyttämään jo vähän epäilyttävältä", huomautan Justinille ja mies nyökkää pienesti. Toi kaivaa puhelimen taskustaan ja soittaa jollekin. Mä huokaisen helpottuneena, kun ihmismassa hälvenee ainakin hetkeksi. Käännyn katsomaan tanssilattialle ja huomaan kauhukseni, että siellä on pari poliisia katselemassa ympärilleen taskulampun kera.
"Justin", kuiskaan, mutta mies on liian keskittynyt puhumaan puhelimeensa. "Justin!" Helvetti, me ollaan niin kusessa. Justin vihdoin nostaa katseensa ja tajuaa saman kuin mäkin. Mies lopettaa puhelun sillä sekunnilla ja nousee pöydän äärestä. Mulle ei ole edes kerrottu, mitä näissä tilanteissa pitäisi tehdä. Ei ilmeisesti Justinillekaan, kun mies näyttää hyvin eksyneeltä.
"Takahuone!" saan huudahdettua ja lähdemme mahdollisesti hyvin epäilyttävän näköisesti kohti baaritiskiä. Sujahdamme hämmentyneiden työntekijöiden ohi oven luokse, johon Justin menee ensimmäisenä. Mä kuitenkin kuulen kovan huudon ja jämähdän aloilleni. Voi helvetti, mut huomattiin. Nakkaan laukun Justinille paniikin vallassa ja käännyn katsomaan poliiseja suoraan silmiin.
"Miksi sä sinne olit menossa?" miespoliisi kysyy ja osoittaa mua taskulampulla. Mun sydän hakkaa aivan helvetin lujaa ja yritän keksiä jotain tekosyytä. "Mä kysyin sulta kysymyksen!"
"Mun kaveri on töissä täällä ja olin menossa moikkaamaan, eihän se mikään rikos ole?" naurahdan kolkosti ja kävelen kohti poliiseja mahdollisimman itsevarmasti. Noi pyytävät mut mukaansa ja lähdemme ulos poliisiautolle. Mulle tehdään ruumiintarkastus ja otetaan tikkaritesti, joka kertoisi olisinko käyttänyt suun kautta nautittavia huumeita. Jos Justin olisi joutunut tilalleni, mies olisi niin kusessa kuin olla ja voi. Mutten mä ole käyttänyt mitään muuta kuin alkoholia ja olen helvetin helpottunut siitä.
"Puhdas", toinen poliiseista ilmoittaa ja toinen tarkkailee mua ahdistavasti. Toi selvästikin tietää, että puuhasin jotain hämärää, muttei noilla ole todisteita.
"Alahan laputtaa."
Mä hymyilen, toivotan hyvät illan jatkot ja lähden kävelemään pois päin koko klubilta. Voi helvetti, Justinilla on mun laukku. Mulla ei ole yhtään rahaa eikä puhelinta. Enkä todellakaan mene enää sisälle, tai poliisit seuraisivat mua muiden luokse ja mahdollisesti käräyttäisin muut. Jatkan kävelemistä ja yritän kehitellä jotain, miten pääsisin monen kilometrin matkan kotiin. Sieltä voisin soittaa Justinille.
"Hyppää kyytiin!"
Käännän katseeni tielle, enkä ole ikinä ollut niin onnellinen nähdessäni Justinin kasvot. Hyppään miehen auton kyytiin ja toi kaasuttaa pois. Istumme kauan aikaa hiljaisuudessa, enkä oikein tiedä mitä edes ajatella.
"Mä tapan Khalilin heti, kun se uskaltaa tulla mun eteen", Justin ilmoittaa ja tihkuu raivoa. "Tossa ois voinu käydä tosi huonosti."
"Jep", huokaisen ja kehossani virtaa vieläkin adrenaliini. Justin pysäyttää autonsa varaston eteen ja nousemme molemmat ulos. Otan takapenkiltä laukkuni ja menen miehen perässä sisälle. Laukussani on vain pari pussukkaa jäljellä, joten laitan ne piiloon ja nostan ison tukun rahaa esille.
Justin ei ole edes kysynyt miten mulla meni poliisien kanssa ja mua suututtaa se aivan helvetisti. Miestä ei siis kiinnosta edes sen vertaa. Istun sohvalle ja sytytän tupakan, että rentoutuisin edes hiukan.
"Miten olis, testataanko varaston sohva?" Justin kysyy yhtäkkiä ja suo mulle puolikkaan virneen.
"Ei todellakaan, etkö sä kuunnellut sanaakaan mitä mä sulle sanoin? Meidän juttu on ohi, mitä se nyt ikinä olikaan", ilmoitan kylmästi ja karistan tuhkat jonkun kahvikuppiin.
"Et sä tarkota sitä", Justin naurahtaa ja istuu vastapäiselle sohvalle.
"Sä et taidakaan sitten tuntea mua", hymyilen ja huomaan, että Justin alkaa ärsyyntymään. Mies tapittaa mua suutuksissaan ja mua naurattaa, joka suututtaa miestä vain enemmän.
"Mä luulin, että sä olisit erilainen kun noi muut bimbot", Justin sanoo, eikä sanat loukkaa mua yhtään. Päinvastoin, ne heittävät lisää bensaa liekkeihini.
"Niin mä olenkin, mulla on aivot joilla mä ajattelen", hymähdän ja imaisen savut keuhkoihini. "Ja mä myös kunnioitan toisia ja ajattelen toisten tunteita, vaikka se onkin hyvin harvinaista nykypäivänä."
"Miksi sä sitten panit sun kaveris panoa?" Justin kysyy hymyhuulin ja tässä vaiheessa mun sisällä räjähtää. Että mäkö olisin kaikkeen syypää!? Hengitän raskaasti ja yritän tasata sykettäni, joka tuntuu pistävän vain lisää adrenaliinia kehooni.
"Sanopa muuta, ei ollu edes sen arvosta", tokaisen takaisin ja tumppaan tupakan kuppiin. Nousen sohvalta ja tunnen Justinin katseen polttavan reikää niskaani.
"Justin, kovempaa, älä lopeta", mies voihkii ja mun käsi menee refleksinomaisesti nyrkkiin. Mun tekisi mieli kääntyä ja tintata miestä turpaan, mutta tiedän jääväni alakynteen. Ja se kuitenkin loppuisi seksiin, joten ei kiitos.
Avaan oven ja paiskaan sen kiinni. Nostan puhelimen laukustani ja soitan vaistomaisesti Kylielle, mutta painan luurin kiinni kun näen pari autoa pihassa. Jengi nousee autoista ja kaikki tapittavat mua hämmentyneinä.
"Eikö sua vietykään poliisiasemalle?" Khalil kysyy yllättyneenä.
"Idiootti", murahdan miehelle ja kävelen ton ohi tyttöjen luokse. Kylie ja Kendall katsovat mua huolestuneina. "Voidaanko mennä juomaan skumppaa ja unohtamaan tää päivä?"
"Voidaan", Kendall naurahtaa ja viittaa toiselle autolle, että lähtisimme samalla kyydillä. Voi että, mä olen kaivannut naisten seuraa vaikken siitä yleensä nautikaan. Niiden kanssa on yleensä niin helvetisti draamaa, mutta nyt tuntuu että miehet ovat sata kertaa pahempia.
***
Makaamme Jennerien takapihalla aurinkotuoleissa pimeässä ja juomme suoraan pulloista skumppaa. Yö on jo pitkällä, mutten mä halua mennä nukkumaan ennenkuin olisin siinä kunnossa, ettei silmät enää pysyisi auki.
"Okei, me ollaan käyty koko poliisi juttu läpi. Nyt siirrytään Justiniin, mikä juttu teillä on meneillään?" Kendall määrää ja huomaan hämärästi, että nainen kääntyy katsomaan mua. Nielaisen lisää skumppaa ja pääni alkaa tuntua painavalta.
"Ei oo mitään juttua", möngerrän ja Kylie purskahtaa pilvipäissään nauramaan mulle. Jos joku ulkopuolinen näkisi tämän tilanteen, olisi Jennerien maineet pilattu hyviksi ajoin. Kuka nyt juo yöllä aurinkotuoleissa skumppaa ja juttelee syvällisiä? Mä en edes tiedä, miksei me olla sisällä. Ja olen aivan liian humalassa kysyäkseni.
"No onhan, ihan varmasti. Teidänhän välit oli ihan sika kuumat", Kendall väittää vastaan ja mä esitän oksentavani. Mua ei kiinnosta yhtään kuulla Justinista mitään, mua vituttaa koko ihminen.
"Sä saat kaikkien päät sekaisin", Kylie huomauttaa ja mä pudistelen päätäni.
"Mun omaki on niin sekaisin", mutisen ja mietin taas äitiä. Ahdistus puree mua joka paikkaan, mutta olen niin turta humalasta, ettei mua satu. Kendall ja Kylie vaihtavat katseet, mutta esitän etten huomannut. Äidistä kertominen oli niin vaikeaa, etten halua tehdä sitä enää ikinä.
© Sandra, sandrawritez
ESTÁS LEYENDO
messed up • JB
Fanfic"Vittu, mä oon kyllästyny sun naamaas." Mun sanat eivät saa minkäänlaista reaktiota aikaan. Olisin melkein toivonut, että mies olisi alkanut raivoamaan ja sanonut mulle kerrankin pahasti. Ehkä sitten mä olisin jaksanut katsella miestä vielä hetken a...
