Uskollisuuden salatut puolet

Pikkujoulu

Okei nyt heti alkuun haluan pahoitella todella todella paljon sitä että tässä uudessa luvussa on mennyt niin kauan! On vain ollut niin paljon koulujuttuja, terveys ei ole ollut parhaimmillaan ja tiettyjen asioiden painaessa harteilla ei inspiraatiokaan ole tullut. Mutta nyt viimein olen saanut asiat sen verta hyvään järjestykseen, että sain uuden luvun kirjoitettua! :)

Toivottavasti pidätte!

*********

”Hermione, oletko nyt aivan varma tästä? Tai siis loppujen lopuksi hän on McLaggen.. Tai siis no onhan hän ihan hyvän näköinen ja aivan täysin lääpällään sinuun, mutta hän on ääliö.” Misha kuiskasi hiljaa vierellään istuvalle Hermionelle, joka kirjoitti vikkelään muistiinpanoja Kalkaroksen selittäessä Kalmolaskoksista. ”En. Tai siis olen. Tai siis en tiedä.. Ajattelin vain, että hän..” Hermione aloitti. ”Hän oli ensimmäinen ihminen, kuka tuli mieleesi, kun mietit kuka ärsyttäisi deittinäsi eniten Ronia.” Misha täydensi. ”Jotain siihen suuntaan..” Hermione myönsi punastuen. ”Kenen kanssa olet itse menossa?” Hermione jatkoi puollustavaan sävyyn. Misha virnisti pienesti ja käänsi katseensa käsiinsä. ”Blaisen..” Hermionen kirjoittaminen loppui siihen seinään. ”Mitä?! Et ole tosissasi!” hän kuiskasi järkyttyneenä. Misha vain kohautti olkapäitään väheksyen. ”Ei se ole mikään suuri juttu.” Hermione avasi suunsa väittääkseen vastaan, muttei kerennyt väittämään vastaan, kun Kalkaros keskeytti jo hänet. ”Varmasti neiti Grangerin asia on hyvin mielenkiintoinen, mutta juorut voidaan jättää välitunneille. Kymmenen pistettä rohkelikolta ja jos neiti Granger vielä kerran avaa suunsa tällä tunnilla ilman lupaa, odottaa häntä viikon jälki-istunto. Sama koskee sinua neiti Blackia.” tämä sanoi ivallisesti. Misha pyöritti silmiään, mutta Hermione punastui ja painautui syvemmälle penkillään. ”Äh älä välitä hänestä, hän vain tykkää olla ilkeä.” Misha kuiskasi Hermionelle, joka pudisti päätään. ”Tiedän, tiedän.”

Tunnin loputtua tytöt nousivat paikoiltaan ja riensivät joutuin rohkelikon torniin. He olivat käyneet ostamassa Hermionelle viikolla mekon ja Misha oli pyytänyt äitiään lähettämään hänen vihreän mekkonsa. Molempien mekot olivat kauniita ja täydellisiä heille. Hermione suoristi vaaleanpunaista mekkoaan ja suki hermostuneena huolella laitettua tukkaansa. Misha kiinnitti tähän huomiota, muttei kuitenkaan huomauttanut asiasta mitään. ”Missä sinä ja McLaggen aiotte tavata?” Misha kysyi pörröttäen ruskeita kiharoitaan. Hermione mutristi pienesti suutaan ja vastasi. ”Näemme sitten juhlissa.. En.. Tuota noin.. En halunnut nähdä häntä aikaisemmin.. Tiedäthän.. Hän osaa olla hyvin ärsyttävä usein.” Misha virnisti ilkikurisesti. ”Hän on aina ärsyttävä, eikä siitä pääse mihinkään.” Hermione tyytyi vain kohauttamaan olkapäitään.

Kun molemmat tytöistä olivat valmiita, he kävelivät hiljaisina Kuhnusarvion juhliin. Heti sisälle päästyään he huomasivat McLaggenin, joka tuli hakemaan Hermionen omahyväinen hymy huulillaa. Silmiään pyöritellen Misha nappasi lähellä olevalta tarjoilijalta täyden lasin käteensä ja katosi itsekkin ihmisten joukkoon. Hän halusi vain löytää Blaisen sillä hetkellä. Muulla ei ollut juurikaan väliä. Hän kohotti juoman huulilleen, mutta sylkäisi sen heti ulos. ”En ole varma kumpi maistuu pahemmalta, tuo juoma vai sisuliskon mätä.” tumma ääni naurahti Mishan korvan vieressä. ”Merlin sentään Blaise! Meinasit aiheuttaa minulle sydänkohtauksen!” Misha naurahti kääntyen ympäri.

Misha pystyi tuskin olla haukkomatta henkeään nähdessään Blaisen. Tämä näytti komealta mustassa puvussaan. Hänen kaulassaan roikkui tummanvihreä kravaatti, joka korosti hänen silmiään. Hän näytti hyvältä ja sen tiesivät kaikki, jopa hän itse. ”Näytät hyvältä.” Blaise totesi katsellen Mishaa päästä varpaisiin. Misha hymyili pienesti ja käänsi katseensa mekkoonsa. Mekko ulottui puoleen väliin hänen reisiään ja siinä oli pieni kiristysnauha vyötärön kohdalta. Mekko oli täysin samanvärinen Blaisen kravaatin kanssa ja näytti siltä kuin he olisivat sopineet yhdessä värikoodin juhliin.