messed up • JB

neljäs luku

mia

Pieni sanaharkkamme isäni kanssa johti siihen, ettei kumpikaan enää huomioinut toista. Koko talosta ainoat joiden kanssa kommunikoin, oli Xavier ja kokki. Mua asia ei sinänsä haitannut, eipähän ainakaan ollut ketään joka suuttuisi kun tulisin myöhään kotiin tai muutenkaan esittäisi mun elämästä kiinnostunutta.

"Miksi sä pyysit mut tapaamaan sun jengiäs alunperin?" kysyn, kun olemme ajamassa varastolle Zan kanssa - Xavierin lempinimi on jäänyt muilta jo munkin päähäni. Mies kohauttaa olkiaan ja laittaa vilkun päälle, kääntyen kaupungista syrjemmille kaduille.

"Miksi sä tollasta kysyt?"

"Noku mä oon miettiny sitä", sanon ja toivon todella saavani vastauksen tähän.

"No jos sä olisit ollut vaan kotona kokoajan, sä ja Marc olisitte riidelleet päivät, enkä mä olisi jaksanut kuunnella sitä."

Hymyilen pienesti ja mulle tulee mieletön halu sanoa tolle jotain kivaa, sillä olen viimeaikoina ollut aika kamala miestä kohtaan. Avaan suuni, mutta suljen sen melkein heti.

"Muutenki sä näytit säälittävältä ku et liikkunu mihinkään", Za sanoo ja kääntää autonsa varaston pihaan. Sinne meni sekin tilaisuus! Pudistelen huvittuneena päätäni ja Za sammuttaa autonsa. Nostan maiharin soralle, toisen seuratessa perässä. Liu'utan oven kiinni hellävaraisesti, sillä velipuoleni on tarkka autonsa kanssa. Sytytän Marlboron punaisen röökin ja jään nojailemaan auton konepeltiin, Zan jo jatkaessa matkaansa.

"Voitko oottaa?" kivahdan, muttei mies tee elettäkään toteuttaakseen mun toivettani. Huokaisen turhautuneesti ja vedän savut keuhkoihini. Joudun kääntämään pääni tielle päin, kun kuulen jonkun kaahailevan varastolle kuin reikäpää. Eteeni pysähtyy valkoinen avoauton mallinen Mersu ja sieltä ulos astuu Justin ja Kendall.

"Ai kato, moro", Justin virnistää hyväntuulisesti. Kohotan kulmiani ja Kendallkin tervehtii mua pienesti.

"No hei vaan", hymähdän ja nakkaan savukkeen soralle. Jatkamme kolmestaan matkaa sisälle, jossa odottaa Za, Khalil, Kylie ja Tyga.

"Koko jengi koossa, mahtavaa", Justin myhäilee ja pomppaa nahkasohvalle, röhnöttäen siinä kuin mikäkin maanomistaja. Khalil nostaa katseensa muhun ja suo mulle muilta salaa sellaisen ilmeen, ettei varmastikaan kukaan porukasta ole nähnyt vastaavaa. Mulla on hymyssä pidättelemistä, mutta onnistun siinä loppujen lopuksi hienosti. Istahdan Tygan ja Khalilin väliin katsomaan, kuinka porukka käärii taas parit jointit myytäväksi ja omaan käyttöön.

"Mä taidan painua siivoamaan", ilmoitan hetken päästä ja olen nousemassa, mutta Khalil ottaa mua hellästi käsivarresta ja istuttaa takaisin sohvaan. Luulen, että muut ajattelevat Khalilin satuttavan mua ja mun olevan asian kanssa sujut, mutta en jaksa korjata väärinkäsitystä - muutenkin, Khalil varmastikin nauttii muiden ajattelutavasta.

"Sä pussitat tästä lähtien", mies sanoo ja päästää kädestäni irti. Kohotan kulmiani ja Kylie hymyilee mulle, kai ollen iloinen puolestani (jeesus mikä muija). "Kendall näytä sille kaikki tarvittava."

Mä opin nopeasti; ensin punnitaan tietty määrä, sitten pussiin ja pussi huolellisesti kiinni. Lopulta pienet pussit laatikkoon, joka sitten kuljetettaisiin luoja ties minne. Olen kai hyvin keskittynyt hommaan, sillä yhtäkkiä hätkähdän, kun päätäni jomottaa helvetisti. Nikotiininpuute saa mut melkein juoksemaan pussitus-huoneesta ulos ja sytyttämään muiden luona tupakan.

"Miten menee?" Justin kysäisee.

"Hyvin", nyökyttelen. "Miten tossa nyt huonosti voiskaan mennä."

"Susta keharista ikinä tiedä", Za hymähtää ja hätkähtää, kun näkee mun ei-niin-ystävällisen ilmeen. "Hullu nainen, se oli vitsi!" Samassa Justin nousee pystyyn.

"Kaikilla on varmaan kova nälkä! Haetaanko ruokaa, Mia?" mies ehdottaa.

"En mä-" olen kieltäytymässä, mutta se ei sovi herra Bieberille ja samassa mua vedetäänkin jo Mersuun.

Justin nojaa rennosti pikaruokalan tiskiin ja odotamme isoa tilausta. Taputtelen tylsistyneenä maiharillani lattiaa ja huokailen vähän väliä.

"Mä menen tupakalle", ilmoitan ja olen kävelemässä pois, mutta Justin keskeyttää aikeeni toiseen kertaan.

"Puhutaan."

Käännyn hölmistyneenä takaisin mieheen päin.

"Mistä?" töksäytän.

"Mä en tunne sua ollenkaan", Justin toteaa. "Kerro mulle itestäs." Mä huokaisen raskaasti ja katson miestä epätoivoisesti.

"Mä oon köyhästä perheestä tuleva, itsestään liikoja luuleva ghettoprinsessa", valehtelen ainakin osittain. Justin virnistää, eikä sano mitään vaikka tiedän ettei sille mennyt valheeni läpi. Ruoat tuodaan meille isossa paperipussissa ja lähdemme takaisin autolle. Ajamme hetken hiljaisuudessa, kunnes Justin vihdoin avaa suunsa:

"Sun isä on ollu mun lakimiehenä parissa oikeudenkäynneissä."

Kohautan kulmiani.

"Mut on adoptoitu", väitän.

"Miksi sä häpeilet teidän rahoja rahakkaan ihmisen seurassa?" Justin kysyy yhtäkkiä.

"Mä vihaan ihmisiä jotka kerskuu rahalla", tuhahdan ja vilkaisen piikittelevästi vieressäni virnuilevaa miestä, joka taitaa arvata mun tarkoittavan tota.

Kun tulemme takaisin varastolle, kaikki hyökkäävät ruokien kimppuun kuin villieläimet saaliiseensa. Kaikki, paitsi Khalil. Vilkuilen ympärilleni, enkä näe miestä missään. Päätän jättää asian sikseen ja palata työskentelemään pieneen huoneeseen.

"Ai, te tulitte jo takas", kuulen hiukan näreän äänen.

"Siltä näyttää", hymähdän, enkä aijo kuunnella yhtään vittuilua mun ja Justinin reissusta. Istun takaisin työpöydän ääreen ja alan punnitsemaan kukkaa, Khalilin katsoessa tuimasti touhujani.

"Pidätkö sä Justinista?"

"Se on varustettu hyvin", sanon, vaikken mä oikeasti välitä Justinista paskan vertaa. Khalil on kuin pieni poika ollessaan mustasukkainen. Tämä ei osaa edes sanoa mitään, tuhahtelee vain vihaisesti ja mulkoilee mua. Mies istuu viereeni ja pussittaa pari grammaa, kääntyen sitten taas muhun päin.

"Mulla on keikka yhdellä klubilla viikonloppuna", mies kertoo yhtäkkiä. "Tuutko sä? Muutki tulee." Kohautan olkiani.

"Katotaan."

© Sandra, Saykki