messed up • JB

kolmaskymmenesviides luku

"Haloo?"

Aukaisen silmäni ja tajuan olevani Justinin makuuhuoneessa. Alhaalta kuuluu uudestaan Xavierin ääni ja mä käännän katseeni vieressäni makaavaan paidattomaan mieheen. Samassa muistan viimeyön ja poskilleni nousee puna. Mä en ikinä punastele tai käyttäydy muutenkaan näin, mutta viimeyö oli jotain erityistä.

"Jos Mia ei ole täällä niin mä tapan itteni ettei Marc tee sitä", Xavier jupisee itsekseen ilmeisesti nousten portaita ylös ja mä panikoin. Jos mies näkisi mut ja Justinin alasti toistemme seurassa, olisimme molemmat kuolleita alta aikayksikön. Xavier ei voi sietää ajatusta, että mun ja Justinin välillä olisi vielä jotain.

Ymmärrän ettei mulla olisi aikaa lähteä karkuun, joten vedän peiton pääni yli ja toivon että Justin tajuaisi valehdella. Kuulen Xavierin askeleet sängyn vierestä ja tunnen, kuinka mies hakkaa Justinia hereille.

"Tiedätkö sä missä Mia on ku mun auto on tossa pihassa? Mä en vittu löydä sitä mistään."

Justin on hetken aikaa hiljaa ja mä puren hampaita yhteen paniikissa.

"En tiedä eikä kiinnosta, anna mun nukkua", Justin mumisee lopulta.

"Kuka toi on?" Xavier kysyy ja ilmeisesti osoittaa mun suuntaani. "Joku huora vai?" Mä värähdän inhosta.

"Joojoo, mee nyt ennen ku se herää", Justin huokaisee ja Xavier naurahtaa, jonka jälkeen kuulen loittonevat askeleet. Kun ulko-ovi käy, uskallan nostaa pääni peiton alta ja huokaista helpotuksesta.

"Huora?" toistan ja katson Justinia kulmat koholla. Miehen huulille nousee huvittunut hymy ja toi vetää mut luokseen. "Käytätkö sä paljonki sellaisten palveluita?"

"Ei mun tarvi ku mulla on sut", mies puhuu kaulaani vasten ja lopulta näykkää siitä.

"Okei, no missä mun rahat?" kysyn ärsyttääkseni miestä ja tunnen, kuinka Justin ottaa ranteestani kovakouraisesti kiinni ja vetää mut syliinsä. Mua naurattaa, mutta pidän kasvoni peruslukemilla.

"Edes mun varat ei riittäisi viimeyöhön", Justin toteaa samassa ja virnistää, kun kasvojani alkaa taas kuumottaa. "Siitä puheenollen, me voitais-"

Puhelimeni ääni keskeyttää Justinin puheen ja mä nousen vikkelästi etsimään kapulaani muistaessani, että Xavier etsi mua.

"Joo?" vastaan puhelimeen löydettyäni sen sängyn viereltä lattialta.

"Sä oot hengissä!" Xavier huudahtaa. "Mä oon soittanu sulle viis miljoonaa kertaa, missä helvetissä sä olet?"

"Sori mä olin nukkumassa, hirvee darra", valehtelen. Za ei toivottavasti kyselisi mitään, sillä se luulee mun olleen niin humalassa viime yönä että voisin olla missä vain.

"Seuraavan kerran ilmota jotain, kaikki on ettiny sua", Xavier ärähtää. "Ja mun auto oli Justinin pihassa, voitko hakea sen sieltä?"

"Joo se jäi sinne ku mut haettiin", valehtelen lisää ja kaikki menee täydestä. Lopetan puhelun ja puen eiliset alusvaatteet ja farkut päälleni, mutta haen Justinin vaatehuoneesta puhtaan T-paidan jonka solmin napapaidaksi.

"Mun pitää mennä", ilmoitan Justinille ja nakkaan eilisen paitani vaatehuoneen lattialle, josta joku siivooja sen noukkisi ja pesisi. Laitan puhelimeni takataskuun ja käännyn katsomaan Justinia, joka katselee mun touhuilua tiiviisti.