Uskollisuuden salatut puolet

Luku 25

Heh meinasin aivan unohtaa, että olin sanonut uuden luvun tulevan viimeistään tänään, onneksi yli puoli lukua oli tullut kirjoitettua viime maantieteen tunnilla, joten loppu oli helppo sitten kirjoittaa nytten!! Olen muuten todella pahoillani tämän kappaleen laadusta tämä nyt on vain tälläinen nopeasti kirjoitettu ei todellakaan parasta laatua!! Mutta nyt pidemmittä puheitta päästän teidät toiseksi viimeisen luvun kimppuun. Luultavasti tällä viikolla julkaisen Kun pimeys saapuu jatko-osan. Saatuani tämän kirjan valmiiksi, alan sitten hetimiten kirjoittaa jo uutta kirjaa ja ensimmäinen luku ilmestyy heti sen saatuani valmiiksi !! :)

***

Viikko oli kulunut Dracon ja Harryn sauvataistelusta, kun Draco viimein pääsi pois sairaalasiivestä. Hän tunsi olonsa yhä heikoksi, muttei kestänyt edes ajatusta neljän seinän sisällä oleskelusta vanhuksen pyöriessä jatkuvasti ympärillä. Lukuvuosi oli lähellä loppuaan ja hän oli jäljessä aikataulusta. “Hemmetin Potter oli saada minut melkein hengiltä… Niin lähellä tuhota kaiken,” Draco mutisi murhaavasti itselleen kävellessään Tylyahon kujilla. Kello oli lähemmäs kahta yöllä ja hän sai nauttia rauhallisuudesta. Hänellä oli tapaaminen josta hän oli jo valmiiksi myöhässä. Kyllä häntä odotettaisiin, vaikka hän olisikin kuinka myöhässä, mutta parempi vain mennä sovittuun paikkaan mahdollisimman nopeasti. Parempi olla pitkittämättä tätä yhtään sen enempää. Draco vetäytyi hiljaa varjoihin läheisen baarin oven avautuessa ja kahden humalassa olevan velhon astuessa ulos. Hänellä ei ollut lupaa poistua linnasta, häntä ei saisi nähdä kukaan tänä yönä. Ei nyt kun kaikki oli lähellä loppua.

 

Velhojen kadotessa näkyvistä Draco hiipi esiin piilostaan ja jatkoi matkaansa. Päästessään Tylyahon syrjäisimmälle alueelle, hän hidasti vauhtinsa hiljaiseksi kävelyksi. Hän käveli yhä varjoissa, mutta nyt hän oli huomattavasti rentoutuneempi. Siellä ei kukaan ollut näkemässä häntä. “Olet puolituntia myöhässä. Olen palellut täällä odotellessa sinua ,” hento ääni kuiskasi närkästyneenä varjoista ja Draco tuhahti huvittuneena. “Pieni paleleminen tekee sinulle vain hyvää. Et ole suoriutunut tehtävistäsi kunnolla. Olet osoittautunut hyödyttömäksi jokaisena kertana,” Draco murahti kääntyen kohti varjoa. “Astu valoon ja saat uuden yrityksen osoittaa itsesi hyödylliseksi nainen.” Varjo liikahti epäröiden, mutta astui lopulta valoon. “Kyllä herrani,” Matami Rosmerta sanoi kumartaen pienesti aiheuttaen Dracon kasvoille ilkeän virnistyksen. Hän ei voinut kieltää sitä etteikö nauttisi tästä herroittelusta ja kumartelusta yli kaiken. “Onko sinulla yhä tallessa se kaljuuna, jonka annoin sinulle pari viikkoa sitten?” Draco kysyi ja Rosmerta kaivoi sen esille. “Hyvä,” Draco sanoi napaten kaljuunan käsiinsä. “Haluan sinun kuuntelevan ohjeeni hyvin tarkkaan, en aio toistaa itseäni uudelleen. Tuliko selväksi?” Draco kysyi vakavana ja Rosmerta nyökkäsi pontevasti. “Tämä kaljuuna on lumottu. Minulla on samanlainen ja nämä ovat linkitettyjä toisiinsa. Sinun uutena tehtävänä on pitää vahtia. Haluan, että ilmoitat minulle tämän avulla seuraavan kerran, kun Dumbledore poistuu linnasta. Sinun tulee olla tarkkana ja katsokin ettei mikään kerta jää sinulta näkemättä!” Draco sanoi tiukasti ja ojensi kaljuunan takaisin Rosmertalle. “Kyllä herra, oliko tämä tässä?” Tämä kysyi ja Draco nyökkäsi. “Toistaiseksi kyllä. Nyt mene.” Rosmerta kumarsi pienesti ja peruutti takaisin varjoihin.

 

Draco kääntyi takaisin tulosuuntaansa ja lähti kävelemään takaisinpäin. Enää hän ei välittänyt varjoissa kulkemisesta, sillä mitä väliä kiinni jäämisellä olisi enää? Hän oli hoitanut tapaamisensa ja jos joku kysyisi, hän valehtelisi. Matka takaisin tunneliin, mitä kautta hän oli päässyt ulos linnasta, sujui nopeasti ja pian hän olikin takaisin linnassa. Tyytyväisenä Draco pisti merkille sen, ettei hän nähnyt missään Potteria nuoleskelemassa nuorinta Weasleytä. Totta puhuen Dracolle oli suuri yllätys että arpinaama edes sai jonkun, mutta toisaalta tämän tyttöystävänä oli verenpetturi, joka ei sitten enää ollutkaan yllätys. Draco oli aina tiennyt että ne kaksi päätyisivät yhteen. Draco heräsi ajatuksistaan takaisin siihen hetkeen huomatessa silmänurkastaan liikettä. Nopeasti hän kääntyi ympäri kohdaten tutut tummanruskeat silmät ennen kuin kaikki pimeni.