Uskollisuuden salatut puolet

Baubles

I STILL DON'T OWN ANY OTHER CHARACTERS THAN MISHA AND HER MOTHER'S FAMILY. J.K. ROWLING IS STILL THE OWNER AND I'M STILL JUST ONE FANGIRL WHO LIKES TO WRITE FANFICS AND PUBLISH THEM HERE :)

THANKS FOR READIG THIS STORY, WRITING THIS IS SO COOL AND WELL I DON'T HAVE ANYTHING TO SAY SO HERE YOU GO

***************************************************

Matka takaisin koululle oli hankalampaa, kuin länsi tornille meneminen. Lunta oli alkanut pyryttämään sakeana ja kova tuuli sai lumihiutaleet iskeytymään kylminä ja lujaa vasten kasvoja. Oli harvinaista, että lunta tuli jo tähän aikaan vuodesta. Oli vasta halloween. Tylypahkan käytävät ja salit olivat koristeltu sisältä päin hämähäkin seiteillä, kurpitsoilla ja lepakoilla. Sinä iltana suuressa salissa olisi suuret pidot halloweenin kunniaksi. Juhlat tulisivat olemaan erilaiset, kuin muina vuosina. Misha tiesi, että juhlien avulla yritettiin saada ihmisiä unohtamaan koulun ulkopuolella tapahtuvat kauheudet. Monia oppilaita oltiin tultu hakemaan kotiin, pois koulusta, sillä vanhemmat uskoivat kotona olevan turvallisempaa. Heidän mielestään Dumbledore oli tullut jo vanhaksi eikä pystyisi suojaamaan koulua, missä Misha oli samaa mieltä. Mutta kuitenkin. Pois koulusta? Misha tiesi, kuinka vaarallista koulun muurien ulkopuolella on. Ihmisiä värvätään Pimeän lordin puolelle joka päivä ja viattomia jästejä tapetaan huvikseen. Ihmiset saavat pelätä koko ajan rakkaidensa puolesta.

Astuessaan sisään eteishalliin Misha kiinnitti huomiota suuren salin koristeluun. Mustaa ja oranssia oli kaikkialla, pöytäliinat olivat vaihdettu teeman mukaisesti ja näytti siltä, kuin keskelle lattiaa olisi järjestettävissä tanssilattia, mikä sai Mishan hymyilemään. Hän muisti yhä viime tanssijaiset mitkä olivat. Ne olivat kolmivelho-turnajaisten aikaan, sinä vuonna kun Misha oli koulussa vain puolet vuodesta ja lähti kesken vuotta ”kotiopetukseen”, toisin sanoen isänsä luo asumaan. Itse tanssijaiset olivat olleet hauskat. Mishalla oli tumman vihreä mekko, joka hänen harmaiden silmiensä kanssa loi luihusen värit, mistä hänen tanssiparinsa Draco oli maininnut. Tanssijaiset olivat ensimmäinen paikka, missä silloin jotakuinkin seurustelevat Draco ja Misha olivat näyttäytyneet yhdessä. Sekin, kuten kaikki muut onnelliset tarinat, loppui nopeasti Mishan katoamiseen.

Tänä vuonna kaikki olisi toisin. Ei olisi samanlaista hauskuutta, kuin silloin kaksi vuotta sitten, ei yhtä vapautunutta tunnetta. Muut tuvat olivat alkaneet karttamaan luihusia vielä enemmän, sillä he pelkäsivät. Oli aivan typerää uskoa, että kaikki luihuset liittyisivät kuolonsyöjiin, se ei ollut läheskään totta. Liittyiväthän muidenkin tupien ihmiset kuolonsyöjiin. Juuri sillä hetkellä Mishan mieleen ei vain tullut ketään, ei varsinkaan ketään rohkelikkoa. Se sai Mishan tuntemaan olonsa petturiksi. Hän oli mennyt toiselle puolelle. Tai no hänet oli pakotettu toiselle puolelle, mutta tulisiko kukaan sitä ymmärtämään? Kaikki tulisivat kuitenkin vihaamaan Mishaa hänen tekonsa takia. Teko tulisi olemaan anteeksiantamaton. Mutta se ei ollut tämän hetken murhe. Aika tulisi vasta paljon myöhemmin. Ainakin toivottavasti.

Misha käveli hitaasti rohkelikon oleskeluhuoneeseen. Päästessään Lihavan leidin taulun luo tämä kysyi. ”Tunnussana kultaseni?” Misha huokaisi turhautuneena. ”Baubles.” Lihava leidi nyökkäsi tyytyväisenä ja väistyi avaten aukon rohkelikon oleskeluhuoneeseen. Huoneessa oli pientä hälinää, ei kuitenkaan paljoa. Suurin osa oppilaista olivat norkoilemassa jossain muualla. Misha huomasi kuitenkin kolmikon istuvan takkatulen ääressä sohvalla ja äänistä päätellen heillä oli juuri jonkin sortin kiista meneillään. Misha käveli heidän luokseen ja istuutui punaiselle sohvalle Ronin viereen. Hänen katseensa kiersi ympäri ympyrän muotoista huonetta, joka oli koristeltu punaisen ja kultaisen, rohkelikon tunnusvärien, mukaisesti. Misha piti paljon enemmän luihusten oleskeluhuoneen väreistä, ja muutenkin luihusen oleskeluhuoneesta, joka oli sisustettu paljon mukavammin kuin rohkelikon. Ei sillä, että Misha oli käynyt luihusten oleskeluhuoneessa tasan kerran kakkos luokalla esiintyen Pansy Parkinsonina. Ajatus hänen esittämisestään sai yhä kylmät väreet kulkemaan hänen selässään.

”Misha! Sano Harrylle, että se kirja on vaarallinen!” Hermione vaati herättäen Mishan ajatuksistaan. Misha käänsi katseensa Harryyn, joka odotti hänen mielipidettään. ”Minusta kirja on hyödyllinen. Siellähän on loitsuja, jotka auttavat vihollista vastaan ja muutenkin Horatius pitää sinusta, koska luulee että olet jonkin sortin nero. En näe mitä pahaa siinä on.” Misha totesi olkiaan kohottaen. Hermione mutristi suutaan ja avasi suunsa väittääkseen vastaan. ”Mutta se on huijaamista!” Misha virnisti ilkikurisesti. ”Se ei ole huijaamista niin kauan aikaa kun hän ei jää kiinni.” Harry ja Ron purskahtivat nauruun, mutta Hermione oli selvästi tyytymätön. Hermione oli alusta saakka ollut sitä ideaa vastaan, että Harry säilyttäisi Puoliverisen Prinssin vanhan taikajuomakirjan, joka oli täynnä erilaisia neuvoja. Hänen mielestään ne voisivat olla vaarallisia, mutta muut epäilivät sitä vahvasti. Ainakin tähän mennessä kirja oli osoittautunut pelkästään hyödylliseksi.

”Missä sinä olet ollut koko päivän?” Harry kysyi vaihtaen taktisesti puheen aiheen toisaalle. Misha vain kohautti pienesti olkapäitään. ”Kävin aamulla järven luona ja törmäsin Dracoon, kävelin ympäri linnaa ja kävin myös pöllolässä.” Harry käänsi lattialta uteliaan katseensa Mishaan, muttei kuitenkaan sanonut mitään. ”Saitko kirjeen Frediltä?” Ron kysyi osoittaen naureskellen kirjettä, mikä pilkisti Mishan kaavun taskusta. Hämmentynyt Misha kaivoi kirjeen taskustaan ennen kuin tajusi mikä se oli ja punastuen hän puristi sen myttyyn kädessään. ”Ei.. Ei mitään sellaista..” Ron nappasi kirjeen Mishan kädestä ja avasi sen naureskellen. ”Älä!” Misha kirkaisi ja nappasi kirjeen takaisin itselleen, mutta Ron oli kerennyt jo lukea kenelle kirje oli osoitettu. Hän puristi surullisena Mishan kättä. ”Olen pahoillani..” Misha puristi huulensa tiukaksi viivaksi ja hän heitti kirjeen takkatuleen katsellen sen palamista. ”Sietäisi ollakkin..” hän mutisi ja kyyneleet kohosivat taas hänen silmiinsä, mutta hän pyyhki ne nopeasti pois. Häntä suututti olla näin herkkä, osoittaa heikkouden merkkejä. ”Et ole heikko vaikka itkisitkin. Hänhän oli sentään sinun isäsi..” Ron sanoi kuin lukien Mishan ajatukset. ”Minua väsyttää. Taidan mennä nukkumaan.” Misha mutisi ja nousi nopeasti ylös. ”Misha odota..” Harry aloitti, mutta Misha käveli nopein askelein tyttöjen makuuhuoneeseen.

Misha meni istumaan punakultaiseksi kirjatulle sängylleen ja otti käteensä valokuvan hänen yöpöydältään, missä hän nauroi isänsä kanssa. Kuva oli otettu pari päivää ennen tämän kuolemaa. Kuinka pettynyt hänen isänsä olisikaan, jos näkisi hänen tyttärensä juuri nyt. Kuinka raivoissaan hän olisi siitä, että tämä oli vaihtanut salaa puoltaan ja suunnittelee Malfoyn kanssa vanhan höperön kuolemaa. Onneksi hän ei ole täällä todistamassa tyttärensä petturuutta. Varovaisesti Misha laski kuvan takaisin yöpöydälle.

”Oljo!” Misha kutsui pimeässä huoneessa. Kuului poksahdus ja hänen eteensä ilmestyi jörön näköinen kotitonttu, minkä Misha oli saanut puoliksi Harryn kanssa perinnöksi. He olivat myös saaneet Siriuksen sukutalon perinnöksi ja Misha oli saanut itselleen isänsä rahat, vaikkei niitä olisi halunnutkaan. ”Kutsuit emäntä.” Oljo sanoi iloisen kuuloisesti. Misha oli ainut elossa oleva henkilö, josta Oljo itseasiassa piti. Hän kuului Blackin sukuun, ei ollut verenpetturi tai kuraverinen ja senpä takia kotitonttu jumaloi häntä. ”Onko mitään uutta tietoa?” Misha kysyi varovaisesti ja juoksutti sormiaan hiuksissaan. ”Ei emäntä. Talo on ollut tyhjillään, Oljo on pitänyt talosta hyvää huolta. Emäntä voi tulla taloon ihan milloin haluaa, kaikki on kunnossa. Herrakaan ei ole käynyt siellä. Ei ole kutsunut Oljoa verenpetturi ja kuraverisen luo.” Oljo sanoi loppua kohti synkemmin puhuen Harrysta. Misha mutristi miettivästi suutaan ja vastasi. ”Oljo. Jos ja luultavasti kun Harry sinut kutsuu, sinun on raportoitava minulle jokaisesta kerrasta ja kertoa siitä, mitä hän sinulta haluaa. Et kerro hänelle tästä asiasta ja jos hän sinut yrittää määrätä hiljaiseksi minua kohtaan, se ei onnistu, sillä olet saanut jo minulta määräyksen, tuliko selväksi?” Oljo nyökkäsi innokkaana ja sanoi. ”Minä teen sen, mitä emäntä haluaa, emännän sana on Oljon laki.” Misha hymyili tyytyväisenä. ”Kiitos Oljo, nyt voit poistua.” Kuului uusi poksahdus ja Oljo poistui jättäen Mishan yksin pimeyteen. Misha kuuli oven avautuvan ja veti äkkiä sängyn peiton päällensä. Hän kuuli askeleita ja Hermionen äänen. ”Misha? Oletko vielä hereillä?” Misha ei vastannut mitään ja Hermione poistui. Hän kuuli tämän vielä sanovan ovella. "Hän on mennyt nukkumaan, en viitsi herättää häntä. Mennään kurpitsajuhliin ilman häntä”. Misha taiteili varovaisesti omasta matka-arkustaan yöpukunsa ja puki sen peiton alla päällensä. Haukotellen hän kävi makaamaan sänkyynsä ja nukahti painajaisten saattamana.