Uskollisuuden salatut puolet

Luku 22

Tätä lukua on ollut ehkä hauskin kirjoittaa kaikista aiemmista luvuista. Tässä kirjoittaessa olo oli ihan tunteellinen, sillä päästäkseni kunnolla häiden maailmaan kuuntelin pari ihanaa kappaletta joista on toinen on Brad Paisleyn - Then. Aivan ihana kappale, juuri sopiva häihin. Tästä kappaleesta tuli tähän mennessä varmaankin pisin mitä olen kirjoittanut, halusin vain niin paljon tuoda esiin Mishan ja Fredin suhdetta ja heidän onneaan. Heidän ensisuudelmansa, heidän tunnelmansa ja tunteensa. He saivat viimeinkin toisensa kaiken pimeyden keskellä, mutta aina pitää muista Mishan tunteet Dracoa kohtaan. Kauan tämä onni tulee kestämään, sillä pääsiäisloma loppuu pian ja on aika palata takaisin kouluun. Yhdessä kohtaa tässä luvussa mainitsen molemmilla sekä Mishalla että Fredillä heidän koko nimensä, mutta koska en ole aivan 100% varma mikä Fredin toinen nimi on, käytän sitä nimeä, mitä monet muutkin fanit.

******

Misha seisoi silminnähden hermostuneena ison kultareunaisen peilin edessä katsellen itseään. Hänen ruskeat käkkärät hiuksensa olivat silotellut siistimmille kiharoille ja niihin oltiin aseteltu pieniä neilikoita ja hänellä oli tiara päässään, josta lähti jästeillä suosittu huntu. Yllään hänellä oli kermanvärinen häämekko, mitä kutsuttiin kermakakku malliksi. Misha oli varta vasten käynyt ostamassa kyseisen mekon Mollyn kanssa lähellä sijaitsevasta jästikaupasta. Mekon yläosa oli kireä sydänmalli, johon kuului pitsinen kaulus joka peitti hänen solisluunsa. Alaosa oli kuohkea sulkamainen ja vyötärön kohdalle mistä kuohkeus alkoi, oli upotettu hopeisia helmiä, koska kyseessä oli vain pienemmät häät, Misha oli valinnut mekon joka loppui hänen polviensa yläpuolelle. Nämä eivät olleet perinteiset häät ja ihmisille oltiin kerrottu vain lyhyellä varoitusajalla.

 

Fred ja Misha olivat päättäneet järjestää hääjuhlan pienessä jästikirkossa. Siellä oli tammiset puupenkit, alttari oli koristeltu valkoisilla ja sinillä ruusuilla. Kirkko oli täytetty sadoilla pienillä kynttilöillä, jotka valaisivat huoneen lämpimästi. Kaikki jästit oltiin lumottu pysymään poissa kirkosta sinä päivänä. Häihin ei ollut tulossa kuin Weasleyn perhe, Bill toi mukanaan myös kihlattunsa Fleurin, ja Mollyn vaatimuksesta myös heidän sukulaisiaan sekä killan jäsenet, Harry, Hermione, Daniel sekä kaikkien yllätykseksi Mishan äiti Kaylin. Zacharya ei näkynyt missään, mutta se ei ollut yllätys kenellekään. Misha hengitti syvään pienessä huoneessa puristaen käsissään olevaa kukkakimppua, jossa oli vaaleanpunaisia ruusuja, vaaleankeltaisia leikkokukkia, vaaleanpunaisia neilikoita sekä vaalean keltaisia liljoja.

 

“Rakkaani näytät niin kauniilta!” Kaylin huudahti kyyneleet silmissään hänen astuessa huoneeseen. Misha punastui pienesti ja kiitti äitiään. “Kunpa isäsi olisi täällä saattamassa sinut. Hän olisi ylpeä sinusta.” Kaylin kuiskasi yrittäen pitää itsensä kasassa ja siisti Mishan huntua varovaisesti. “Tekisin mitä tahansa, jos hän vain voisi nähdä tämän päivän..” Misha mutisi kyynelten noustessa hänen kasvoilleen. “Kyllä hän on täällä, et vain näe häntä, mutta tiedän ettei hän jättäisi näkemättä tätä mistään hinnasta. Hän suojelee sinua tuolla toisella puolella.” Kaylin hymyili ja sipaisi varovaisesti Mishan poskea. “Olen niin pahoillani ettei Zachary -” Kaylin aloitti, mutta Misha keskeytti hänet. “Ei se haittaa. Näin on hyvä. Tärkeintä on että sinä tulit.” Kaylin nyökkäsi varovaisesti ja hengitti pari kertaa syvään pyyhkien samalla kyyneleet poskiltaan. “Nyt on aika rakkaani. Olethan varma tästä?” Kaylin kysyi huolestuneena ja Misha hymyili onnellisesti. “En ole koskaan ollut varmempi.” Kaylin halasi tytärtään vielä viimeisen kerran. “Minä menen nyt istumaan paikalleni. Daniel odottaa sinua oven ulkopuolella.”

 

Misha vilkaisi itseään vielä nopeasti peilistä, tarkistaen että kaikki oli kohdallaan ennen kuin astui ulos huoneesta. Daniel seisoi ylpeän näköisenä oven ulkopuolella päällään uusi musta juhlaviitta ja viininpunainen rusetti kaulassaan. Hän oli lupautunut saattamaan Mishan alttarille tämän pyynnöstä ja otti kunnian hyvin tosissaan. “Sisko näytät enkeliltä.” Daniel totesi hymyillen ja halasi häntä. “Kiitos, et sinäkään pahalta näytä.” Misha sanoi virnistäen ja tarttui veljensä tarjoamaan käsipuoleen. Musiikin alkaessa soimaan kappelin ovet aukesivat ja ihmiset sen sisällä nousivat ylös. Misha ei huomannut ketään heistä. Hän näki vain Fredin seisomassa alttarilla mustassa juhlapuvussaan. Hänellä oli punainen ruusu povitaskussaan ja hänen sotkuiset punaiset hiuksensa olivat siistityt.  Kohdatessaan Mishan katseen Fredin ilme suli onnelliseen hymyyn. Misha ja Daniel kävelivät kappelin pientä käytävää kohti Frediä ja päästessään tämän luo, Daniel luovutti Mishan Fredille ja meni istumaan äitinsä viereen.