Uskollisuuden salatut puolet

Lahjoja ja valheita

Misha nuokkui puoliunessa ruskealla sohvalla katsellen Fredin ja Ronin pelaavan velhoshakkia. Oli jouluaaton ilta ja Kotikolossa tuoksuivat erilaiset leivokset. Molly hääräsi hyräillen keittiössä valmistaen seuraavan päivän ruokia, Harry ja Arthur kävivät keskustelua jostain jästien esineistä, Ginny istui Mishan vieressä katsellen Harrya ja George seurasi silmä kovana Ronin ja Fredin peliä. Päivä oli kulunut nopeasti ja kaikki tuntuivat odottavan huomista, jolloin Remus ja Tonks saapuisivat.

Vaikka Misha ei sitä myöntänytkään, hän odotti kiihkeästi Tonksin tapaamista. Loppujen lopuksi tämä oli hänen pikkuserkkunsa ja vielä isänsä puolelta. Ainoat sukulaiset, ketkä Misha oli tavannut isänsä puolelta olivat Narcissa ja Bellatrix. Ja itseasiassa hän kerkesi tapaamaan isoäitinsäkkin. Hän oli vielä viisi vuotta elossa hänen syntymänsä jälkeen. Walburga Black oli pelottava nainen, eikä Misha yhtään ihmetellyt miksei Sirius hänestä pitänyt. Sukulaisuuden ajatteleminen sai Mishan vavahtamaan pienesti. Se nimittäin tarkoitti, että Dracokin oli hänen pikkuserkkkunsa. Misha tiesi, että loppujen lopuksi asiassa ei ollut mitään pahaa. Monet luihuset naivat puhdasverisen ja kaikki puhdasveriset olivat nykyään melkeinpä toisilleen sukua. Hänen äitinsäkkin oli mennyt uudelleen naimisiin Zacharyn kanssa, joka oli hänen pikkuserkkun pikkuserkku tai jotain sellaista.

Misha pudisti päätään tajuttuaan, mitä hän oikein haluaa. Hän on kihloissa Fredin kanssa. Hän ei seurustele Dracon kanssa. Heillä ei ole mitään tulevaisuutta yhdessä! ”Mishaaaaaaa. Tuletko jo takaisin tähän maailmaan?” Fred kuiskasi Mishan korvaan ja tämä hätkähti hereille ajatuksistaan. Hän käänsi katseensa Frediin, jolla oli ilkikurinen virne kasvoillaan. Perhoset lehahtivat Mishan mahassa lentoon hänen nähdessään tuon hymyn, maailman kauneimman hymyn. Juuri sellaisen hymyn, mikä sai tuskan viiltämään Mishan sydämessä. Hän tekisi mitä vain, jos voisi painaa huulensa Fredin huulille, olla hänen kokonaan.

”Rakkaani. Katosit taas jonnekkin.” Fred naurahti ja sipaisi kädellään Mishan kasvoilta pari hiussuortuvaa. ”Tule.” hän kuiskasi tämän korvaan ja tarttuen Mishan kädestä, Fred johdatti hänet pois olohuoneesta, ulos pihalle. Hän johdatti Mishan lähellä olevan kukkulan laelle ja he istahtivat vanhan vaahteran alle. Kylmä yötuuli puhalsi hiljalleen ja sai Mishan värähtämään kylmästä. Huomatessaan tämän Fred hymyili pienesti ja veti Mishan syliinsä kietoen kätensä tämän ympärille. Hän painoi päänsä tämän olkapäälla nauttien tämän läheisyydestä. ”Muistatko kun tulimme ensimmäistä kertaa tälle kukkulalle?” Misha kysyi hiljaa katsellen tähtitaivasta. Fred naurahti ja vastasi. ”Totta kai. Miten voisin unohtaa? Myönsit viimein rakastavasi minua. Vaikkakin sehän oli itsestäänselvyys. Kukapa ei minua rakastaisi?” Misha nauroi vapautuneesti. Hän oli kaivannut tätä niin paljon. ”Olet urpo tiedäthän sen?” Fredin keho tärisi hiljaisesta naurusta ja puristi Mishaa tiukemmin itseään vasten. ”Rakastan sinua niin paljon.” Misha hymyili onnellisena ja painoi päänsä vasten Fredin omaa. ”Minäkin sinua rakkaani. Vielä 125 päivää ja olemme ikuisesti toisemme.” He istuivat hetken aikaa siinä hiljaa, kunnes Fred kuiskasi. ”On aika mennä nukkumaan.” Raskaasti huokaisten Misha nousi ylös auttaen Fredin perässään. He kävelivät käsikädessä takaisin Kotikoloon ja erosivat vasta Ginnyn huoneen edessä, missä Misha nukkui. ”Hyvää yötä.” Fred kuiskasi rutistaen Mishaa. ”Hyvää yötä.”

Auringon valo paistoi suoraan verhojen välistä unisen Mishan silmiin, joka hiljaa valittaen käänsi selkänsä ikkunalle ja veti peiton päänsä yli. Hän oli juuri nukahtamassa, kun joku hyppäsi hänen päälleen. ”Mishaaaa herätys! Kello on jo yksitoista ja on joulu ja lahjoja on alhaalla!” Iloinen ääni huudahti hyppien sängyllä. Misha veti päänsä hitaasti peiton alta, pitäen silmänsä kuitenkin vielä kiinni. ”Ginerva Molly Weasley. Jos et lopeta hyppimistä ja anna minun nukkua, lupaan Merlinin kautta kiroavani sinut siihen paikkaan.” Misha murisi kesken haukotusta. ”Misha Entiedätoistanimeäsikoskaetolekoskaansitäsanonut Black. Lopetan hyppimisen heti kun nouset ylös.” Ginny julisti virnistäen ja todisteeksi sanoistaan, hän jatkoi hyppimistä. ”Ugh.. Hyvä on hyvä on.. Minä luovutan. Nousen ylös.” Misha mumisi ja nousi niin äkillisesti ylös, että Ginny putosi sängyltä lattialle. ”Auuu tuo sattui!” Ginny valitti hieroen kipeää takapuoltaan.

Misha nauroi ja käveli matka-arkullen, mistä hän kaivoi esille mustat farkut sekä topin. Hän puki ne päälleen, eikä vaivautunut ottamaan mitään pitkähihaista mukaan, sillä hän tiesi saavansa kuitenkin Mollylta joka vuotuisen neuleen. Hän sitoi ruskeat pörröiset hiuksensa sotkuiselle nutturalle ja lähti Ginnyn kanssa alakertaan, missä muut olivat jo lahjojensa kimpussa. Tytöt menivät omien lahjakasojensa luo ja polvistuivat niiden eteen. Ensimmäinen paketti, jonka Misha otti käteen, oli vaaleanruskeassa käärepaperissa ja Misha tiesi heti keneltä se oli. Avattuaan paketin hän hymyili tietävänä. Paketissa oli musta neule, johon oli kirjailtu etupuolelle kirjain M. Kuitenkin tällä kertaa neuleessa oli jotain uutta, sillä vedettyään neuleen päälleen, Misha huomasi molemmissa hihoissa nimikirjaimet S.B. Kyyneleiden noustessa hänen silmiinsä, hän hymyili Mollylle, joka seisoi huoneen toisella puolella katsellen huoneessa olioita. ”Kiitos.” Misha muodosti huulillaan Mollylle, joka hymyili takaisin. Misha tiesi tämän olevan Mollyllekkin suuri asia, sillä tämä ei koskaan oikeastaan pitänyt kovinkaan paljon Siriuksesta, mutta silti hän ei halunnut Mishan unohtavan Siriusta.

Seuraava paketti, minkä Misha otti, oli vihreä ja siinä oli hopeinen nauha kiedottuna ympärille. Paketin sisältä paljastui hopeinen medaljonki, johon oli kaiverrettu kaunis käärme, jolle oltiin upotettu silmiksi vihreät smaragdit. Misha tuhahti äänettömästi äidilleen. Oli tyypillistä häneltä tuoda luihus-perinnettä aina mahdollisuuden tullen esille. Avattuaan medaljongin, Misha oli kuitenkin yllättynyt. Sisällä oli kaksi kuvaa. Toisessa oli hänen äitinsä, isäpuolensa ja pikkusiskonsa Lilith. Toisella puolella sen sijaan oli alle vuoden vanha kuva Siriuksesta, joka nauroi onnellisena. Misha oli hämmästynyt, mutta kiitollinen lahjasta. Hänen äitinsä yleensä vältteli mahdollisuuden mukaan kaikkea hänen isäänsä liittyen. Varovaisesti Misha ripusti korun kaulaansa ja pujautti sen paitansa sisälle.

Muista paketeista tuli erilaisia makeisia, kakkuja, Weasleyn welhowitsi-tuotteita, kirjoja, itse kudotut villasukat Oljolta, rohkelikon huivi Harrylta, Hermionelta hän sai toivomiaan jästien tee-makuja, Frediltä hän sai maalaustarvikkeita, mitä niitäkin hän oli toivonut. Viimeisestä paketista tuli yksinkertainen, mutta lumoavan kaunis käsikoru. Se oli pohjaväriltään hopea ja siinä oli mustia kiviä koristeena, kuitenkin sitä kiersi kultainen köynnös, jota koristi punaiset kivet. Vaikka paketin lähettäjää ei lukenutkaan missään, Misha tiesi sen olevan Dracolta. Misha siveli korun pintaa epäröiden. Hän ei ollut varma pitäisikö hänen laittaa koru käteensä vai ei. ”Tuo on kaunis koru. Keneltä oikein sait sen?” Fredin ääni kysyi yllättäen Mishan takaa ja tämä hätkähti rajusti. ”Merlin sentään Fred! Sinä säikäytit minut kunnolla..” Misha huudahti ja Fred hymyili anteeksipyyntävästi. ”Mutta niin tämä koru.. En ole varma. Paketissa ei lukenut lähettäjää, mutta uskon sen olevan isoäidiltäni. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun hän unohtaa laittaa nimen mukaan.” Misha jatkoi purien huultaan. Hemmetti Misha! Lisäsit juuri suhteenne valhemäärää.. Misha ajatteli katkerana ja laski korun kädestään.

Hän painoi surullisen katseensa maahan. Draco oli oikeassa. Ei heidän suhteensa voi tulla kestämään, jos Misha oli sen rakentanut valheiden varaan. Misha tiesi, ettei hän ansainnut Frediä. Hän nosti katseensa lämpimän ruskeisiin silmiin, joissa oli pilkahdus tuttua ilkikurisuutta. ”Rakastan sinua.” Fred sanoi hetken päästä katsellen Mishaa jumaloiden. Hän rakasti tätä niin paljon. Misha oli kaikkea, mitä hän halusi, kaikkea mitä hän tulisi haluamaan. Hänen elämänsä oli täydellistä – tulisi olemaan vielä täydellisempää heti heidän häidensä jälkeen. ”Minäkin rakastan sinua.” Misha kuiskasi puristaen Fredin kättä etäinen ja surullinen katse silmissään. Fred puri kieltään, eikä sanonut mitään. Hän tiesi Mishan salaavan jotain häneltä. Jotain suurta, mitä hän pelkäsi kertoa. Kuitenkaan hän ei painostanut Mishaa kertomaan sitä. Hän kyllä kertoisi, kun aika olisi oikea.

**

Anteeksi todella paljon kaikki kirjoitusvirheet, kirjotin kappaleen nopealla tahdilla! Toivottavasti pidätte! :)