Uskollisuuden salatut puolet

Kuhnusarvion illalliskutsut

Hello everybody and welcome to read my ninth chapter of Uskollisuuden salatut puolet.

First of all I want to thank you all for this great honor to have you as my reader, must say that you're awesome! ;)

I just watched Harry Potter and half blood prince and I got some awesome ideas which you're going to see later muhmahmaa! 

Oh yeah and the second thing: there's a big chance that I'm going to start translating this story in English so there will be some long pauses without new chapter, so sorry about that!

But now I let you start reading, hope you like it cause this is starting to be like 'everyone loves Misha'. You can see how I borrowed that name from that tv show right :D

*********************************

 ”Ai Kuhnusarvio kutsui sinutkin tänne?” Matala pojan ääni Mishan takaa kysyi hiljaa. Misha kääntyi virnistäen ympäri. ”Totta kai, kaikki tarvitsevat pippaloihinsa hieman mahtavuutta.” hän sanoi vinkaten silmäänsä takana seisovalle Blaiselle joka naurahti hyväntahtoisesti. ”Saat luvan istua vieressäni täällä pitäen minulle seuraa. En halua istua kuraverisen vieressä.” Blaise vastasi mulkoillen jo valmiiksi pöydän ääressä istuvaa Hermionea. Misha vain naurahti pienesti ja he menevät istumaan toiselle puolelle pöytää, jossa istui pari luihusta, joita Misha ei tunnistanut.

Professori Kuhnusarvio saapui parin minuutin päästä huoneeseen suupielet pystyssä tuuheiden viiksiensä alla ja hän istuutui alas Blaisen toiselle puolelle möhömaha töyttäisten pöytää. Misha yritti pidätellä nauruaan, mutta nähdessään Blaisen tekevän samoin, he molemmat purskahtivat hiljaiseen nauruun, mitä onneksi Kuhnusarvio ei nähnyt. Pian heidän eteensä ilmestyi päivällinen, mitä he alkoivat syödä Kuhnusarvion alkaessa kysellä ihmisiltä kaikenlaisia kysymyksiä, liittyen heidän perheisiinsä ja sukulaisiinsa. Misha myös huomasi, kuinka paljon huomiota Kuhnusarvio kiinnitti niihin oppilaisiin, joiden lähisukuun kuului joku tunnettu henkilö velhomaailmassa.

Heidän saatuaan syötyä päivällinen, tyhjät lautaset katosivat pöydältä ja heidän eteensä ilmestyi suuret jäätelölautaset. ”Aikooko hän lihottaa meitä?” Misha kysyi tuskissaan Blaiselta, joka vastasi virnistäen. ”Hän lihottaa meitä mahdollisimman paljon ja sen jälkeen syöttää meidät kielletyssä metsässä majailevalle peikolle, jolle hän on velkaa uhkapeleistään. Sinut tietenkin ensimmäisenä, koska hän ei raaski menettää yhtä komeaa ihmistä kuin minä.” Misha naurahti ja käänsi samalla päänsä ovelle, mikä aukesi. Sisään astui punasilmäinen ja anteeksipyytäväinen Ginny. Toiselta puolelta pöytää kuului tuolin raahautumisen ääni ja Misha ja Blaise käänsivät ymmällään katseensa Harryyn, joka oli noussut herrasmiehen lailla pystyyn. Molemmat heistä purskahtivat tukahdettuun nauruun, heidän tajutessaan Harryn leikkivän herrasmiestä.

Kuhnusarvio huiskautti kättään anteeksiantavaisesti ja käänsi katseensa takaisin Hermioneen, jonka vanhemmista hän oli aloittanut kyselemisen. ”Niin, olit kertomassa juuri jästi vanhempiesi työsi vaarallisuudesta.” Hermione nyökkäsi pienesti ja mietti hetken, ennen kuin vastasi. ”Ei se oikeastaan ole vaarallista, vaikkakin kerran eräs poika puri minun isääni ja hän tarvitsi tikkejä sormeensa.” Harry naurahti pienesti tämän vierellä, mutta muut ihmiset pöydän ääressä olivat ymmällään. ”Mitä hemmettiä on tikki?” Blaise kysyi kuiskaten Mishalta ja kumartui hieman hänen suuntaansa, tämän vastatessa hänelle. ”Jotain liittyen jästimaailmaan. Hän on selittänyt joskus aikaisemmin, että ne ovat suuriin ja syviin haavoihin käsiin ommeltavia lankoja tai jotain tuollaista. Ne kuulemma auttavat haavaa pysymään kasassa ja ihoa kasvamaan takaisin kiinni.” Blaise tuhahti halveksivasti ja mutisi itsekseen. ”Jästit.”